 |
| ...Transuranic heavy elements may not be used where there is life. Medium atomic weights are available... |
A special force of interdimensional operatives protect the universe from evil forces trying to gain a foothold by disrupting the timeline. (IMDB)
Safiiri ja Teräs on vaatimattoman kokoluokan kulttimainetta nauttiva tv-sarja, joka yhdisteli todella omaperäisesti scifiä ja fantasiaa varsin mielikuvituksekkaissa tarinoissaan. Sarja kertoo ilmeisestikin voimakkaiksi avaruusolennoiksi luokiteltavien aika-agenttien ikuisesta taistelusta aikajanoja häiritsemään pyrkiviä voimia vastaan.
Sarjan pääosissa on tuttua ja maistuvaa Thalian palvojaa. Joanna Lumleyn esittämä Safiiri on jonkinsortin aikamaagi joka kykenee manipuloimaan aikaa, mutta vain hiukan kerrallaan. David McCallumin Teräs on enemmän pragmaattinen agenttityylin suorittaja. Pari muutakin aika-agenttia tarinoissa pyörähtää: isokokoinen Lyijy (Val Pringle) ja enemmän nähtävä insinöörimäinen herrasmiesnörtti Hopea (David Collings).
 |
| Safiiri (Joanna Lumley) & Teräs (David McCallum). |
Sarjassa on luvassa kerrassaan omalaatuisia juonia: valokuviin piiloutuvia entiteettejä, pöyristyttävällä voimanlähteellä liikkuvia aikamatka-historioitsijoita, pettyneiden elävien sieluja kokoavia voimia ja menneisyyteen katoavia perheenjäseniä.
Näiden tapahtumien kertomisessa avittaa kovasti jokaisen tarinan oma, tarkkaan mietitty lavasteensa: 1800-luvulla rakennettu maalaistalo, vanha hylätty juna-asema, tulevaisuuden asuntoalus, parempiakin aikoja nähnyt hostelli tai vaikkapa sarjan päätösosan hiukan Twilight Zonen legendaarisen Will the Real Martian Please Stand Up -osan mieleen tuova huoltoasema.
 |
| Autioista huoltoasemista tyhjyyttään kumiseviin kaupunkikeskustoihin. |
Sarja on äkkiä katseltu. Safiiri ja Teräs pitää sisällään vain kuusi tarinaa, jotka on jaettu 4-6 osan, 25 min per osa mittaisiin kokonaisuuksiin - vähän samaan tapaan kuin sarjan aikalainenkin, eli alkuperäinen Doctor Who. Valtaosa sarjasta oli sen luojan Peter Hammondin käsikirjoittama.
Alunperin sarjaa suunniteltiin koko perheen tieteissarjaksi Dr. Who
-tyyliin, mutta kun pääosiin kiinnitettiin hahmoista kiinnostuneet Lumley ja McCallum, alkoi sarjan
budjetti nousta ja kohderyhmäksi valkkautui vähän varttuneempi tieteissarjojen ystävä.
 |
| Kasvottomista sedistä henkien valtaamiin äityleihin. |
Budjetti ei kuitenkaan venynyt loputtomiin. Tinkimään jouduttiin niin
kuvauspaikkojen määrissä kuin tehosteidenkin osalta. Sopivalla
mielenlaadulla varustettu katsoja voi kuitenkin todeta Nitraatin tavoin, että lavasteiden
selväpiirteinen funktionaalinen spartalaisuus ja tehosteiden vaatimattomuus vain
korostavat sarjan miellyttävällä tavalla epämukavaa tunnelmaa. Itse
asiassa Safiiri ja Teräs olisi varsin vaivatonta sovittaa
näytelmäversioiksi teatterilavoille.
Sarja menestyi aikoinaan ihan hyvin katsojamäärillä mitaten. Mutta kun osilla / tapauksilla ei ollut
edes nimiä ja niitä esitettiin säännöllisen epäsäännöllisesti riippuen
siitä, milloin paljon muuallekin kysytyt pääosan esittäjät saatiin
kameran eteen kuvaamaan uutta tarinaa, oli sarjan seuraaminen varsin haasteellista. Kun lopulta sekä
McCallum että Lumley halusivat jättää hahmot taakseen, jäi sarja suhteellisen lyhytkestoiseksi.
 | |
| Jahans, Hopea näemmä taas saapunut pätemään! (David Collins) |
Toisaalta Nitraatin mielestä ihan hyvä niin: ainakaan sarja ei jäänyt paikalleen huononemaan ja vesittymään. Safiirin ja Teräksen toiseksi viimeinen tarina (jolle fanit ovat antaneet nimen Dr. McDee Must Die) alkoi jo kärsiä pitkityksestä ja ideaköyhyydestä. McDee oli myös muuten ainoa Safiirin ja Teräksen tarina, jota sarjan luoja Peter Hammond ei itse käsikirjoittanut. Onneksi sarjan viimeinen tarina palautti tason taas korkealle.
Kokonaisuutena Safiiri ja Teräs saa Nitraatilta vahvan suosituksen erikoisemman brittiläisen scifi- ja fantsumeiningin uteliaille ystäville.
 |
| Aika liikkuu, minä en. |
