 |
| Paniikkilinja 1, kaikki kyytiin! Hieno leffajulkkakin, sano. |
Neljä päättäväistä ja tuhmaa älykkään pomonsa luotsaamaa miestä pistävät tämän suunnitelman käytäntöön ja kaappaavat new yorkilaisen metrojunan matkustajineen, vaatien miljoonan lunnaat panttivangeistaan. Vastassa on paitsi New Yorkin kankea byrokraatti-aparaatti, myös neuvokas ja kylmäpäinen joukkoliikennepoliisin luutnantti Garber.
 |
| Herra Sininen, pääkonna. (Robert Shaw) |
Pelham One Two Three on mainiota ja tislaamatonta 1970-luvun amerikkalaista toimintaviihdettä. Tuota vuosikymmentä pidetään yleisesti amerikkalaisen elokuvan parhaimpana, eikä Nitraattikaan juuri väitä vastaan, vaikka 1930- ja -40 luvut kolahtavat myös, eikä 1980-2010 -luvuissakaan ole paljon valittamista. Pelhamissa on muikeaa 1970-luvun nuhjuisen Nykin tunnelmaa parhaimmillaan, kuten myös kyseisen vuosikymmenen yleistä leffafiilistä.
Nykissä kuvaaminen oli vaatimus josta elokuvan tuottajat onneksi pitivät kiinni kynsin ja hampain, vaikka joutuivatkin vääntämään New Yorkin joukkoliikenneviranomaisten kanssa luvista ja ottamaan mittavat vakuutukset vaarallisten kuvauspaikkojen, mutta ennen kaikkea niiden pöpien varalta jotka saattaisivat yrittää samaa mitä elokuvassa näytetään.
 |
| Sähellyksen kontrollikeskus. (Walther Matthau) |
Leffan nimi on puhtaasti lähtöasema (Pelham) ja lähtöaika (1:23). Oikeassa elämässä Pelhamista ei muuten leffan jälkeen lähtenyt vuosiin mikään vuoro tuohon aikaan yhtenä pöpien päähänpistojen suojatoimenpiteenä, eikä myöhemminkään tuota lähtöaikaa ole sieltä suosittu.
Pelhamin roolitus on mainio. Walter Matthau kyynisenä pollariluti Garberina ja Robert Shaw nerokkaana konnana herra Bluena ovat nappivalintoja. Sivuosatkin tarjoavat hyvää: Jerry (Benin isä) Stiller toisena liikennepollariluti Patronena on hauska ja hänelle on annettu yksi käsiksen hauskimpia heittoja Kuubaan lentävästa junasta(*). Lee Wallace kireänä ja epäsuosittuna pormestarina hihityttää, kuten myös Tony Roberts hänen paljon skarpimpana ja pätevämpänä kilpimiehenään.
 |
| Herra Ruskea, tuo yrmeä konnari. (Anna Berger, Michael Gorrin, Mari Gorman, Earl Hindman, Thomas La Fleur, Carolyn Nelson, Eric O'Hanian, Lucy Saroyan,William Snickowski) |
Erikoismaninta muillekin erinomaisille konnille: Martin Balsamin muita herkempi herra Green, Hector Elizondon muita hullumpi herra Grey ja Earl Hindmanin muita hitaampi herra Brown. Jos värikoodaus kuulostaa tutulle, ajattelet varmaan Quentin Tarantinon Reservoir Dogsia, jossa Tarantino käytti samaa kunnianosoituksena tälle leffalle. Idea oli muuten Pelhamin kässäröijän Peter Stonen oma; värikirjoa ei lähdekirjasta löydy.
Työhaalarimies Joseph Sargent ohjaa ihailtavan näpäkästi uransa hienoimpana saavutuksena. leffa toimii (parhaassa mielessä) piirretyn logiikalla, etenee tiukasti kuin juna (heh) ja tähtää ennen kaikkea katsojansa viihdyttämiseen. Myös lippuluukuilla Pelham oli kansan mieleen.
 |
| Joseph Sargent (1925-2014) ohjasi mm. tämän kultakimpaleen ja... ööhh... leffamuotoisen kakkakimpaleen, eli Tappajahai nelosen. |
Paljon tuosta ansiosta lankeaa myös Peter Stonen käsikirjoitukselle. Tämä on päkertänyt John Godeyn niin ikään hyvin menestyneestä kirjasta päälle päin loogiselta vaikuttavan, näppärän ja mustan huumorin sävyttämän mainion tekstin sekä toiminnan rungon.
Leffa on suht uskollinen kirjalle, tosin Garberin roolia on isonnettu ja junan kaappausmetodia viety kohti kuvitteellisempia muotoja, jotta mahdolliset tollojen tosielämässä tapahtuvat toisintoyritykset olisi estetty jo alkutekijöissään.
Stonen kässäri ja sen avulla itse elokuva myös onnistuvat varsin harvinaisessa tempussa, eli olemaan lähdekirjaansa parempi. Gone Girl (2014), Hohto (1980), Tappajahai (1975) Blade Runner (1982) ja Children of Men (2006) ovat muita vastaavia Nitraatille heti mieleen tulevia esimerkkejä. Pelham on muuten sittemmin filmatisoitu pari kertaa uudestaankin, mutta ei niistä sen enempää.
 |
| Nuhjunyki, vuosimalleja 1973-74. Vilahtaapa yhdessä sen kuvista myös Taksikuskin taksimiesten kahvila. |
Mainita täytyy ehdottomasti myös David Shiren upean napakka sävellystyö: pomppiva ja hypnoottinen jazzfunk luo oivan pohjan tiukalle rikosdraamalle. Yksi Nitraatin lempparileffasävellystöitä kautta aikojen! Tekniikan puolella Pelham hyötyi uusista kuvausavuista jotka mahdollistivat paremmin vähäisessä valossa kuvaamista. Nämä tulivat tietty tarpeeseen pimeissä metrotunneleissa leffaa tehtäessä.
Nitraatti on ennenkin pitänyt Pelhamia mainiona, mutta viimeisin uusintakatselu hinasi sen täysien pisteiden elokuvaksi. Kun Nitraatti leffan loputtua hekotteli mainiolle lopulle(kin) ja kysäisi ohimennen itseltään, että mitä tähän leffaan voisi lisätä jotta se paranisi tai mitä siitä voisi ottaa pois jotta se paranisi, oli vastaus molempiin ettei mitään. Kombona yksi varmimpia merkkejä täysien pisteiden leffasta.
Arvosana: 10/10
IMDB
Traileri
Asiallinen fanimusavideo
(*) "Neiti, apua on tulossa", joogajunanpysäyttäjä ja aivastusreaktio ovat ihan yhtä hyviä tai vielä parempia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti