 |
| Jeesus tulee Kryptonista. |
Nitraatti pistää jo perinteisessä Halloween-spesiaalissaan tällä kertaa kauhunaamarin naulaan ja vetää tämänvuotiseen naamiaisjuhlaan supersankariasua päälle.
Tuottaja-ohjaaja Zack Snyderille lankesi varsin monumentaalinen pesti: Christopher Nolanin pystyynkehuttujen ja menestyneiden Batmanien (2005-2012) ja Bryan Singerin vähemmän kehutun ja flopanneen Teräsmiehen (2006) jälkeen olisi pantava DC-yhtiölle pystyyn Marvelin rahantekokoneelle pärjäävä osasto.
Snyder oli jo ohjannut DC:lle Nitraatista parhaan supersankarileffan, eli Watchmenin (2009). Se ei ollut kuitenkaan kovin tuottoisa (rehellisesti sanottuna floppi) ja ikärajakin jo kertoi, että murjotusaste hahmoilla - tietysti lähdemateriaalistakin johtuen - oli korkealla. Marvelin menestyskone taas pohjautui selvästi valoisammalle, toiminta- ja huumoripitoisemmalle materiaalille.
 |
| Kun kaikki oli vielä mahdollista: Henry Cavill ja ohjaaja Zack Snyder tutkimassa otosta ekan leffan kuvauksissa. |
Snyder ja DC sitoivat kymmenluvun leffojaan yhteen Marvel-tyylisesti, uittamalla hahmokavalkadiaan läpi useiden elokuvien, vaihtelevalla ruutuajalla. Kun Marvel päätti yhden aikakautensa supermenestyneisiin, lähes kaikkia hahmojaan hyödyntäneisiin Avengers-elokuviin, kokeili DC tehdä saman perässä, mutta oudolla peppu edellä puuhun-taktiikalla: useita hahmoja hyödyntänyt elokuvapläjäys tehtiin ennen kuin suurimmalla osalla hahmoista oli vielä edes ollut omia elokuviaan!
Asiaa ei ollenkaan auttanut, että nekin hahmot, joilla elokuvat jo alla
olivat eli Teris ja (puoliksi) Leppis olivat menestyneet keskinkertaisesti, eikä yleisö
varsinaisesti lämminnyt niiden 'pidetään ikävää' -tunnelmiin: Patty Jenkinsin vähän ennen trilogian päätöstä ohjaama kevyempiotteinen Wonder Woman tosin pärjäsi paremmin. Lisäksi tämä kohtaamiselokuva kärsi hirvittävistä tuotanto-ongelmista. Miten DC päätyi tuollaisen katastrofin ääreen? Katsotaanpa, sanoi Nitraatti.
 |
| Hitaasti ylivalon nopeudella. |
Trilogian aloitti itseoikeutetusti Teräsmiehen ihan ikioma leffa. Sankarin syntytarina käytiin suht mukiinmenevästi läpi messiaanisesti, isobudjettisesti ja upeannäköisesti kahdessa ja puolessa tunnissa. Pahiksina heiluvat kasarin alun terisleffastakin tutut intergalaktiset tuhmurit, jotka pyyhkivät - Teriksen avustuksella - suurimman osan kaupunkikeskustasta matalaksi rymistellessään.
Henry Cavill on oiva Teris ja parasta osastollaan sitten legendaarisen Christopher Reeven. Roolituskin toimii, suurimmaksi osaksi: Teriksen alkuplaneettaisukkina Russell Crowe, maaisukkina Kevin Costner ja äitylinä Diane Lane, Michael Shannon pahistelee.
Amy Adams Teriksen morsmaikkuna Lois Lanena on vähän heikompi lenkki. Adams ei kuulu Nitraatin suosikkeihin ja on näyttelijä jonka hymy ei ikinä nouse silmiin asti: sinänsä sopivaa Snyderin elokuviin. Jos ne jostain tunnistaa, niin siitä että ilo on kielletty. MoS on myös trilogian ainokainen josta tuli kerralla valmista, eikä ohjaajan versiota ole tarvittu. Elokuva oli ihan jees aloitus, mutta lippuluukut olisivat voineet laulaa isomminkin.
IMDB
Traileri
 |
| Jos ne tappelis, niin kumpi voittais? |
II. Batman v. Superman: Dawn of Justice (USA 2016, Zack Snyder, ohjaajan versio: 7/10)
DC:n perusvaluutat eli Teris ja Lepakkomies usutettiin samaan elokuvaan ja toistensa kimppuun trilogian keskimmäisessä. Sinänsä hyvin ensimmäisen elokuvan loppua hyödyntävä perusasetelma toimii: Lepakkomies on pirun kimpaantunut Teriksen ja intergalaktisten rosvojen tuottamasta tuhoaallosta, ja kun pirullinen nörtti haadeksesta eli Jesse Eisenbergin kerrassaan mainiosti (Nitraatti on tässä mielipidepaitsiossa, tiedetään) vetelemä pahis Lex Luthorkin hämmentää soppaa Teristä vastaan omilla aseillaan, on kahden sankarin kohtaaminen väistämätöntä.
Myös varsin Yön Ritarin Paluumainen tunnelmointi ja hyytävät visiot tulevaisuudesta miellyttävät. Ben Affleck vetää lepakkonaamarin päähänsä ihan mukiinmenevästi ja Jeremy Irons hovimestari-Alfredeilee murahdellen tyydyttävästi. Holly Hunter on omapäinen senaattori, Gal Gadot ensiesiintyy Ihmenaisena ja Justice Leaguetakin (kts. alla) pohjustetaan. Teriksen messiastrippikin saa entistä enemmän potenssia.
 |
| Game on! |
Ohjaajan versio on tässä keskimmäisessä se parempi valinta. Jos jo elokuvaversiossa tuskastui siihen, että Teris ja Leppis eivät ala piestä toisiaan kuin vasta ihan leffan loppupuolella, tässä se ongelma vain pahenee, mutta Nitraatti piti siitä että mm. Luthorin virityksiäkin saatiin seurata enemmän.
Joka tapauksessa, lippuluukulla toivottiin isompaakin. Nyt maksuportaassa alkoi jo pieni panikointi: jos DC:n perinteiset lypsylehmät eli Teräsmies ja Lepakkomieskään eivät vedä todella jättimäisesti katsojia, mitä toivoa on muilla selvästi tuntemattomammilla hahmoilla? Juuri ennen Snyderin puikkoihin siirtymistä edeltänyt ja rapsakasti flopannut DC-elokuva Green Lantern (2011) oli heistä osviitta: ei mitään toivoa.
IMDB
Traileri (erittäin onnistunut, muuten)
 |
| Likainen puolitusina. |
Niin, Teriksen ja Batmanin leffat olivat takoneet taaloja alle odotusten, eikä muilla Leaguen hahmoilla paitsi Teriksellä ja Ihmenaisella ollut vielä edes omia elokuviaan. Siitä huolimatta DC:ssä jostain syystä itsepetoksessa piehtaroiden kuviteltiin, että tästä saataisiin Avengersien tyylinen lippuluukkumenestys. No... ei.
Maata uhkaa intergalaktinen tapetaan kaikki - tason pahisporukka, eikä Lepakkomiehen auta muu kuin koota porukka Mission Impossible ja Charlien Enkelit -tyyliin noita rosvoja vastaan taistelemaan. Lepakkomies, Ihmenainen, Aquaman, Flash ja Cyborg ottavat mukaansa myös lapion ja lähtevät etsimään Teräsmiestä kuusikon täydentäjäksi.
Hyvin kalliin leffan kuvausten jo alettua alkoi myös johtoportaan paniikkinapin painelu. Jostan syystä siellä odotettiin kevyempää ja toimintapainotteisempaa elokuvaa, jota Snyder oli kai vähän lupaillutkin, mutta kuvatun materiaalin tarkastelu kertoi aivan muuta: luvassa oli vieläkin pidempi ja vieläkin harmaampi ja ikävämpi elokuva kuin pari edellistä - nimenomaan niitä asioita, joita edellisten leffojen keskinkertaisen menekin syyksi arveltiin.
 |
| Rähinäremmi. |
Tämä ei enää vedellyt. Aikajana on hieman epäselvä tässä, mutta suunnilleen näihin aikoihin kun ohjaaja ja suunnannäyttäjä Zack Snyderilla ja maksajilla alkoivat olla napit vastakkain, Snyderin tytär menehtyi oman kätensä kautta ja Snyder ymmärrettävästi pisti leffahommat tauolle.
Tilalle palkattiin pari ekaa Avangersia Marvelille väkertänyt sateentekijä ja Buffy Vampyyrintappajankin luonut Joss Whedon. Whedon kirjoitti ja kuvasi melkein kaiken siihenastisen materiaalin uusiksi, sekä kevensi ja vauhditti onnistuneesti elokuvan tunnelmaa raapaisten sen puolet lyhyemmäksi. Turhauttavat uusintakuvaukset ajoivat Affleckin mukaan hänet myös takaisin pulloon.
Affleckin uusiutunut alkoholismi kuoppasi myös Batmanin oman elokuvan tekemisen. Se tehtiin nyt aika vasta (The Batman, 2022), Robert Pattinsonin tarttuessa lepakon viestikapulaan. Tulos ei ollut kovin kaksinen. Myöskään Cyborgin esittäjä ei arvostanut ison roolinsa tipahtamista lähes cameo-tasolle, ja ottipa Whedon rivakasti yhteen myös Ihmenaisen esittäjän Gal Gadotin kanssa. Kaiken kaikkiaan voitaneen sanoa, että elokuvan uusintakuvaukset olivat näyttelijöille kaukana kivasta.
 |
| Kenelle muka "syö niin paljon kuin jaksat" ei kuulosta uhkaukselle? |
Periaatteessa kahden erillisen elokuvan kuvaaminen yhden kuoseissa tuli tietysti hirvittävän kalliiksi, eikä lippuluukku laulanut ollenkaan toivotusti: Justice League oli menestykseltään trilogian heikoin. Ironian ironiaa oli sekin, että Leagueta vähän edeltänyt DC-elokuva eli Gal Gadotin tähdittämä Ihmenainen (Patty Jenkins, 2017) ja sitä seurannut Jason Momoan tähdittämä Aquaman (James Wan, 2018) olivat jo selvästi voitollisia - ja luultavasti energisempiä elokuvia.
Molemmat tosin jäivät Nitraatilta kesken, amatsonit olivat aivan liian absurdeja ja Vesimies oli epätoivoisen katu-uskottava. Uudempi Flash (2023) toki floppasi kuin pieni eläin, mutta osan siitä voinee pistää pääosanesittäjän mystisen perseilynkin piikkiin. Cyborg tuskin näkee ikinä omaa elokuvaansa ja hyvä niin.
Lopputulemana Snyder siirrettiin sivuun DC:n elokuvien suunnannäyttäjän roolistaan, ei sinänsä enää mikään ihme. Jonkinlaisena kultaisena kädenpuristuksena hänen annettiin julkaista Justice Leaguesta oma versionsa vuonna 2021. Joss Whedonillakin on sittemmin ollut se korkeimmalle jalustalle nostetun nörttijumalan kohtalo: sieltä voi tippua vain rotkoon.
Justice League on siitä harvinaista herkkua, että se on elokuva josta on kahden eri tekijän samanaikaiset versiot. Nitraatti on tässäkin asiassa paitsiossa, koska pitää selvästi enemmän Whedonin vauhdikkaasta, huumoripitoisesta ja värikkäästä parituntisesta teatteriversiosta. Snyderin täysin vapaalla kädellä tekemä versio on masentavaa katsottavaa.
 |
| DC:n tulevaisuus on huumoripitoisempi ja vauhdikkaampi, jos vuoden 2021 The Suicide Squadiin ja DC:n nykyiseen suunnannäyttäjäohjaaja James Gunnin (neljäs oikealta) edellisiin tekemisiin on uskomista. |
Se kestää neljä tuntia, on karmivan hitaan oloinen, huumorivapaa ja toimintakohtauksissaan se ui kuin tervassa. Lisäksi esim. pitkästyttävä Cyborg-hahmo saa pajon enemmän ruutuaikaa, mikä on jälleen yksi miinus. Kaiken päälle tämä versio on 4:3 kuvasuhteessa (ajattele 'vanha telkkari'), mikä on nykyaikaiselle jättibudjetin toimintapläjäykselle vähintäänkin outo ja hyvin epäsopiva olomuoto.
Tämän nähtyään Nitraatti ymmärtää entistä paremmin DC:n tuotantoportaan huolet. Nitraatista onkin aika käsittämätöntä, että tätä versiota on muualla hehkutettu kuin Jeesuksen toista tulemista. Olisiko faneilla jotain syyllisyydentunnetta Snyderin haukkumisesta aikoinaan ja tämän tyttären menetyksestä, vaikka noilla kahdella ei olekaan mitään oikeaa yhteyttä?
IMDB
Traileri (leffateatteriversio)
Traileri (Snyder cut)
Tulevaisuus voi olla DC:n osalta hiukan ruusuisempi. Guardians of the Galaxy -jättimenestykset Marvelille tehnyt omintakeinen huumorimies James Gunn on nyt vastuussa tulevien DC-elokuvien suunnasta. Hänen eka yrityksensä, humoristinen ja R-rated veriroiskeinen The Suicide Squad tosin floppasi, mutta covid-ajalla oli tietysti suuri vaikutus kaikkien lipputuloihin.
DC-elokuvien universumi on nykyisellään varsin sekalainen seurakunta, ilman selvää johtotarinaa. Marvel on tosin kontannut myös jäätävästi, eikä sen uusin multiversepääjuoniräpellys - mikä vain on mahdollista, vaikka libanonilainen trans-Hämähäkkinainen - ole tehnyt lippuluukuilla kummoista tulosta, joten nyt olisi DC:llä iskun paikka. Nitraatti jää joltisellakin mielenkiinnolla odottamaan.
