 |
| Nixonin orsilla tavataan! |
The story of 7 people on trial stemming from various charges surrounding the uprising at the 1968 Democratic National Convention in Chicago, Illinois. (IMDB)
"Richard, Chicago was more fucked up than any ten things I've seen in my life."Viime vuoden lopuksi Nitraatti jätti vuoden parhaan valkkaamatta. Nyt ja toistaiseksi sen tittelin voisi antaa tälle leffalle. Trial kertoo tositapahtumiin pohjautuen Yhdysvaltojen Chicagon vuoden 1968 demokraattien puoluekokouksen aikaisten mielenosoitusten ja levottomuuksien jälkipuinnista.
Chicagon tapahtumiin jountuvassa oikeudenkäynnissä mielenosoittajien johtajia (Abbie Hoffman, Jerry Rubin, David Dellinger, Tom Hayden, Rennie Davis, John Froines, Lee Weiner plus alun perin myös Bobby Seale) syytettiin - erittäin hatarin perustein - salaliitosta. Uusi presidentti Richard Nixon halusi nuorten tuomioista epäilemättä sulkaa hattuunsa.
 |
| Syytettyjen penkit. (Yahya Abdul-Mateen II, Ben Shenkman, Mark Rylance, Eddie Redmayne, Alex Sharp) |
Trialilla on yli vuosikymmenen verran leffahistoriaa. Steven Spielbergillä oli tarkoitus tehdä elokuva jo nolkytluvulla Aaron Sorkinin käsikirjoituksesta. Mukana olisivat mahdollisesti olleet mm. Heath Ledger ja Will Smith, mutta mm. käsikirjoittajien lakko ja Ledgerin kuolema siirsivät projektin taka-alalle.
Nyt aiheeseen on kuitenkin palattu Spielbergin aikoinaan osaperustaman Dreamworks Picturesin tuottamana, ja käsikirjoittaja Sorkinin toisena omana ohjaustyönä. Ensimmäinenhän oli varsin mainio Molly's Game (2017), jota Nitraatti suosittelee.
Muutamaa takaumaa lukuun ottamatta Trial tapahtuu tiukasti oikeussalin seinien sisällä, ja mikäpä siinä kun käsikirjoituskin on laadukasta Sorkinia. Aaron Sorkin on elävien elokuvakäsikirjoittajien parasta A-ryhmää ja lakituvassa kuin kotonaan (mm. Kunnian Miehiä, 1992 ja Oscar-voittajan The Social Network, 2010 kässärit).
 |
| Syyttäjän tutkiva katse. (J.C Mackenzie, Joseph Gordon-Levitt) |
Näyttelijän ei tarvitse olla kummoinen loistaakseen Sorkinin tekstillä, mutta tässä elokuvassa on hyvää settiä myös kameran edessä. Vaikka kyseessä on elokuva amerikkalaisista henkilöistä, on melkoinen määrä pääosista miehitetty briteillä.
Itse Newt Scamander eli Eddie Redmayne tekee Tom Haydenin, pragmaattisimman ja pukumiesmäisimmän syytetyistä. Hänen vastakohtanaan, hippi Abbie Hoffmanina nähdään herra Borat, eli Sacha Baron Cohen. Miesten puolustusasianajajana, legendaarisena William Kunstlerina tuskailee aina luotettava Mark Rylance.
Haydenin ja Hoffmanin yhteenotto elokuvan loppupuolella oli muuten Nitraatille elokuvan huippukohta: kaksi miestä paaluttaa ristiriitaisen näkemyksensä toisesta todella vahvasti, ilman että kumpikaan on väärässä.
 |
| -Who are you?! -I'm Clark! (Michael Keaton) |
Syytettyjen vastapoolina nähdään maaotteluhengessä sitten ihan yhtä asialle omistautuvia, lähinnä amerikkalaisia näyttelijöitä: perkeleellisenä tuomari Hoffmanina piruilee Frank Langella, joka on muuten verranut rooliaan Trialissa kasarin Cannon-kalkkunan Masters of the Universen Skeletoriinsa! Vastentahtoisena syyttäjä Richard Schultzina operoi oivallinen Joseph Gordon-Levitt.
Sivuosissa nähdään mm. Mustien Panttereiden johtohahmoina vakuuttavat Yahya Abdul-Mateen II (Bobby Seale) ja Kelvin Harrison Jr (Fred Hampton), taas yksi britti Alex Sharp Tom Haydenin vasempana kätenä Rennie Davisina ja Jeremy Strong toisena häröhippi Jerry Rubinina. Yhtenä syytetyistä (David Dellinger) nähdään myös nallekarhumainen John Carroll Lynch. Hänet muistettaneen parhaiten kylmäävästä roolistaan Arthur Leigh Allenina David Fincherin mainiossa Zodiacissa.
Ben Shenkman on puolustuksen toinen asianajaja Leonard Weinglass ja J.C. Mackenzie operoi syyttäjäpuolella samassa roolissa. Kerrassaan makean cameon entisenä oikeusministeri Ramsey Clarkina käy heittämässä ainoa oikea Batman, eli Michael Keaton.
 |
| Stand-up hippie. (Sacha Baron Cohen) |
Kuten Nitraatin suht vasta käsittelemä Nixonkin, olettaa Trial että sen katsoja tietää, tai on ainakin kiinnostunut Yhdysvaltojen 1960- ja 1970-lukujen sisä- ja ulkopolitiikasta. Toisaalta voi ajatella että elokuvan teemat resonoivat varsin vaivattomasti myös nykypäivään, vaikka nimet ovatkin nyt erit ja suurin osa tämän elokuvan hahmoista on oikeassa elämässä jo manan majoilla.
Jos jotain kitinää etsitään, niin alun montaasissa musiikin ja kuvien yhteiselo ei suju ollenkaan, kun esimerkiksi Bobby Kennedyn salamurhan aikana ääniraidalta kuuluu iloista pimputtelua. Toisekseen elokuvissa melkeinpä asiaan kuuluvissa taiteellisissa vapauksissa Bobby Sealen ja Fred Hamptonin aikajanojen sotkeminen aiheutti Nitraatissa harmitusta: oikeassa elämässä Hamptonin kohtalo kun ei ollut sinetöity ennen Sealen oikeussalista poistumista.
Lisäksi loppu on suoraan sanottuna vähän liian pliisu, precious, kuten amerikkalaiset sanoisivat. Pienehköjä vikoja kuitenkin. Trial saa lämpimän suosituksen erinomaisesti kirjoitettuna ja hyvin näyteltynä aikuisten poliittisena draamaelokuvana.
William Kunstler: Maybe you don't want to call it the Conspiracy Office.
Bernadine: They understand the irony, and appreciate the humour.
William Kunstler: I wouldn't count on it.
Bernadine: Most people are smart, Bill.
William Kunstler: Well, if you believe that, you'll get your heart broken every day of your life.
