lauantai 22. helmikuuta 2020

Ida (POL / DEN / FRA / UK 2013, Pawel Pawlikowski)

Mercy street. (Agata Trzebuchowska)

A novice nun about to take her vows uncovers a family secret dating back to the German occupation. (IMDB)

Puola on kiila jota hakattiin edestä ja takaa toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Natsi-Saksan hyökkäys ja miehitys, Neuvostoliiton hyökkäys ja miehitys, Katyn, keskitysleirit, ja sodanjälkeinen uusi Neuvostoliiton miehitys. Harvalla maalla on ollut yhtä kylmää kyytiä 1900-luvun historiamoulinexissa.

Jumalten varikkopysähdys. (Agata Trzebuchowska, Agata Kulesza)

Ida on pienimuotoinen ja vahva road-draamaelokuva, joka purkaa Puolan lähimenneisyyttä. Se kertoo siivun nuoren katolisen nunnakokelas Annan elämästä 1960-luvun alussa. Ennen nunnaksi konfirmointia tämä määrätään tapaamaan lähin elävä sukulaisensa, varsin ikävänä oikeustuomarina tunnettu Wanda-tätinsä.

Kun täti kertoo Annan olevan oikeasti juutalainen ja tämän vanhempien tulleen murhatuiksi toisen maailmansodan aikaan, lähtevät nämä yhdessä etsimään Annan vanhempien hautapaikkaa. Helpommin sanottu kuin tehty asiasta mieluiten vaikenevassa Neuvostomiehitetyssä rautaesiriipun takaisessa Puolassa, jossa toivo on kortilla ja länsimaisen musiikin varassa.

Jazz macht frei. (Dawid Ogrodnik, Agata Trzebuchowska)

Ida on omalla tavallaan tyrmäävän kaunis elokuva. Sen mustavalkoinen entropia- / rappioestetiikka ja 1:33 academy ratiossa (ajattele "vanhan ajan telkkarin" mittasuhteita) suoritettu kuvaus ovat upeita. Hakemattakin nämä aspektit tuovat mieleen Peilin (1975) ja Nostalgian (1983) Tarkovskit.

Kuvat on myös rajattu mielenkiintoisesti. Ihmiset ovat paljon aivan kuvan reunoilla, kuin käyden taistelua sen puolesta että pääsisivät esille. Tämä sopii sinänsä hyvin elokuvan löytämisen teemaan. Kun Anna alkaa ihmisenä vahvistua ja nähdä selvemmin, myös käytetty rajaus muuttuu, tuoden hänet keskiöön.

Digging in the dirt.

Alkuperäisen kuvaajan saatua projektin alussa fudua hengettömyytensä takia, ylennettiin kameramies Lukasz Zal elokuvan kuvaajaksi. Hän tekee kerrassaan hienoa työtä. Lódzin kaupungissa ja muualla Puolassa kuvattu Ida hyödyntää paljon myös Wolfgang Amadeus Mozartin Jupiter-Sinfoniaa. Mozartin viimeinen ja monimutkainen sinfonia soveltuu sekin yhteisten teemojensa vuoksi oivallisesti myös Idan musiikiksi.

Pääroolit on tehty hienosti. Agata Trzebuchowskan nuori nunnakokelas Anna ja Agata Kulesza tämän elämänkokemustensa parkitsemana tätinä Wandana ovat priimaa. Varsinkin nuoren Annan simppeliä ja selvää elämänkuvaa horjuttava, itseään turraksi viinalla, tupakalla ja irtosuhteilla ajava kovapintainen Wanda on mehevä rooli.

The carpet crawlers. (Agata Trzebuchowska, Agata Kulesza)

Nitraatin täytyy myös mainita elokuvan mielettömän napakka ja ekonominen ajankäyttö. Ida kertoo kahden naisen ja heidän lähisukulaistensa tarinan täysin riittävästi *80* minuutissa. Tämän tyylinen tarinahan vie usein sen kaksi-kolme tuntia. Nitraatti toivoo hartaasti, että tätä elokuvaa opetetaan käsikirjoittajille ja ohjaajille esimerkkinä siitä, miten liikkuvan kuvan teoksesta poistetaan turha läski. Ohjaaja Pawlikowski luotsaa taitavasti tätä askeettisuuden riemuvoiton kokonaisuutta.

Idalle tuli ansaittua glooriaa myös maan rajojen ulkopuolelta. Elokuva voitti vuoden 2015 parhaan ulkomaisen elokuvan (Best Foreign Film) Oscarin. Tämän vuoden alustahan palkinnon nimi muutettiin selvästi neutraalimmaksi, ja tunnetaan nyt parhaana kansainvälisenä elokuvana (Best International Film). Hyvä niin. Huomoidaan myös, että Nitraatin kronologis-holistinen elokuvaodysseiakin huitelee jo näin lähellä nykyaikaa. Mielenkiintoista.

Family snapshot. (Agata Trzebuchowska)

Ainoan miinuksen Idalle Nitraatti antaa siitä, että se sulkee tunnetasolla katsojan tapahtumien ulkopuolelle. Yleisö kyllä ymmärtää, mutta ei itse osallistu. Toisaalta taas elokuva täten välttää tehokkaasti mahdollisuuden haksahtaa halpamaiseen sympatialypsyyn.

Ida on kuin kaunis pieni musta helmi, johon tutustumalla voi mainiosti vaikkapa puhdistaa elimistönsä Kiinan diktatuuria mielistelevistä ja maan markkinoille hamuavista satojen miljoonien dollarien hajuttomista ja mauttomista amerikkalaista tehostepläjäyksistä.

Arvosana: 8/10
IMDB
Traileri

Englanninkieliset kuvatekstit ovat Peter Gabrielin säveltämien kappaleiden nimiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti