 |
| That's how we know we're alive. We are wrong. |
An All-American college star and his beauty queen wife watch their seemingly perfect life fall apart as their daughter joins the turmoil of '60s America. (IMDB)
Yhdysvaltojen itärannikko, 1950-luvun alku. Yliopiston quarterback Swede Levov ja osavaltion kaunotar Dawn Dwyer lyövät hynttyyt yhteen. Isänsä menestyvää vaatefirmaa sukupolvenvaihdoksessa pyörittämään siirtyvä Swede ja Dawn asustelevat jo kotoisalla maatilalla paremman väen alueilla, kun perheen ainoa lapsi Merry syntyy. Pahasta änkytyksestä kärsivä Merry kasvaa nuoreksi aikuiseksi samaan aikaan kun 1960-luvun levottomuudet alkavat pyyhkiä maan yli ja perheen sisäinen tasapaino sortua.
 |
| Swede, Dawn, Merry ja sukupolvikuilu. (Ewan McGregor, Jennifer Connelly, Dakota Fanning) |
Vähän puun takaa tuli tällä kertaa Nitraatille se, että miten hyvä pätkä onkaan American Pastoral. Alun perin katselulistaan lähinnä kuriositeettina ('Ewan McGregorin ensimmäinen ohjaustyö, millehän se näyttää?') lisätty pätkä ei tosin vaikuttanut castinkaan osalta pahalle. Nitraatin aina sujuvasti katselemat McGregor itse isänä, Jennifer Connelly äitinä ja Dakota Fanning tyttärenä kuulosti ihan lupaavalle. Juonikuvaus ei tosin ennakko-odotuksia näennäisen tavanomaisuutensa takia nostanut, sen enempää kuin ennen katselua sattumalta vilkaistu alhainen IMDB-keskiarvokaan.
Katselun jälkeen tarkastettu Rotten Tomatoes-mittari oli vielä paljon, paljon tylympi. Niissä numeroissa missä American Pastoral seilaa, pyörii oikeastaan yksinomaan vain todella heikkoja teoksia. Elokuvan julkaisuajankohdan arvosteluissa esitetty kritiikki olikin järjestään murskaavaa. Syykin aina sama: Philip Rothin Pulitzerin voittanut, hyvin monissa piireissä palvottu romaani, oli lähes jokaisen kriitikon mielestä käännetty hyvin heikosti elokuvaksi. Myös elokuvan kassamenestys oli karmea. Vaikka Pastoral tehtiinkin varsin vaatimattomalla 10 miljoonan dollarin budjetilla, ei se silti onnistunut omenapiirakan maassa tuomaan lipputuloja kuin vain vähän yli kymmenesosan siitä.
Voi tietysti olla, että Nitraatin salainen ase leffasta nauttimiseen on juurikin se, että Nitraatti ei ole lukenut American Pastoralia (suom. Amerikkalainen Pastoraali). Mutta jotenkin Nitraatti jaksaa tätä epäillä - ainakin Nitraatille elokuva ihan itsessään toimi varsin hyvin.
 |
| Isin tyttö. (Hannah Nordberg, Ewan McGregor) |
American Pastoral seuraa pääasiassa isän ja tyttären vaikeaa suhdetta - ainainen isän tyttö kun sekaantuu elokuvan kuluessa kammottavaan tekoon, joka ei silti onnistu sammuttamaan isän rakkautta tytärtään kohtaan. McGregor rakentaa tämän tärkeimmän hyvin, ja käyttää rakennettua myöhemmin elokuvan polttovoimana erinomaisesti. Ocean James 8-vuotiaana, Hannah Nordberg 12-vuotiaana ja Dakota Fanning 16+ -vuotiaana Merrynä tuntuvat samasta puusta veistetyiltä, jokaisen vetäessä mainiosti.
Nitraatti kehuu myös Peter Riegertin maalaaman känkkäränkkä-patriarkan Lou Levoyn ja Alexander Desplat'n surullisenkauniin piano- / jousisoitinvetoisen scoren. Desplat kannattaa muuten jo alkaa panna merkille: huonoja sävellyksiä kun ei mieheltä ole tullut kuultua. Jennifer Connelly tekee tasaisen roolin - Dawnin sanapuukko sairaalassa miehelleen on elokuvan parhaiten viiltäviä instrumentteja.
No mitä elokuvassa on sitten pielessä? Ehkä hetkittäin McGregor yrittää tavoitella jotain mihin hänen taitonsa ohjaajana, tai elokuvan liian lyhyt kesto materiaalin laajuuteen (rotumellakat, Vietnamin sota, kotimaan vasarintaliike ja terrori...) nähden, eivät vielä ihan riitä. Vaan kyllä Nitraatin mielestä on paljon parempi epäonnistua ylös- kuin alaspäin tähtäämällä. McGregor teki ehkä myös pienen virheen castaamalla itsensä päärooliin: joku hiukan iäkkäämmän näköinen näyttelijä olisi voinut ollut sopivampi valinta. Ei sillä, että McGregor vetäisi sinällään huonosti.
Mutta, mutta. Kun se elokuvan ytimen ja tragedian koskettavuuden kannalta ehdoton asia, eli isän ja tyttären välisen suhteen uskottavuus ja suuri tunne toimii niin hyvin kuin toimii, ja kun McGregor on onnistunut (tietysti arvostetun lähteen avulla) löytämään jotain ihan freesiä näin loppuunkalutusta aiheesta, on Nitraatti valmis antamaan aika helvetin paljon siimaa. Ja American Pastoralille sitä suo mielellään.
Oli myös mukava kuulla McGregorin eräässä haastettelussa sanovan, ettei elokuvan heikko menestys - hänen siihen elämästään käyttämästä puolestatoista vuodesta huolimatta - häntä kuitenkaan totaalisesti lannistanut. McGregor totesikin aivan oikein, että elokuvat löytävät katsojansa nykyään niin monella eri tavalla elokuvateattereiden lisäksi, jotta kyllä hänenkin Pastoraalinsa tulee ajan myötä tyytyväiset katsojansa löytämään. Nitraatti liittyy nyt tuohon joukkoon.
Tosin Buffalo Springfieldin 'For What It's Worth'in käytön kuvaamaan 60-lukua voisi jo pikkuhiljaa julistaa laittomaksi.
Arvosana: 8/10
IMDB
(Poikkeuksellisen onnistunut) Traileri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti