torstai 17. toukokuuta 2018

Idi i Smotri / Come and See / Tule ja Katso (Neuvostoliitto 1985, Elem Klimov)

...Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin...

After finding an old rifle, a young boy joins the Soviet resistance movement against ruthless German forces and experiences the horrors of World War II. (IMDB)

Nuori poika Florya (Aleksey Kravchenko) lähtee partisaanien matkaan vuoden 1943 Valko-Venäjällä joka on saksalaisten suorittaman säälimättömän etnisen puhdistuksen kohteena. Matkakaverikseen hän saa ennen pitkää myös vähän hassahtaneen nuoren tytön Glashan (Olga Mironova). Molemmille sodan kauhut tulevat liian lähelle.

Tule ja Katso oli Neuvostoliiton Toisen Maailmansodan voittamisen 40-vuotisjuhlaa varten tuotettavaksi tilattu, yhdeksän kuukautta tehty kassamenestys, jota ehdotettiin myös Oscar-ehdokkaaksi ulkomaisten elokuvien kategoriaan, mutta jonka Akatemia käsittämättömästi raakkasi jo karsinnoissa. Kuinka Neuvostoliiton omien päivien illankoitossa tehty leffa sitten toimii tänä pänä? Read on.

...kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: "Tule!" Ja minä näin...

Tule ja Katso on toteutettu hyvin subjektiivisesti, tuoden nykyisistä esimerkeistä mieleen Son of Saulin. Kamera pysyy hyvin pitkälti ihan Floryan lähellä. Erityisesti tämä subjektiivisuus tuntuu ääniraidassa, joka on melkein kuin Floryan korvat. Kranaattien aiheuttama tinnitys ja hetkellinen kuurous siirtyy välittömästi ääniraidalle. Ääniraita toimii myös salakavalammin. Se kun tuntuu muuttuvan sitä kaoottisemmaksi mitä pidemmälle elokuva etenee, Floryan rapistuvaa mielenterveyttä mukaillen.

..., ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema...

Elokuvan rajuus tulee myös hyvin pitkälti siitä, että elokuvan päähenkilöt ovat lapsia, ja heitä seurataan niin läheltä. Molemmat pääosien nuoret ovat erinomaisia, mutta erityisesti Aleksey Kravchenko luhistuvana Floryana on huima suoritus.

Elokuva sisältää myös kaunista (kauhista) kuvastoa: Florya ja Glasha rämpimässä hädissään sysimustassa suossa, valojuovaluoteja suihkimassa pimeydessä kuolleeseen lehmään nojaavan Floryan pään yli, ja tietysti ne kaiken aikaa pahenevat lähikuvat Floryan kasvoista, kun hän joutuu henkisesti aseistautumattomaksi todistajaksi ihmiskunnan hirveyksille.

...ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata...

Vähän kuin eräs toinen Nitraatin viime aikoina näkemä tekele, Tule ja Katsokin on hiukan vaikea pisteytettävä vain yhden näkemiskerran jälkeen. Toisaalta tämä meni hetkittäin Nitraatin maun ohi heittäytymällä ajoittain omaksi hyväkseen vähän liian korkealentoiseksi, kun maanläheisyys olisi toiminut paremmin. Mieleen ei myöskään voinut olla tulematta oma historiamme, mutta sanotaan heti saman tien, että mittakaava ja tarkoitusperät olivat tietysti Valko-Venäjän tapahtumissa ihan eri luokkaa.

Toisaalta elokuvan kuvastossa on niin paljon asioita joita ei voi olla ajattelematta katselun jälkeenkin. Kun ne eivät päästä heti kohta katoa, kyseessä on melkein aina lupaavan turnauskestävyyden omaava teos. Lisäksi Nitraatille elokuvaa hypetettiin aikoinaan hiukan väärin perustein: luvassa ei ole sinänsä kovin graafinen teos, enemmän tässä möyritään katsojan ihon alla. Jos Nitraatin pitäisi arvella, niin teoksen arvosana tullee hilautumaan tulevaisuudessa ylöspäin. Jahka tämän Nitraatti tohtii taas katsoa, mikä ei tapahtune ihan heti huomenna.

...annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.

PS: Loppuun vielä pieni varoituksen sana herkemmille: elokuvassa tapetaan oikeasti ainakin yksi lehmä, ehkä myös hevonen. Jälkimmäinen tosin saattoi olla pelkästään takaperin pyöritettyä filmiä; Nitraatti ei kuitenkaan halunnut ruveta kyseistä kohtausta uudelleen katselemaan...

Arvosana: 7/10

IMDB
Traileri

Kuvatekstien katkelmat Johanneksen Ilmestyksistä, samalla elokuvan nimen lähde.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti