I, Tonya (USA 2017, Craig Gillespie)

"I mean it's what you all came for, folks. The fucking incident!" (Margot Robbie)

Competitive ice skater Tonya Harding rises amongst the ranks at the U.S. Figure Skating Championships, but her future in the activity is thrown into doubt when her ex-husband intervenes. (IMDB)

"America. They want someone to love, they want someone to hate." (Tonya Harding, I, Tonya 2017)

Nitraattia huvittaa että yleensä heti elokuvan trailerin nähtyään / juonikuvauksen kuultuaan, hän tietää ne kriitikot jotka tulevat todennäköisesti antamaan kyseiselle teokselle korkeimmat numerot / tähdet / pisteet. I, Tonya on elokuva josta tuli heti Nitraatin siitä kuultua samanlainen 'kuin ampuisi kaloja tynnyriin' -fiilis, mutta Nitraatin omalle osalle. Hänen olikin vaikea ajatella vielä leffaa näkemättäkin, etteikö siitä olisi tullut tykkäämään. Nitraatilla onkin ilo todeta olleensa 100% oikeassa.

Hymyä huuleen, vaikka virtsaatkin vastatuuleen. (Margot Robbie)

I, Tonyan tapaiset originellien oman elämänsä hopeamitalistien / valmiin ladun vieressä umpihangessa tarpojien tarinat vetoavat Nitraattiin kympillä. Tositapahtumiin (jotka Nitraatti muistaa) perustuminen on kirsikka kakussa. Jos jollekulle tämä tarina ei ole tuttu, niin yhdeksänkymmentäluvun alussa erästä yhdysvaltalaista naistaitoluistelijaa syytettiin osallisuudesta erään kilpakumppaninsa / vastustajansa vahingoittamiseen tähdänneessä salaliitossa.

Tuosta sinänsä kuivan tuntuisesta kuvauksesta ei saa millään kiinni siitä, miten eloisa elokuva aiheesta on saatu väännettyä. Jos tapahtuman muistaa ja ajatteli silloin että "Lol ei voi vittu olla totta!"[*], niin on heti lähempänä elokuvan fiiliksiä. I, Tonya on myös lähes täydellinen oppikirjaesimerkki filmistä jossa satiiri ja tunne ovat täysin balanssissa, toimien toistensa tukena polvikampin sijaan.

Elokuvan päähenkilö on tietysti Tonya Harding, tuo oman elämänsä oletettu white trash-hopeamitalisti. Aussi Margot Robbie vaikka metrin paksuisesta betoniseinästä läpi menevänä voimakastahtoisena Tonyana ja Allison Janney hänen vielä paljon kovempana mutsinaan LaVonana on jo kehuttu pystyyn - ja aiheesta.

Let me see your 'guilty'-face. (Sebastian Stan, Margot Robbie, Julianne Nicholson)

Robbien Nitraatti ja suuri yleisö muistanevat jo Scorsesen Wolf of Wall Streetistä, mutta ennen kaikkea heikon Suicide Squadin kevyesti parhaana asiana, eli kajahtaneena Harley Quinnina. Janney on puolestaan varmasti tutuin West Wingin rautaisen ammattimaisena lehdistöpäällikkö C.J. Cregginä. Kultaista pystiä I, Tonyasta oli täysin ansaitusti luvassa Janneylle, mutta ihan yhtä hyvin sen olisi ansainnut myös Robbie, vaikka viime vuoden leffojen osalta kilpailu olikin pirun kovaa.

Kun elokuva on läpiroolitettu erinomaisesti, ei kehuja saa lopettaa tuohon kaksikkoon. Alunperin romanialainen(!) Sebastian Stan (Nitraatille aikaisemmin mieleen jäänyt vain lähinnä Renny Harlinin kuppaisesta teinikauharista) surkeahkona aviomies Jeffinä on revelaatio, eikä Paul Walter Hauser Shawnina, tuona oman elämänsä ö-luokan James Bondina jää paljon jälkeen. Mainitaan myös hirmu hyvät Maizie Smith ja Mckenna Grace 3.5 ja 8-12 vuotiaina Tonyoina, mutta läpi elokuvan siis vedetään erinomaisesti ja samasta nuottivihkosta - siitä kiitos kuulunee pitkälti ohjaajalle.

Näinä aikoina kun valtavirran leffojen naisroolit ovat monesti pelkkiä heti unohdettavia, ohjaajan rivistä valitsemia sankarin tyttöystäviä, tai sitten jotain pliisua valkoisen elefantin kompleksista kärsivää ihmissuhdedraamaa, on I, Tonyan kaltainen leffa entistäkin suurempi aarre. Vahvat ja erilaiset naisroolit ovat osaksi varmasti pääosan esittäjän Margot Robbienkin ansiota - hän kun toimi myös elokuvan tuottajana.

Läpi harmaan kuk... kiven. (Allison Janney, Mckenna Grace)

Sananen muuten ohjaajastakin: mikään Craig Gillespien aikaisemmassa tuotannossa ei ole viitannut siihen, että tällainen hieno kunnari olisi miehen takataskussa tekemistään odotellut. Samat yllärit jatkuvat käsikirjoituspuolella: näin ihanan napakkaa ja törkyistä kässäriä ei olisi osannut millään odottaa lähinnä romanttisia komedioita rustanneelta Steven Rogersilta, joka muuten haastatteli oikeaa Tonya Hardingia (ja tämän ex-aviomies Jeff Gilloolya) käsikirjoitusvaiheessa.

Myös cgi (l. tietokonetehosteet) näyttää tässä elokuvassa ne parhaat kyntensä. I, Tonya tehtiin nykyaikana erittäin vaatimattomalla 11 miljoonalla dollarilla. Siitä huolimatta tällainen budjettinsa puolesta pienempikin leffa voi cgi:n avulla esittää isoja yleisökohtauksia, saa Robbien tekemään oikeannäköistä luistelua ja ennen kaikkea luo elämään sen kuuluisan kolmoisaxelin, jonka Tonya Harding handlasi ensimmäisenä amerikkalaisena naistaitoluistelijana.

Itse asiassa kolmoisaxel on niin vaativa temppu, että vain kourallinen naisluistelijoita on sen ylipäänsä tehnyt, eikä nykyisistä taitajista kukaan olisi ollut valmis riskeeraamaan terveyttään stunttaamalla kyseistä hyppyä elokuvaa varten. So, all hail our computer friends!

There will be blood.

Kolme leffan leidiä nappasi Oscar-ehdokkuuksia: pääosan Robbie, sivuosan Janney ja elokuvan erinomaisen energiseksi leikannut Tatiana S. Riegel, joka aiheuttaa naurukohtauksia pelkällä oikea-aikaisella kuvanvaihdoksen tekniikallaan. Tästä kolmikosta Janney palkinnon myös sai. Nitraatti olisi huoletta heittänyt I, Tonyan Oscar-kahinoihin myös kässärin, ohjauksen ja parhaan elokuvan puolesta.

I, Tonyan yleinen toteutustyylikin on mainio. Leffa tarjoaa hupaisia pikku Rashomon-hetkiä ja neljännen seinän murtamista, erinomaisesti tilanteisiin sopivilla musavalinnoilla (Siouxsie and the Banshees, Laura Branigan, Air Supply, Fleetwood Mac, Chicago, ZZ Top, Foreigner...) höystettynä, Riegelin leikkauksen viimeistellessä paketin. Ihan turhaan I, Tonya ei siis ole saanut osakseen vertailua Scorsesen eläväisiin rikosdraamoihin, mutta on silti aivan oma originelli petonsa: juuri tällaisia hahmoja ei ole ennen nähty.

I, Tonya pamputtaa lujaa, hauskasti ja syvälle tehden taitoluistelulle sen, mitä Black Swan teki baletille. 2017 alkaa yhä enemmän ja enemmän ottaa paikkaansa yhtenä kuluvan vuosikymmenen parhaista leffavuosista.

 I am a star. I'm a star, I'm a star, I'm a star. I am a big, bright, shining star. That's right. (Margot Robbie)

"Generally, people either love Tonya or... not big fans. Just like people either love America or they're not big fans. Tonya was... totally American." (Diane Rawlinson, I, Tonya 2017)

Arvosana: 10/10

IMDB
Traileri
Elokuvan Spotify-soittolista
Leffan henkinen toteemieläin, biisimuodossa

[*] Kukaan ei sanonut 'lol' yhdeksänkymmentäluvun alussa, mutta you get the idea!