Konnankoukkuja kolmelle. |
Tämän vuoden loppukesä oli Nitraatilla odotuksen aikaa. Potentiaalisia vuoden parhaan sarjan trailereita tuli pyöriteltyä useammankin kerran. Sitten koitti syksy ja tilinteon hetki: oliko Sandman vai House of the Dragon vuoden paras sarja? No... ei. Eka oli rampaannuttavan woke ja toka tylsä kuin mikä.
Parhaus näyttää sen sijaan tulleen näin loppusyksystä suht hiljaisuudessa tuolta rajan takaa. Sen mukavamman rajan. Peliskandaali menee turvanmitalla ohi toisen vuoden parhaan sarjan ehdokkaan, eli laadukkaan kotimaisen nordic noirin, Transportin. Transport oli hyvää norskanoiria (Silta on tosin vieläkin Nitraatilta tarkastamatta), mutta kuusiosainen minisarja Peliskandaali voittaa olemalla jotain muuta.
Kioskimafia (Edvin Bredefeldt, Ulf Stenberg, Björn Elgerd). |
Peliskandaali ei - maailmankaikkeudelle kiitos - ole mitään puhkikaluttua synkistelevää nordic noiria, vaan kertomistavaltaan ennemmin Scorsesen Mafiaveljien (1990) ja uudemmista yrittäjistä Nitraatin aikoinaan pystyynkehuman I, Tonyan (2017) fiiliksissä etenevää kamaa.
Veijaririkosdraamakomedian muotoinen sarja kertoo tositapahtumiin pohjautuen sopupelejä ja länsinaapurin Veikkauksen eli Tipstjänstin ylimielisyyttä ja porsaanreikää hyödyntäneistä lähihistorian tapahtumista. Ajattele Suomen ysärin pesäpalloskandaalia potenssiin monta, niin olet oikeilla poluilla.
Rooleissa nähdään Nitraatille useita uusia naamoja, voitaneen jopa puhua ihan uudesta sukupolvesta ruåtsiviihteen näyttelijöitä. Kuvauksellinen Björn Elgerd on sarjan päähahmo Bosse, joka näkee rahatsemet siellä missä muut eivät. Edvin Bredefeldt on Bossen irkkusukuinen aisapari Josh ja kolmikon täydentää pyörätuolistaan ex-urheilija ja tuleva himoveikkaaja Lars-Erik (Ulf Stenberg).
Naisosastoa (Caroline Kuhmunen, Josefina Sonck, Sara Shirpey). |
Sivuosissakin onnistutaan. Eva Melander ylihuolehtivana äitinä ja Niklas Lirell maailman leppoisimpana isänä vakuuttavat Bossen vanhempina. Göstasta tuttu, jo olemuksellaan huvittava Mattias Silvell nähdään varjopuolen hupaisana airueena, Bo Lundkvist hyvän jutun haistavana reportterina ja Linus Nilsson ex NHL-konkarina, jonka motiivit sopii kyseenalaistaa. Eikä unohdeta sarjan ehkä muistettavinta sivuhahmoa, pelien lankoja (lippuja?) hyppysissään pitelevää Konnaria (Anders Mossling).
Pohjoismaissa skuuppi saadaan talvisen järven rannassa, ei pimeässä autohallissa (Josefina Sonck, Bo Lundkvist). |
Mitään rakettitiedettä tai rajoja rikkovaa Peliskandaali ei ole, mutta siinä perusasiat on tehty nautittavan hyvin: Dennis Magnussonin asiantunteva ja hykerryttävä kässäri, onnistuneet näyttelijävalinnat ja kolme osaa per nokka oivaltavasti ohjanneet Patrik Eklund ja Jens Ostberg hoitavat tonttinsa moitteettomasti. Sarjan pituuskin on sopiva ja sen vauhti miellyttävän etenevä.
Kasari-ysärin hyvää ajankuvaa luovat myös Lene Willumsenin lavastus ja Linn Eklundin puvustus sekä sarjan hyvin valitut kuvauspaikat. Andreas Tengbladin orggismusa on ehkä liian muita (köh Reznor köh Social Network) mieleentuovaa, mutta vastapainona aikalaismusiikki sarjaan on valittu mainiosti.
Kymmenen vuotta sitten Peliskandaali ei olisi ollut suurikaan ihme, mutta nyt kun kulttuurillisista ja historiallisista kerrostumista usein harmillisen vapaat käsikirjoittajat kirjoittavat sarjojaan kirjoja lukemattomille instanplärääjille, eroaa Peliskandaali massasta kivasti edukseen.
Arvosana: 8/10
IMDB
Traileri
Koko sarja katsottavissa YLE Areenassa 2023 syksyyn asti (linkki)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti