Leffojen arvostelu
1-10 akselilla on välillä vähän hoopoa. Monissa näistäkin
superlemppareista tuo numero heivaa vaikka missä eikä kerro paljon
mitään. Mukavampi olisi vain peukuttaa tai jättää peukuttamatta,
mutta IMDB on ankara piiskuri. Varsinkin näistä vähemmän
tunnettuja ja nähtyjä leffoja on mukava suositella, itsekin
sellaisia mielellään löytää. Lisäksi olen yrittänyt huomioida
elokuville jonkinlaista yksityisestä yleiseen nousevaa arvoa.
Lempparileffojen top kymppini, kronologisessa järjestyksessä:
Juonisynopsikset IMDB:stä.
 |
| Lettyn
(Lilian Gish) huono ns.'lotossakin nolla oikein' -päivä ei ota
loppuakseen. |
#1 The Wind (Pohjoismyrsky), USA 1928,
ohjaus: Victor Sjöström
”A frail
young woman from the east moves in with her cousin in the west, where
she causes tension within the family and is slowly driven mad.”
Tuuli aavikolla
raastaa mieltä ja unelmia hajalle. En kutsuisi itseäni hyvällä
tahdollakaan luontoihmiseksi, joten sopii sitenkin pirtaan.
Ruotsalaisen Sjöströmin visuaalisesti briljanttia psykodraama
vuosikymmeniä ennen Bergmania, von Trieristä puhumattakaan.
Sjöströmin
mestariteoksen aikaan mykkäelokuva oli taiteellisesti
parhaimmillaan. Luonnollisesti äänielokuva tulikin sitten jo
seuraavana vuonna ja käänsi universaalin mykkiksen sivun
elokuvahistoriaan. Äänielokuvalla kesti oman aikansa ennen kuin
alkoi puskea läheskään yhtä vahvaa klasaria.
Muuten, pelkästään
amerikkalaisista mykkäelokuvista (muusta maailmasta puhumattakaan)
70 prossaa on erinäisistä syistä menetetty ikuisiksi ajoiksi. Muun
muassa kukaan ei ajatellut aikoinaan että elokuvia haluttaisiin
nähdä ensi-iltakierroksen jälkeen uudestaan, joten
orggisfilmimateriaaleja heitettiin surutta kierrätykseen! Niistä
lopuista 30 prossastakin (plus muu maailma) olen nähnyt vain
muutaman kymmenen. Tätä katseluprojektia jatkan aina silloin
tällöin.
Kun kasvan isoksi,
minusta tulee: Melancholia
Mukana koska:
silents, von trier & bergman, we had faces, golden age hollywood
IMDB
 |
| Piritalla
(Mirjami Kuosmanen) seuraava uhri kiikarissa. Porokin ihan
selvästi, että 'o-ou...'. |
#2 Valkoinen Peura, Suomi 1952, ohjaus:
Erik Blomberg
”A
newly wed woman goes to the local shaman to get some help with her
lovelife, but instead gets turned into a white reindeer vampire.”
Suomessa
tykätään yleensä tehdä ja katsoa a) karua draamaa, b)
pieruhuumoria, c) pönöttävää tai mukarempseää
henkilöhistoriikkia ja d) sitä iänikuista & loputonta
sotaleffaa. Suomalainen kauhu-, fantasia- ja scifileffa oli ja on
to-del-la harvinaista ja hyvät kotimaiset sellaiset mahtuvat
tallenteina vaivatta yhteen vapisemattomaan käteen, Peura siihen
päällimäiseksi. Upeasti kuvattu VP on muutenkin ihan
vuosikymmenestä riippumatta harvinainen suomileffaksi, niin kovasti
se luottaa kuvan voimaan, musiikkiin ja omaan yleiseen tunnelmaansa.
Mirjami Kuosmasen hurjasti vedetty päärooli on myös mannaa.
Kun kasvan isoksi,
minusta tulee: Suspiria
Mukana koska:
pohjoismaat, suomileffa, kuva, genreleffat
 |
| Monoliitti
monoliitti näytä sivus, onko huomenna askensio? |
#3 2001: A
Space Odyssey (2001: Avaruusseikkailu), USA / UK 1968, ohjaus:
Stanley Kubrick
”Humanity
finds a mysterious, obviously artificial object buried beneath the
Lunar surface and, with the intelligent computer H.A.L. 9000, sets
off on a quest.”
Pakollinen
'wakawampi taide-elokuwa' -entry. Mitäpä tästä enää on paljon
sanottavaa; oikeasti aika ultimate trippi läpi ihmiskunnan
historian. To infinity and beyond!
Kun olin pieni,
minä olin: Roundhay Garden Scene
Mukana koska:
prestige, kubrick, all alone in the night, kisut, tehosteloikka,
klassinen musa elokuvissa, art is not just a guys name
 |
| 'Taivas
varjele, mikä sieltä tulee!?' hihkuu Sada Abe (Eiko Matsuda,
alla). |
#4 Ai no korîda (Aistien valtakunta),
Japani / Ranska 1976, ohjaus: Nagisa Ôshima
”A passionate
telling of the story of Sada Abe, a woman whose affair with her
master led to a sexual obsession which then came to a violent end.”
Ympäri maailmaa
sensuurimyrskyssä aikoinaan retuutettu, vieläkin ylittämättömän
hurja teos. Ôshima yhdistää surutta hardcoren, arthousen ja
kulotusvaihteella etenevän rakkaus- / himodraaman. Raju, originaali,
ainutkertainen, unohtumaton.
Kun kasvan isoksi,
minusta tulee: Breaking the Waves, It's My Body
Mukana koska:
aasia, controversy, kulttikama, sensuuri, hardcore
 |
| 'You're a
very special sexy lady (and I've never said this to anyone
before)' tuumaa hra Julian Kay. |
#5 American Gigolo, USA 1980, ohjaus: Paul
Schrader
”A Los
Angeles male escort, who mostly caters to an older female clientèle,
is accused of a murder which he did not commit.”
Kasarin
lähtölaukaus: Armani, Moroder, Gere... kaikki
lempparivuosikymmeneni leffojen perusjuttuja ja tunnusmerkkejä.
Okei, Schraderilla (mm Taksikuskin kässäri) on ollut aina vain tämä
yksi tarina ('mies etsii jonkinlaista synninpäästöä')
kerrottavanaan mutta hyvää jälkeä sillä on kuitenkin vuosien saatossa tullut.
Kun kasvan isoksi,
minusta tulee: Fight Club, Eyes Wide Shut
Mukana koska:
kasari, musa, tyyli, gerbiilit
 |
| Peruuttamattoman
syvällä roskan ytimessä. Elizabeth Berkeleyn (Nomi) uran
syöksykierre alkaa. |
#6 Showgirls,
Ranska / USA 1995, ohjaus: Paul Verhoeven
”Nomi, a
young drifter, arrives in Las Vegas to become a dancer and soon sets
about clawing and pushing her way to become the top of the Vegas
showgirls.”
Jännän äärellä.
Hyvää roskaa = niin huonoa että mittari menee ympäri ja siitä
tulee hyvää. Showgirls on valioesimerkki siitä miten kaikki menee
elokuvassa pieleen ja tulos on silti jumalaista. Ohjaaja Paul 'tits
and ass' Verhoeven, tuo kyntävä hollantilainen & kokenut rivo
vanha portto, teki tätä kaikesta päätellen vakavissaan.
Kiehtovien junaonnettomuusleffojen puolesta nyt ja aina. ”Movies
are so rarely great art, that if we cannot appreciate great trash, we
have very little reason to be interested in them.” (Pauline Kael).
Kun olin pieni
minä olin: A Star is Born
Mukana koska:
great trash, trainwrecks, nc-17
 |
| Neerrrddssss! |
#7 The Gamers,
USA 2002, ohjaus: Matt Vancil
”Sent on a
quest to rescue a princess, four clueless players must guide their characters through dangerous forests, ancient ruins, and past the girl
next door.”
The Gamers on
mukana kapean mutta syvän viehätyksensä ansiosta; ropettamista ei
ole koskaan kuvattu yhtä osuvasti ja riemukkaasti elokuvissa. Se on
myös arvellakseni varsin rajatun yleisön elokuva, koska vitsit
aukeavat parhaiten (ainoastaan?) pelaajille. The Gamers edustaa myös
lyhytelokuvia ja amatöörielokuvia, joilla molemmilla on oma
paikkansa katselulistallani. Koskaan ei tiedä mistä laatua puskee,
joten kaikki kanavat auki!
Kun kasvan isoksi,
minusta tulee: Lord of the Rings
Mukana koska:
amatöörit, lyhytelokuvat, harrastajat, kapea syvä viehätys
 |
| "On tämä
saatana työmaa!", miettii sillinhajun ympäröimä perhe
Collins. |
#8 Dark
Shadows, USA / Australia 2012, ohjaus: Tim Burton
”An
imprisoned vampire, Barnabas Collins, is set free and returns to his
ancestral home, where his dysfunctional descendants are in need of
his protection.”
Scifi- / kauhu- /
fantsuleffat eli lyhyemmin genreleffat ovat suosikkejani. John
Carpenter, Jack Arnold, Wes Craven, Tim Burton jne - maailma olisi
paljon tylsempi paikka ilman heitä. Dark Shadows on hiipinyt
hiljakseen ihan ykköslemppareideni joukkoon, ja kuten monet
parhaista genreleffoista, se kestää rajattomasti uudelleenkatseluja
- asia jota olen testannut välillä lähes päivittäin. Random
trivia attack: koko Collinsport rakennettiin leffaa varten kun
mieleistä kaupunkia kuvauksiin ei löytynyt. Odotan myös
toivekkaana että muu maailma alkaa diggailla tätä pätkää kuten
minä; sen huono menestys arvosteluissa ja lippuluukuilla oli
surullista seurattavaa.
Kun olin pieni,
minä olin: The Addams Family Values
Mukana koska:
genreleffat, uudelleenkatselupotentiaali, flopit
 |
| Passi vai
hammasharja? (Petri Luukkainen) |
#9
Tavarataivas, Suomi 2013, ohjaus: Petri Luukkainen
”Petri
Luukkainen conducts an experiment with his own life. He packs all his
things and puts them in storage. At first naked in an empty
apartment, he only allows himself to retrieve one item per day. ”
Hyville
dokkareille on aina tilaa katselulistallani. Sidney Lumet, tuo monien
erinomaisten yhteiskunnallista sanomaa saarnaavien leffojen tekijä,
sanoi elämänsä loppupuolella että kaikesta huolimatta elokuva ei
voi muuttaa maailmaa. Ehkä niin, mutta sanoisin että ainakin yhden
ihmisen joskus. Luin Luukkaisen projektista aikoinaan Hesarista ja
sekä artikkeli että itse dokkari olivat minulle varsin
transformatiivinen kokemus. Mihin tavaraa tarvitsee ja mitä
tarvitsee... Ei oikeastaan kovin paljon, olen huomannut.
Kun olin pieni,
minä olin: Salesman
Mukana koska:
dokkarit, lifechanging
 |
| "Noh?
Kerro!" |
#10 Mikä on sinun kaikkien aikojen
lempparileffasi?
Vähän
xiit, I know. Mutta listan viimeinen entry on tuo ylläoleva kysymys.
Uusien leffojen näkeminen - varsinkin jollekulle toiselle tärkeän
- on usein varsin antoisaa ja kannattavaa puuhaa.
Kun olin
pieni, minä olin: Pekka ja Pätkä Sammakkomiehinä
Mukana koska:
uutta verta, uusia ajatuksia, uusia näkökulmia, uusia leffoja
nähtäväksi
PS: Jos joskus väkisellä kädestä väännetään että 'eikun on *pakko* olla kymmenen!11!', niin alla ehdokkaita. Niistä voisi sitten valita yhden vaikka päivän ja tunnelman mukaan. Mutta aikuisten oikeasti, lista päättyy tähän!
 |
| Fah
Lo See (Myrna Loy) miettimässä lisäisikö waterboardingin
päivän virikevalikoimaan. |
The Mask of Fu Manchu (Fu Manchun naamio),
USA 1932, ohjaus: Charles Brabin & Charles Vidor
”Englishmen
race to find the tomb of Genghis Khan. They have to get there fast,
as the evil genius Dr. Fu Manchu is also searching, and if he gets
the mysteriously powerful relics, he and his diabolical daughter will
enslave the world!”
Seikkailuleffat on
hauskoja; joku totesi että ne ovat vähän kuin toimintaleffat,
mutta niissä oppii monesti jotain uuttakin - mytologiaa,
maantiedettä tjms asiaan liittyvää - siinä sivussa.
Kieltämättä
välillä vähän kömpelönä ja varsinkin tämän päivän valossa
joiltain aspekteiltaan kulmia väärästä syystä kohottavana
etenevässä Fu Manchussa on myös paljon ilonaiheita, kuten Boris
Karloffin Fu, lavastus ja rapsakka tahti (elokuva kestää
ruhtinaalliset 68 minuuttia). Mutta erityisesti ja ennen kaikkea Myrna
Loyn kiihkoileva ja kiero Fu'n tytär Fah Lo See vie tämän rainan
listalleni. Hänen huiman riemukas camp, over the top
-roolirepäisynsä on kaikkien aikojen suosikkejani. Kun Fah Lo See
hekumoi kiihkoissaan ruoskituttaessaan leffan sankaria (tuota
länsimaista pirua!) niin savuke olisi suorituksen jälkeen sallittu!
Samaa kai
ajattelivat - mutta valitettavasti hyvin negatiivisessa hengessä
- tietyt ikävät voimat Hollywoodin ulkopuolellakin. Parin vuoden
sisään Hollywoodissa otettiin käyttöön oma sisäinen
elokuvasensuurinsa, josta amerikkalainen elokuva sai kärsiä
vuosikymmeniä ennen kuin nykyinen - sekin ennakkosensuurisysteemi
mutta sentään sallivampi - otettiin käyttöön 70-luvun
taitteessa. Siksi yksi mielenkiintoisia aikoja jolta katsastella
Hollywood-leffoja on juuri tämä äänielokuva pre-code - yhtä
rajua meininkiä saatiin sitten odotella uudestaan vuosikymmeniä.
Kun kasvan isoksi,
minusta tulee: Indiana Jones ja Tuomion Temppeli
Mukana koska:
golden age hollywood: the talkies era, pre-code, seikkailuleffat
 |
| Puolangan
Pessimistien Juntusrannan haaraosaston risteilytunnelmia. |
Kainuu 39,
Suomi 1979, ohjaus: Pirjo Honkasalo & Pekka Lehto
”Pieni
kainuulainen Juntusrannan kylä joutui erikoisen tapahtumasarjan
näyttämöksi talvisodan aikana. Puna-armeija miehitti Juntusrannan
yllättäen sodan ensimmäisinä päivinä syksyllä 1939, kun vasta
osa Kainuun kylistä oli ehditty evakuoida. Suomalaisjoukot
vetäytyivät, ja kylän asukkaat jäivät eristyksiin venäläisten
kanssa. Yksin jätetyt kyläläiset päättivät tehdä yhteistyötä
miehittäjien kanssa, sillä miehittäjien mukana oli tullut
suomenkielisiä propagandatyöläisiä.”
(Synopsis: YLE)
Kerrassaan erikoinen tekele. Kainuu 39:ään valittiin näyttelijöiksi
tarinasta kertovan alueen ihmisiä. Tämä valintaprosessi näytetään
elokuvan alussa ja luodaan heti tällainen jännä
etäännyttämiskeino. Itse leffa etenee sen jälkeen
mielenkiintoisesti: kuin taikatemppuna nämä välistä kömpelötkin
amatöörit jotenkin ajan kanssa liukuvat hahmoihinsa, ja heidän
kohtaloistaan kiinnostuu kuin huomaamattaan. Magic, I calls it!
Varsin ainutlaatuinen suomipätkä, ja taatusti erikoisin 'sotaleffa'
mitä tässä maassa on ikinä tehty.
Kun kasvan isoksi,
minusta tulee: Dogville
Mukana koska:
erikoisuus^2, vaietumpi historia, olimme siellä mekin, korsuhomot
Traileri (ei ole)
 |
| 'First we take
Manhattan. Sori lol eikun siis tarkotin maailman.' |
Alexander (Aleksanteri), Saksa / USA /
Hollanti / Ranska / Englanti / Italia 2004, ohjaus: Oliver Stone
”Alexander,
the King of Macedonia and one of the greatest military leaders in the
history of warfare, conquers much of the known world.”
Yksi näitä
modernin länsimaisen maailman arkkitehtejä. Maailmanvalloittaja,
nerokas sotilas, kansojen yhdistäjä, murhaaja, despootti, rakastava
viisas hallitsija ja minua ehkäpä kiehtovin historiallinen hahmo.
Minusta
Aleksanteri itse hahmona kantaa elokuvan hetkittäisten suvantojensa läpi
vaivatta, mutteivät Angelina Jolie tai Val Kilmerkaan huonosti vedä.
Pragmaattisesti valitsen myös kaikista Stonen leffasta työstämistä
versioista Final Cutin, koska se on pisin (214 minuuttia) - kun katsotaan, niin katsotaan huolella. 'More is
more', tietää Yngwiekin.
Kun olin pieni,
minä olin: Lawrence of Arabia
Mukana koska:
historia elää, pitkä harvoin hyvä, onni suosii rohkeaa,
pönötysvaaran onnistunut luovinta
Muita
mieltymyksiä: nimeni ei ole Tapani, mutta tulette ne tuntemaan.
 |
| Puhuppa vaikka tuolle TR:n kädelle jos ei
miellytä. (Aina hyvä Theresa Russell) |
|
|
Näyttelijät (all
time): Theresa Russell ja Errol Flynn. Kauneutta/komeutta ja karismaa
eikä juuri ollenkaan sysipaskoja filmejä. Hyvä triplakombo.
Näyttelijät
(nykyiset): Saoirse Ronan. Mukava nähdä jonkun lahjakkaan
aikuistuvan näyttelijänhommassa. Mielenkiintoisia rooleja. Osui
silmiin jo aikoinaan Atonementissa.
Johnny Depp.
Paljon genreleffoja ja melkein aina pilke silmäkulmassa = asiaa. FI: Leea Klemola, Ville Virtanen.
Ohjaajat (all
time): Stanley Kubrick, John Carpenter
Ohjaajat
(nykyiset): Coenit, Lars Von Trier, Tim Burton, David Fincher, FI: Aki Kaurismäki
Käsikirjoittajat
(all time): Paddy Chayefsky, William Goldman
Käsikirjoittajat
(nykyiset): Aaron Sorkin, Coenit, FI: Aki Kaurismäki
Kriitikot (all
time): Roger Ebert. FI: Peter von Bagh, Helena Ylänen
Kriitikot
(nykyiset): Richard Scheib (genreleffat), Mark Kermode. FI: Film-O-Holicin poppoo
 |
| Lopuksi: Eniten haluan kiittää itseäni, sillä ilman minua tämä ei
olisi ollut mahdollista. Ei haittaa jos ei osaa, kunhan on intoa! (Depp Ed Woodina, 1994) |
|
|
