 |
| Tuohon kun vielä pistetään Warner Bros.:in valkomustaa väriä ja logo ympärille, niin välitön takaumafiilis 80-luvun VHS-vuokraamoon (Telepoint represent!), jossa nuori Nitraatti näitä kansia selailee on valmis. |
An American bartender and his prostitute girlfriend go on a road trip through the Mexican underworld to collect a $1 million bounty on the head of a dead gigolo. (IMDB)
Ohjaaja Sam Peckinpahin unohdetumpia tekeleitä on tämä rikoselokuvan ja roadmovien välimaastossa taivaltava, lähinnä meksikon köyhälle maaseudulle sijoittuva tarina. Nitraattikaan ei ollut elokuvaa nähnyt sitten VHS-aikojen, joten oli jo korkea aika palata teoksen pariin.
Alfredo Garcia kertoo Benniestä (nuhjuisuuden trademarkinaan omannut Warren Oates), rupuisesta kapakkapianistista jonka elämässä on hänen itsensä lisäksi ainoastaan prostituoitu Elita (Isela Vega). Sattumalta Bennie saa kuulla että heidän etäinen (ainakin Bennielle) yhteinen tuttavansa Alfredo Garcia on mies josta maksetaan 10 000 dollaria riihikuivaa, elävänä tai kuolleena.
 |
| Peckinpah ymmärsi viisaana miehenä herkemmänkin hetken arvon: Bennien ja Elitan yksi sellainen. Kauko Röyhkä ymmärsi elokuvassa puolestaan aiheen hyvään biisiin: tuloksena yksi sellainen. (Warren Oates, Isela Vega) |
Kun Bennie saa tietää että Alfredo on jo kuollut, mutta fyysisestä todisteesta hänen kuolemastaan maksetaan, näkee hän rahat tienä omansa ja Elitan unhappyn elämän happy endiin. Ei siis muuta kuin machete ja viinapullo auton takapenkille ja naisensa kanssa Alfredon ruumiin etsintään meksikon köyhältä ja koruttomalta maaseudulta. Ja jos jossain välissä ei osaa odottaa luotisateita ja rutkasti ruumiita, niin Nitraatti voi vain kysyä, että montako Peckinpahin elokuvaa katsoja on ylipäätään nähnyt?
Alfredo Garcian teon aikoihin ohjaaja Sam Peckinpah (Hurja Joukko, Olkikoirat, Pakotie...) oli jo varsin tukevasti alkoholisoitunut, juuri kovat huumeetkin paheisiinsa lisännyt äkkipikainen ja ärjy komentaja. Siksi on kovin ironista että lähestyessään pahimpia aikojaan ohjaajana, Peckinpahilla oli Alfredo Garciassa ainoan kerran elämässään elokuvan final cut, eli oikeus päättää täysin miltä valmis julkaistava leffa näyttää. Peckinpah otti tällä elokuvallaan myös etäisyyttä Hollywoodiin usean pettymyksen jälkeen - Alfredo Garcia kuvattiin Meksikossa pitkälti paikallisen kuvausryhmän kanssa.
 |
| Bennie, ase ja säkillinen katkeamattoman kylmäketjun puolestapuhujaa. (Warren Oates) |
Alfredo Garcia on miellyttävän erikoinen tapaus. Sen maailma on toki kovin peckinpahimainen sekoitus rujoa ja rauhallisuutta. Esimerkiksi alun kohtaus ranchillaan lapsensa kiduttamista ohjaavasta rikkaasta maanomistajasta: lapsen käden sijoiltaan runnottamisen hetkellä Peckinpah leikkaa salamana ulos ranchilta hyvän matkaa rauhalliseen erämaahan, jossa käden päästämä ikävä napsaus kuitenkin kuuluu ihan kuin olisimme vieläkin huoneessa.
Tietysti Alfredo Garcian tarina olisi ollut helppo tehdä paljon tavanomaisemmin, mutta kostomotiivilla on vaikea aloittaa kun kostettava onkin jo random-tapaturman ansiosta valmiiksi haudassa. Tie jonka Peckinpah valitsee ei ole se elokuvien helpompi temppu, eli sympatian luominen päähenkilöä kohtaan: harva katsoja ollee kuin Bennie.
Sen sijaan Bennien hitaasti lisääntyvä empatia puolituttua Alfredoa ts. irtileikkattua päätä ja kaikkea sen edustamaa menetystä kohtaan, tapahtumien muuttuessa koko ajan verisemmiksi ja lohduttomammiksi, kutsuu myös katsojaa lisäämään oman empatiaansa ja ymmärryksensä määrää surullisen tarinan surullistä miestä Bennietä kohtaan. Se, että pysyykö Peckinpahin kelkassa on tietty jokaisen katsojan päätettävä itse. Tämän työn tekijäksi ei aikalaisyleisöstä (joka lähinnä pysytteli poissa teattereista) tai -kriitikoista juuri ollut, muutamia poikkeuksia (esmes Roger Ebert, jonka erinomaiset mietteet elokuvasta kannattaa etsiä luettavakseen) lukuunottamatta.
 |
| Quill ja Sappensly, alfredogarciakauppiaat. (Gig Young ja Robert Webber) |
Varsin ainutlaatuisen tunnelmansa lisäksi Nitraatti kiittää elokuvaa myös harvinaisesta tavastaan selvästi parantua katselun edetessä, Warren Oatesin rujoa tulkintaa, Peckinpahin tavanomaista pätevyyttä toiminnan saralla ja tuottajaa joka ei kerrankaan paskonut lopputulosta, kun vihjasi / pakotti Alfredo Garciaan Peckinpahin ohjattaviksi itselleen tutun veteraanikaksikon Robert Webber ja Gig Young. Nitraatti muista heidät etupäässä Reilujen Jätkien esittäjinä, mutta Peckinpahin elokuvassa he tekevät erinomaiset roolit lähinnä maailman järkkymätöntä entropiaa ilmentävänä palkkamurhaajaparina.
Arvosana: 8/10
IMDB
Traileri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti