perjantai 12. toukokuuta 2017

Lumikuningatar (Suomen Kansallisooppera ja -baletti 2016, Kenneth Greve)

Ikiroutaa. Lumikuningatar (Tiina Myllymäki), Lapin Velho (Michal Krčmář)

Lumikuningatar kertoo sadan vuoden takaisessa Helsingissä eläneiden kahden lapsen, Kain ja Kertun, seikkailuista taikavoimien temmellyksessä ja siitä, kuinka paljon urheutta vaaditaan, jotta he selviytyvät eteen tulevista elämän karikoista. Kertun isoäiti on ostanut Lapin matkallaan markkinoilta kauniin vanhan peilin tietämättä että siihen kätkeytyy Lumikuningattaren taikavoima. (synopsis: Oopperabaletti)

Korkataan blogiin... baletti! Nitraatti innostuu mistä vain, kun juoni on kohdillaan - Andersenin sadusta onkin taottu Suomen Kansallisbaletissa upean näköinen teos. Nitraatin elämänsä aikana näkemät balettiesitykset voi muuten laskea melkeinpä yhden käden sormilla, joten jututkin on vähän sen mukaista, mutta yritetään ja lisää kotitöitä Nitraatille(kin) jutun lopussa.

Plussat: Lavastus oli nannaa. Seidan Lappi, alamaailman sauna, taikapeili ja Lumikuningattaren palatsi on toteutettu komeasti. Rooleista varsinkin Lumikuningatar oli coolin päräyttävä ja tanssijoiden liikehdintä vaikutti mainiolle mutta eipä Nitraatilla sillä osastolla vielä paljon ole vertailukohtiakaan. Tuomas Kantelisen tummasävyinen musiikki tuki tarinan hyvin, ja Krista Kososen MC:ily oli suurimmaksi osaksi ihan toimivaa.

Miinukset: Kososen kertojan osuutta olisi tosin voinut hiukan pienentää - nyt tuntuu että selitystä tulee esityksessä itsestäänselvienkin tapahtumien aikana. Kunnon fantsuosastoon pääseminenkin vie Nitraatin mielestä turhan kauan - alun 25 minsaa hiimailua ja tanssahtelua Helsingissä vaati kyllä vähän kärsivällisyyttä. Myös Lumikuningattaren yhden numeron Segway-hurjastelu oli vähän wtf-osastoa - eikö esmes vaijereilla olisi saatu vähemmän hmm... etäännyttävä efekti?

Alla linkki itse esitykseen. Tuolla Suomen Kansallisoopperan & -baletin sivuilla on muuten paljon muitakin kokonaisia esityksiä (Stage 24 -osion alla) yms yms - eikun penkomaan!

Kyllä tämä oli hyvinkin kokemisen arvoinen.

8/10

Sivut: http://oopperabaletti.fi/ohjelmisto/lumikuningatar/
Traileri: http://oopperabaletti.fi/stage24/lumikuningatar-traileri/
Lumikuningatar-esitys (1h 48 min): http://oopperabaletti.fi/stage24/lumikuningatar/

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Amy (UK 2015, Asif Kapadia)

Amy Winehouse vähän alummassa.
Archival footage and personal testimonials present an intimate portrait of the life and career of British singer/songwriter Amy Winehouse. (synopsis: IMDB)

Kylmä kesäkausi Nitraatilla on alkanut menneiden kaivelulla monellakin tapaa, kun satojen katsomattomien tuntien kasaa on parturoitu urakalla (ja robusteilla mentaaleilla shift+delete -liikkeillä ellei meno ole noin 10 minuutin sisään miellyttänyt) pienemmäksi. Viime aikojen kauneimpia ja surullisimpia hetkiä on ollut tämä erinomainen dokumentti ihan turhan aikaisin lähteneestä ihmisestä. Leffan parituntisen keston aikana käydään läpi elämäniloisen ja terhakan pohjoislontoolaisen pimun nimeltä Amy Winehouse matka supertähteyteen ja pois.

Kuten ohjaaja Kapadian edellinenkin mainio dokumentti (Senna)[*], myös Amy käyttää Kapadian hyväksi havaitsemaa haastattelutekniikkaa. Vain äänihastatteluissa ohjaaja saa intiimimmän ja vähemmän maneerisen tatsin haastateltaviinsa, eikä Amy anna mitään aihetta muuttaa systeemiä. Laaja arkistomateriaali äänihastattelujen kuvituksena toimii Kapadian töissä niin paljon paremmin kuin puhuvat päät. Ja millaista arkistomateriaalia! Kotivideoita ja uutismateriaalia, live-esiintymisiä ja levyjen nauhoituksia on mestarillisesti editoitu kertomaan tarinaa - tämäkin tuttua jo Sennasta.

Miellyttävin ja helpoiten katseltava matsku on alkupuolella. Ihan tavallista nuoren elämää ja aikaa kun Winehouse sai mennä musiikki edellä on vielä puhdas ilo katsella. Back in Blackin levytyshetkenkin vangitseminen studiossa on jotenkin niin onnistunut ja hauras, ettei paremmasta väliä.

Hirviöitä ei dokumentissa tarvitse korostetusti nostaa esiin: hipsterihattuinen viikate(avio)mies ja tyttärensä avunpyynnöt sivuuttava rahanahne isä asettelevat päänsä ihan omatoimisesti pölkyille. Irvokkainta kuvastoa dokumentissa on kuiville pyristelevän laulajattaren puolen vuoden saarisapattiloman aikana paikalle tömistelevä isä perässään realityshown kamerat joiden edessä hän epäilemättä rahakkaan tuhrumatskun toivossa sättii tytärtään. Ex-aviomiehen Amyn vertauskuvallisten tuhkien äärellä naureskelusta nyt puhumattakaan. Aika velikultia. Yleisöä 'palvelevat' Paparazzien hyeenalaumat ovat sitten tietysti tutumpaa taustaoksetusta joiden aikana tekee mieli vain kääntää katsetta pois.

Hyeenoista (harmittaa kyllä tuon viattoman eläinlajin puolesta kun nimi on kaapattu epämiellyttäville ihmisille) puheen ollen, median julkisuusjahti ja ihmisten kyltymätön jano ja naureskelunhalu vaikeuksissa oleville julkisuuden henkilöille saa myös epäsuoran tuomionsa. Jos Winehousen poismenosta edes jotain positiivista jäisi niin se, että joku jättäisi sen juorulehden ostamatta ja naurun nauramatta ihmisistä joilla on oikeasti vaikeaa olisi jo aika jees. Ennemmin tuettaisiin ja puhuttaisiin siitä jaloille nousemisesta, mutta saa nähdä. Ehkä ilmapiiri on tämän vuosikymmenen loppupuolella kuitenkin vähän paremmaksi noin yleisesti ottaen muuttunutkin? Tai ehkä ihmisluonnon ollessa mitä se on, peto vain etsii uutta kohdettaan, salamavalosilmät vilkkuen?

Noin 1/3 elokuvasta on Amyn musiikkiin liittyvää ja 2/3 sitten sitä turmio-osastoa. Jakauma tuntuu ensin vähän väärältä - miksi ei enemmän musiikista? Miksi niin paljon enemmän sitä surullisempaa spiraalia? Leffanjälkeisessä pohdiskelussa se kuitenkin Nitraatista tuntuu jotakuinkin oikealle - samanlainen olo ainakin Nitraatille jäi Winehousen poismenosta muutenkin ja elokuva avaa hyvin miksi.

Juu, ihan  tarkoituksella Nitraatti jätti ne ikonisemmat kuvat / tyylit poijes. Sopivaa kun juttelee dokkarista joka muutenkin näyttää ihmisestä niitä vähemmän nähtyjä puolia, eiks jeh?




















Kapadian dokumentin parhaita avuja on että katsoja ymmärtää bulimian, masennuksen ja addiktioiden piirittämälle Winehouselle musiikin tekemisen olleen vapauttava purkautumistie. Mitä vähemmän hän sai tehdä tuota rakastamaansa asiaa, sitä huonommin elämä eteni. Niin vahvasti dokumentti myös hahmotti Winehousen ihmisenä että ainakaan Nitraatti ei jäänyt niinkään ajattelemaan - kuten joskus jonkun taiteilijoista tehdyn hagiografian jälkeen tapahtuu - että voi kun jäi monta klassikkolevyä tulematta, vaan päällimäinen ajatus on että olisitpa tekemässä vielä 70 vuotta vaikka toinen toistaan huonompia levyjä, kunhan olisit.

No mutta niin ei käynyt. Amy Winehousen sydämen rytmisektio sanoutui irti kesällä 2011. Kurjaa että tämä dokumentti ei jäänyt tekemättä.

Arvosana: 9/10

IMDB-linkki: http://www.imdb.com/title/tt2870648/reference
Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=_2yCIwmNuLE


[*] kun en edellisen yhteyteen mitenkään luontevasti saanut tätä hajatelmaa mahtumaan niin pistetään tähän: Senna (2010) on myös tutustumisen arvoinen dokumentti. Muistan elävästi vapun '94 kun Sennan viimeinen seinämä puhalsi itsestäni lopullisesti innostuksen F ykkösiin poijes - tuntui vain liian kovahintaiselta urheilulta. Joten kuten jaksoin seurata vielä Häkkisen mestaruuksiin asti, mutta sitten se on ollut siinä.

tiistai 28. helmikuuta 2017

Tom of Finland (Suomi 2017, ohjaus: Dome Karukoski)

Keltainen on nynnyjen väri. (Taisto Oksanen, Pekka Strang)

Touko Laaksonen, a decorated officer, returns home after a harrowing and heroic experience serving his country in World War II, but life in Finland during peacetime proves equally distressing. He finds peace-time Helsinki rampant with persecution of the homosexual and men around him even being pressured to marry women and have children. Touko finds refuge in his liberating art, specializing in homoerotic drawings of muscular men, free of inhibitions. His work - made famous by his signature 'Tom of Finland' - became the emblem of a generation of men and fanned the flames of a gay revolution. (synopsis: IMDB)

Karukosken ToF-elämäkertaleffa toimii suht asiallisesti. Sodanjälkeinen moraalisesti ahdistava ajankuva vangitaan oikein hyvin: huolellinen lavastus ja puvustus yhdessä toimivan käsivarakuvauksen ja hyvällä tavalla jäykän vanhan mustavalkoisen suomifilmin mieleen tuovan replikoinnin kanssa auttavat tässä mainiosti.

Pekka Strang joutuu tietysti kantamaan elokuvan niskassaan ja suoriutuu ihailtavasti. Sankarin viittaa kartteleva nuori ja epävarma kaveri piirtyy kankaalle hyvin samoin kuin myllyn läpi mennyt tyytyväisempi vanha mieskin. Elokuva nojaa sen verran vahvasti Strangin habitukseen, että on luultavasti ihan oikein ettei elokuva koukkaa myös lapsuuden kautta mitä ehkä olisin muuten jäänyt kaipaamaan.

Tilkanen ja Grabowsky komppaavat Strangia onnistuneesti ja kolmikon teerenpelistä irtoaa paljon varsin vaivatonta komediaa, jota Karukoski on onnistuneesti tajunnut leffan myös muutenkin tarvitsevan: Touko Laaksosen töissä on isot määrät huumoria, hyvä että sitä on päätynyt myös kankaalle. Taisto Oksasen Kapteeni Alijoki yllätti myös positiivisesti - tarkasti piirretty sympaattinen sivuhahmo, jolla on myös Toukoon hyvää vipuvoimaa.

Jotain pientä kitinääkin. Ekaksi Karukosken jänishommeleista: mihin Dome tällä symboliikallaan tähtää jää edelleen hämäräksi, plus jatkuva kehotus Karukosken ja kässäröijä Bardyn vertaamiseen Jarvaan ja Paasilinnaan ei kyllä ensimmäiselle kaksikolle pääty välttämättä mitenkään mieltä ylentävästi. Joko narskuttelijat olisi Karukoskelta nähty? Loppupuolen nuotiokuoro WW kakkosessa oli myös vähän turhan oloinen 'Suomi 100v nevör förget' -hetki. Silti silti, hyvien joukkoon päädytään ja vaikkei varsinaisesti mitään kovin maata järisyttävää tarjotakaan niin kyllä tällekin biopicille tila löytyy.

Ai niin, Tompassa on  muuten leffahistorian paras verhojen ostokohtaus. Koskettava ja yllättävä tuokio joka nostaa leffan hetkeksi vielä itseään paljon parempaan seuraan.

Arvosana: 8/10

Vuoden paras tähän mennessä: Toivon Tuolla Puolen (8/10)
Vuoden huonoin tähän mennessä: - 


IMDB-linkki: http://www.imdb.com/title/tt5226984/reference
Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=Fqh-hcQdRhE

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Menkkamusikaali (Kajaanin Harrastajateatteri, 2017) ohjaus: Kirsi Järvilehto

Siteellä, tamponilla ja kuukupilla on asiaa (Anni Hernetkoski, Aleksi Voutilainen, Reetta Kokkonen). Nitraatilla myös.

Naisista, tasa-arvosta ja kuukautisista

“Keep bleeding, keep keep bleeding love” -Leona Lewis

“Räppi on vain kuukautiskateutta” -Ruger Hauer

Menkkamusikaali on Kajaanin Harrastajateatterin produktio, joka saa ensi-iltansa 11. helmikuuta 2017. Se on esitys naisista, tasa-arvosta sekä kuukautisista. Viihteellinen anatomian oppitunti ottaa tragikoomisesti kantaa naiseuteen kuukautiskierron syklissä.

Vessapaperia ei piiloteta saniteettitiloissa mutta tamponit olisi hyvä laittaa suojaan vähintään peilikaappiin. Sairaslomapäiviä on helpompi ottaa vatsataudin kuin kuukautiskramppien takia. Ensitreffit eivät loppuneet toivotulla tavalla punakaarrin saapumisen ajankohdan vuoksi. Tamponit ja terveyssiteet luetaan yleellisyyksiksi, ja pinkeistä höylistä saa maksaa lähes tuplahinnan.

Mitä on naiseus, ja miksi se on niin vaikeaa? Miten kuukautisista kuuluu puhua? Ja ennen kaikkea, mitä vittua? (synopsis: https://menkkamusikaali.wordpress.com)


Nitraatti korkkaa harrastajapuolenkin blogiin, helvetin korkea aika ja samalla pääsee vähän (okei, paljon) myös sanomaan muustakin paikalliseen teatteriin liittyvästä joka on mielen päälle viime aikoina jäänyt.

Generaattorilla pyörivä Kajaanin Harrastajateatterin uutukainen 'Menkkamusikaali' on näytäntökauden valopilkku kaupungissa. Rohkeaa, mielenkiintoista, omaperäistä ja hauskaa - asioita joita ei ole ammattilaisten toimesta päästy täällä päin juurikaan parin viimeisimmän kauden aikana kokemaan.

Kyseessä siis tarina kuukautiskierrosta joka napakkana vähän alle tunnin mittaisena esityksenä heittää osaavan symppiscastin kautta silmiin ja korviin toimivan yhdistelmän dataa, fiktiota ja musiikkia. Teoksen lavastus on mainion spartalainen: veren vähän tahraamia lakanoita ja iso (epä)onnen(kuukautis)pyörä. Tarina maustetaan hyvillä, eläytyvillä laulunumeroilla (esittäjänä pääasiassa Mona Pärssinen).

Tämmöistä muikeasti mielen täyttävää teatteria katsellessa Nitraatti hyrrää pehmeästi ja suosittelee kovasti, ihan riippumatta siitä mitä potentiaalisen katsojan navan alapuolelta löytyy. Näytäntöjä on vielä reilusti jäljellä mutta paikkoja rajatusti, joten proggiksen sivuilta vaan omia lippuja varaamaan!

Yleisölle jaettuja kotiinviemisiä.

Toisin ovatkin sitten asiat ammattilaispuolella. *Pliis* älkää yrittäkö kertoa Nitraatille millaista on olla Kaeeeeennuuuulllaaaeeeeeneeeennnn, mandoliinin kanssa tai ilman - Nitraatti kyllä tietää eikä halua siitä erikseen maksaa. Älkääkä vetäkö Nitraattia alta lipan kylähulluilla, lotolla ja ruotsinlaivoilla, kaikkien kolmen kiinnostustason ollessa Nitraatille muutenkin pyöreä nolla, tai kaukaa yli lipan kuuluisan elokuvan nimellä ratsastavalla linnunpönttöseivästys-kysymysmerkillä jonka paikka ei ollut ainakaan isolla näyttämöllä.

Ammattilaiset: lyökää kehiin taas edes yksi klassikko per kausi. Ei sen tarvi olla pönötystä jos ei halua: Anna Kareninan ukko voi ihan hyvin viilettää pelkkänä hengarissa roikkuvana takkina ortodoksikuoron vetäessä livenä taustalla ja Rikos & Rangaistus voi olla anarkiaa ja punk. Eikä perinteisemmässäkään klasarissa ole mitään pahaa: Amadeuksen totaalionnistuminen kaikilla osa-alueilla sen aikoinaan todisti.

Nitraatti käy kyllä vielä tälläkin näytäntökaudella paikallisten ammattilaisten tykö, mutta vain katsastamassa toiseen kertaan parin viime kauden ainoan valopilkun. Vierailut ovat tosin olleet korkealuokkaisia, niistä kiitos ja kumarrus. Mutta omissa soi. Tai siis ei. Jos tiedätte mitä Nitraatti tarkoittaa.

Muuten; tänä samaisena viikonloppuna semiamatöörijoukkue, eli konferenssin pieni mutta pippurinen symppis Lincoln teki historiaa voittamalla Valioliigan (tietty) täysammattimaisen Burnleyn FA-Cupissa ja siten etenemällä kahdeksan parhaan joukkoon.

Jotenkin hetkeen sopivaa?

Arvosana: 8/10

Menkkamusikaali Facessa (lippuvaraukset plus sieltä löytyy KS-arvostelu): https://www.facebook.com/menkkamusikaali/

YLE:n juttu musikaalista: http://yle.fi/uutiset/3-9458911

torstai 16. helmikuuta 2017

Toivon Tuolla Puolen, Suomi 2017, ohjaus: Aki Kaurismäki

Lähelle pilvet karkaavat (Sherwan Haji, Sakari Kuosmanen)

Khaled on palaamassa töistä kotiin - kodin paikalla on pelkkä kuoppa. Myös sisko häviää paossa Aleppon maanpäällisestä helvetistä. Khaled etsii siskoaan ympäri Eurooppaa ja päätyy Puolasta hiililaivan jäniksenä Suomeen. Ennen pitkää tiet kohtaavat päältä kovapintaisen mutta sydämeltään avaran yksityisyrittäjä Valdemar Vikströmin kanssa.

Syyrian / pakolais -kriisit puskevat tiensä läpi jopa Kaurismäen elokuviin ja hyvä näin: juuri kukaan muu tämän maan ohjaajista ei asiaan ole tarttunut, ei ainakaan näin korkean profiilin tekeleissä. Turvapaikkahaastattelut ja lohduttomat pommituskuvat istuvat varsin hyvin Kaurismäen silmän eteen kunhan katsoja tähän vähän orientoituu - ihmisten solidaarisuus hädän hetkellä onkin sitten jo tutumpaa settiä edellisistäkin.

Pitkästä aikaa siis taas tarjolla Akia, ihan hyvää perussellaista. Le Havren jälkeen ollaan taas tutuissa helsinkiläisissä kaurismäkimaisemissa, ja mikä ettei. Yhtä helppohan tänne on mennä kuin lipsauttaisi mieluisat vanhat tohvelit jalkaan. Vanhoja Kaurismäen rikoskumppaneita eli lavastaja Markku Pätilää ja kuvaaja Timo Salmista tästä on taas myös osaksi kiittäminen, kuten normaalia huolella valittua näyttelijäkaartiakin. Haji tekee hyvän ja ymmärrettävän roolityön ja Kuosmanen vetää asiallisen perussettinsä jota ikä on jo yllättäen vähän pehmentänytkin. Kuosmanen yrittää jopa hymyillä mikä on käytännössä burleskia Kaurismäen mittarilla.

Hyvää mustaa huumoria on mukana keventämässä kuten aina - kiinteistönvälittäjän myyntipuhe ravintolasta: "se on hyvällä paikalla - lähellä on paljon varakkaita opiskelijoita" kirvoitti illan parhaat naurut. Synkin mustan huumorin line leffan loppupuolella juututti jo naurun kurkkuun, vaikka helvetin osuva olikin.

Harmillisesti luin muuten juuri tänään Kaurismäen mahdollisista aikeista lopettaa elokuvien teon. Kieltämättä TTP:ssa on vähän testamentin makua; sen verran suuri katras suomalaista osaamista lipuu kameran ohi elokuvan aikana - elokuvan omistaminen Peter von Baghille oli myös miellyttävän herkistävää. Toivoisin silti ettei Aki ihan vielä pistäisi hanskoja naulaan, vaikka tietysti lähes 40 vuotta alalla usean klasarin takoneena on jo aika saakelin rouhea saalis. Meillä ei kuitenkaan ole näitä eturivin elokuvataiteilijoita kovin montaa. Vaan jos se oli tässä niin Nitraatti kiittää, nostaa hattua ja tarjoaa joskus kaljan.

TTP on Kaurismäen hyvää perustasoa, ja siinä on tietysti playoff-viivaa ihan tarpeeksi lähes kaikille muille suomalaisohjaajille.

Arvosana: 8/10

Vuoden paras tähän mennessä: Toivon Tuolla Puolen (8/10)
Vuoden huonoin tähän mennessä: -


IMDB-linkki: http://www.imdb.com/title/tt5222918/reference
Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=kCMYQ37UeeE

lauantai 28. tammikuuta 2017

Star Trek: Enterprise (2001-2005, Rick Berman & Brannon Braga)

Let's go!
Nitraatti saapuu näihin Trekkijuhliin supermuodikkaasti 16 vuotta myöhässä. Viimeisin, viimeinen kelpo Trek vai neljä kautta verkonpainoja?

2001 alkoi viimeinen Trek-sarja (tätä kirjoittaessa). Enterprise palasi Trekin alkuun monellakin tavalla. Se sijoittuu aikaan noin sata vuotta ennen Kirkiä & kumppaneita ja muistuttaa TOS:ia myös olemalla (ainakin pari ekaa kautta) pioneerihenkistä uuden löytämistä, tietysti uusien sarjojen tuotantoarvoilla. 

'Enterprise' (ENT), kolmannesta kaudestaan 'Star Trek: Enterprise' aukoi uusia uria Trekissä myös toteutuksensa puolesta: se oli ensimmäinen widescreen Trekkisarja, ensimmäinen joka siirtyi tuotannon kuluessa hd-aikaan ja ensimmäinen jota kuvattiin (neloskaudella) digikameroilla. Perinteisen orkesteritunnarin korvaaminen kauhealla lauletulla pappakantrirokkitamburiini -biisillä on tosin yksi uudistus jonka olisi voinut jättää kernaasti tekemättä - itse credit sequencessa ei muuten ole sinänsä vikaa. ENT muistutti myös ensimmäistä sarjaa vähemmän mairittelevassa mielessä olemalla vaikea tuotanto joka lopetettiin kesken kuten TOS:kin aikoinaan (kts. osa / kausiesittelyt).

ENTiä Nitraatti kutsuisi (ainakin muutaman kauden osalta) melkeinpä Trekkien kissanmintuksi. Pioneerityötä jossa eka kertaa törmätään moniin tuttuihin asioihin lipsumatta juurikaan fanservicen puolelle, vaan suurimmaksi osaksi valotetaan muista trekeistä tuttujen asioiden uusia ennen näkemättömiä puolia. ENTissä on myös jatkuvuutta eri tavalla kuin muissa Trekeissä. Entisiin osiin palataan alusta lähtien usein - DS 9 omaksui saman tyylin loppuaikanaan. Treknobabbleakin on ehkä normaalia vähän vähemmän.

Eli siis, sarja polkee Trek-aikakoneella aikaan jolloin ihmiskunta ei vielä ollut poistunut omasta aurinkokunnastaan mutta on siis jo kohdannut ~90 vuotta sitten vieraan rodun (vulcanuslaiset). Vastoin myöhempiä aikoja, vulcanuslaiset ovat sarjassa kiehtovasti aikajanasta johtuen parhaimmillaan alentuvia ja ylimielisiä ja pahimmillaan ihan puhtaasti pahiksia. He pitävät ihmisiä näiden oman aurinkokuntansa kennelissä melkein kuin vallattomia typeriä lemmikkejä, vielä lähes vuosisata sen jälkeenkin kun ihmiskunta on kehittänyt warpin (l. valoa nopeamman matkaamisen). 

(v-o:) Dominic Keating, Jolene Blalock, Anthony Montgomery, Scott Bakula, Linda Park, Connor Trineer, John Billingsley

Miehistö


Kapteeni Jonathan Archer (Scott Bakula) - Maan ensimmäisen warp vitoseen kykenevän aluksen kapteeni. Harrastuksena ja intohimon kohteena vähän erikoisempi vesipoolo(!). Mainio kapteeni jahka häneen tottuu. Ei saa tahtoaan perille vain korottamalla ääntään, vaan monesti rauhallisemmalla setillä, joka on tietysti vielä vaikuttavampaa. Archerin pettynyt katse ei ole jotain minkä käskytettävä haluaa nähdä.

Pääinsinööri Charles 'Trip' Tucker III (Connor Trinneer) - Leveämurteinen ja äkkipikainen Floridan lahja Enterpriselle, löysin rantein paitsi töiden osalta. Vanhoista kauhu- ja scifileffoista innostuva tyyppi joka järkkäileekin leffa-iltoja Enterprisen miehistön iloksi / harmiksi. Lempparihahmoni.

Tiedeupseeri T'Pol (Jolene Blalock) - Kokovartalovulcaani joka työnnetään aluksen mukaan puoliksi pakolla. Myös lempparihahmoni.

Taktinen upseeri Malcom Reed (Dominic Keating) - Stiff upper lip -britti, merisotilassukua vuodesta miekka ja kilpi. Kuivan huumorin spesialisti.

Tiedeupseeri Hoshi Sato (Linda Park) - Eniten pelottaa kaikki, paitsi kielet joissa ilmiömäinen.

Lääkintäupseeri Tohtori Phlox (John Billingsley) - Pitkäikäinen  avaruusmormoni jolla arvot kohdillaan.

Ruorimies Travis Mayweather (Anthony Montgomery) - Avaruudessa ratti kädessä syntynyt nuoremman polven edustaja.

Porthos (Prada, Breezy, Windy) Kapteeni Archerin lemmikkibeagle. Pitää juustosta ja haisee T'Polin mielestä aika pahalle - siis vielä pahemmalle kuin ihmiset.

Sarjan roolitus / miehistö on varsin miellyttävä jahka saa ohjelmoitua aivonsa kaikkien muiden sarjojen ajan ulkopuolelle eli aikaan kun Federaatiota ei vielä ole, eikä Starfleet ollut vielä alpha-kvadrantin kovimpia kingejä - päinvastoin.

Miehistöön lämpenee varsin nopeasti mikä on sinänsä kaikkien Trekkien tavaramerkki, tosin monesti on myös ristinä se yksi ärsyttävämpi hahmo, muttei tällä kertaa (lisää yhteistä TOSin kanssa). Jopa Tohtori Phlox joka on tämän tuomion osalta vaaravyöhykkeessä osoittautuu varsin jees tyypiksi. Kuten TOS, ENTkin on rakennettu kolmen päähahmon ympärille (Kirk, Spock ja McCoy TOSissa, Archer, Trip ja T'Pol ENTissä).

Osat ja kaudet (spoilerivapaa)


Star Trek: Enterprisen parhaiden osien spoileriton esittely. Nitraatti kirjoitteli näitä mini-arvosteluja pitkin katselumatkaa aina kun hyvää sattui kohdalle, eikä henno jättää yhtäkään niistä pois... (kk = käsikirjoitus, ta = tarina)

KAUSI 1

1. Broken Bow (1x01, 1x02) (kk: Rick Berman & Brannon Braga)

Earth launches its first starship of exploration, Enterprise, on a mission to return an injured Klingon to his homeworld. (Series Premiere)

Pitäähän pilotti olla mukana. Ihmiskennelissä alkaa kuhista tuplapituisen esittelyjakson verran. Sopii tietysti erinomaisesti sarjaan tutustumiseen. Ei läheskään parasta mitä on luvassa, mutta suht jees. Ylikäyttö tekee verrattain varhaisesta cgistä kuppaista, mutta sen taso paranee huomattavasti sarjan vanhetessa, ja sitä tajutaan myöhemmin myös käyttää vähän säästeliäämmin.

"Volatile? You have no idea how much I'm restraining myself from knocking you on your ass." 

- Archer's first words to T'Pol, in response to her claim that Humans are not ready to make their own decisions

2. Fight or Flight (1x03) (kk: Rick Berman & Brannon Braga)

Enterprise finds an abandoned ship, filled with corpses which appear to have been used for an experiment.

Vähän avaruushorroria ja moraalista painiskelua. Hyvä Hoshi-osakin; hänen alkuaikojen panikoinnistaan saadaan tässä paljon irti.

"I don't think you need a translator!"

- Hoshi Sato, after discovering the Axanar corpses
 
3. The Andorian Incident (1x07) (kk: Fred Dekker ta: Berman, Braga & Dekker)

Enterprise visits a Vulcan monastery, only to find that it is in the midsts of being taken over by the Andorians.

TOS:in wanhat qunnon andorialaiset hiippailevat kehiin ENT:iin mm. huban guest starin Jeffrey (re-animator) Combsin muodossa. Hänen mainiosta Kapteeni Shranistaan tuleekin yksi sarjan vakiovierailijoita. Viattomia vulcanuslaisia täynnä oleva temppeli saa kyytiä ja huimassa loppuratkaisussa on T'Polillekin luvassa jonkinmoista silmienaukeamista ja puolenvalintaa.

"So if anyone has a suggestion... I'm all ears. No offense."

- Archer, to Vulcan monks

4. Cold Front (1x11) kk: Stephen Beck & Tim Finch

Archer is confronted by a member of his crew who claims to be from nine hundred years in the future – and is there to capture a Suliban operative who has boarded the Enterprise.

Yksi sarjan thredeistä eli Kylmä Aikasota alkaa vähän aueta. Ajoittain hardcore sense of wonderia

"Are you Human?"
"More or less."

- Archer and Daniels

5. Silent Enemy (1x12) kk: André Bormanis

Enterprise is attacked by an unknown alien starship, as Archer orders the crew to install experimental "phase cannons". Meanwhile, Sato is ordered to find out what Reed's favorite food is for a birthday dinner.

Hyvä episodi osoittamaan miten lapsenkengissään ihmisten avaruusmatka tämän sarjan aikaan ja varsinkin sen alussa on - karmeaa Enterprisen ja sen miehistön kurmotusta. Vastapainoksi vähän hauskaa Tuckerin valotusta.

"In the old days astronauts rode rockets with millions of liters of hydrogen burning under their seats. Do you think they said 'Gee, I'd like to go to the moon today, but it seems a little risky'? I think that if you asked any one on board whether this mission was worth the risk, you'd get the same answer from every one of them."

- Tucker, echoing the greatest exploits of NASA

6. Dear Doctor (1x13) kk: Maria & André Jacquemetton

Enterprise meets a culture that has been stricken by a planet-wide plague.

Yksi sarjan parhaita. Sairastuneen pre-warp maailman oliot pyytävät Enterpriseltä apua pelastaakseen itsensä. Prime directive ei tässä vaiheessa vielä juurikaan kuulu Starfleetin sanavarastoon (toisin kuin vulcanuslaisten), mutta tässä osassa esitellään ehkä syitä, miksi se sinne joskus lisätään...

"We could stay and help them."
"The Vulcans stayed to help Earth 90 years ago. We're still there."
"I never thought I'd say this, but... I'm beginning to understand how the Vulcans must have felt."

- Archer and T'Pol

7. Fusion (1x17) kk: Phyllis Strong & Mike Sussman ta: Berman & Braga

The crew of Enterprise meets a group of outcast Vulcans, who embrace their own emotions, leading to trouble for T'Pol.

Hhhiano T'Pol-osa. Se täti on mun lemppari Enterprisellä. Vaikka kaikki tyypit siellä on siis mainioita.

"Just because they smile and eat chicken, doesn't mean they have learned to master their emotions." 

- T'Pol

8. Two Days and Two Nights (1x25) kk: Chris Black ta: Berman & Braga

The crew takes shore leave on the famous pleasure planet of Risa. For many, it is anything but a vacation.

Pure fun -osastoa, kun nähdään eka kertaa (tässä sarjassa) wanha kunnon Federaation rälläysplaneetta Risa. synkempi puoli on että yksi hyviä sivuosahahmoja sarjassa, crewman first class Elizabeth Cutler poistui pelistä tämän osan jälkeen; häntä esittänyt Kelly Waymire kun kuoli äkkillisesti synnynnäiseen sydänvikaan vähän osan kuvauksen jälkeen. Maailma on tämmöinen paikka. Kunnioittavasti roolia ei ikinä re-castattu.

"Have you ever been to an alien hospital?"
"Yes. In San Francisco."

- Travis and T'Pol, in the launch bay


KAUSI 2

9. Carbon Creek (2x02) kk: Chris Black ta: Berman & Braga, Dan O'Shannon

T'Pol tells Archer and Tucker a story about her great-grandmother and two other Vulcans, who crash landed in a small Pennsylvania town in the year 1957.

Puhdasta scifiä? Puhdasta T'Pol -fanservicea? Or perhaps even a combination of the two? 

"Two Vulcans stroll into a bar, hustle a few games of pool and walk out with an armload of TV dinners. Sounds like an old episode of The Twilight Zone!"

- Tucker

10. Singularity (2x09) kk: Chris Black

Upon approaching a black hole, the crew starts exhibiting strange behavior and uncharacteristically obsesses over trivial matters.

Onnistunut (kuten Trekin bottle showt monesti ovat) mukava pieni avaruuskauhari sakealla komedia- mausteella.

Näyttelijöillekin varmasti hauska päästä välillä vähän irroittelemaan hahmojen rajojen ulkopuolelle. Nitraatilla tosin kesti epätavallisen pitkään tajuta että jotain on vialla - kaikki kun käyttäytyivät vain kuten Nitraatti käyttäytyy, kun saa jotain päähänsä! Red alertin protoyyppikin kehitetään, which is nice.

"You're lucky you're a decent engineer because you obviously don't know anything about writing.'"
"I'm not the only one!"

- Archer and Tucker

11. Vanishing Point (2x10) kk: Berman & Braga

Following her first experience with the transporter, an eerie series of events makes Hoshi think she is becoming invisible to the rest of the crew.

Jälleen hyvä bottle show. Mainio mysteeri ja ihqulle Hoshillekin pitkästä aikaa sooloa. Transportteri- teknologian uutuudenpelosta - siihen ei juuri kukaan vielä vapaaehtoisesti mene ja sitä käytetään vain kun mikään muu ei auta - otetaan kaikki irti. 

Apropoo, transportteria koskevat osat kuten bottle showtkin ovat muuten Trekissä monesti parhaimmistoa, joten 1+1=4. Erinomainen jopa huolimatta yhdestä ärsyttävästä Trek-trope:sta jota loppu käyttää. Ps: Nitraatin mielen tekee ajatella että osassa on myös ihan mahtavaa Halo Jones -homagea (eräs henkilö istumassa unohdettuna taustalla parissa kohtauksessa), mutta nyt saattaa Nitraatti jo alkaa nähdä vähän omiaan!

"Your molecules get pulled apart."
"Then they get put back together again."
"Do you know how many molecules you're made up of?"
"Lots."
"All right, how many?"
"Uh, a few trillion."
"That's a pretty big jigsaw puzzle!"

- Sato, fretting to Tucker about using the transporter shortly before the two are beamed up to Enterprise

12. Stigma (2x14) kk: Berman & Braga

T'Pol's position on Enterprise is jeopardized when the Vulcans discover that she has contracted a mind-affecting disease. Meanwhile, one of Phlox's wives comes aboard and expresses a romantic interest in Tucker, much to his discomfort.

Muikeaa HIV/gay-parabeelia, kun Fusionin routa ajaa tarinansa porsaat kotiin. Synkempää hyvää draamaa T'Polille (plus vähän Phloxille ja Archerillekin) ja hauskempaa vastapainoa Tripille, kun Phloxin vieraileva puumavaimo Feezal iskee silmänsä tähän nimenomaiseen floridalaiseen pillimehuun. Eivätkä vulcanuslaiset jätä tälläkään kertaa mahdollisuuttaan konnien rooliin käyttämättä - love it.

"Well, I've got to get back to my warp engine. The plasma's runnin' a little hot."
"I know how it feels."

- Tucker and Feezal

13. Judgment (2x19) kk: David A. Goodman ta: Taylor Elmore & Goodman

Archer is charged by a Klingon tribunal for helping rebels try to escape the Empire.

Vähän Klingon-actionia ja ko. rodun lisätaustoitusta. Mukana yksi parhaita guest stareja tähän mennessä; J.G. Hertzler Archerin puolustusasianajaja Kolosina. Kunnon hörönaurut saa heti osan alkupuolella, kun Klingon-kapteeni kertoo oman versionsa kohtaamisestaan Enterprisen kanssa. Judgment muuten tuntui melkein kuin leffan pituiselle - hyvässä mielessä.

"Identify yourself!"
"Captain Archer of the battle cruiser Enterprise."

- Klingon Captain Duras and Archer, according to Duras' recollection of events

14. Cogenitor (2x22) kk: Berman & Braga

Enterprise encounters the Vissians, a race that includes a third gender of "cogenitors" who are treated as second-class citizens.

Virkistävä osa jossa kaksi tutkimusmatkailijoiden ryhmää kohtaa, eikä kukaan ammu laukaustakaan millään. Nitraatti voi hyvinkin nauttia tämmöisestä täysin siemauksin, mutta vaikea ajatella toisinpäin. Jos luvassa olisi pelkkää paukuttelua ilman mitään mehevää tarinapihviä, niin Nitraatti palauttaisi pilaantuneena.

Jokainen Cogenitorin juonihaara on omalla tavallaan miellyttävä, mutta erinomaiseksi ja yhdeksi Enterprisen parhaista osista sen nostaa Tripin osuus. Siinä hyvä scifi-idea nousee koskettavan draamansa takia Isoille Siiville. And fuck the captain, Trip was still right! PS: Jotenkin Nitraatti arvasi heti alussa että tykkäisi osasta, kun com-linkin kautta alkoi kuulua Andreas Katsulasin (G'kar B-vitosessa, rip) ääni... :)

"Trip Tucker. Welcome aboard."
"Hello."
"It has no name. It's our cogenitor."

- Tucker, introducing himself to the Vissian cogenitor and Calla

15. Regeneration (2x23) kk: Mike Sussman & Phyllis Strong

A scientific team in the Arctic discovers two mysterious cyborgs, similar to those described by Zefram Cochrane. When they assimilate the scientists and move into space, Enterprise is called upon to find the cybernetic beings and stop them.

Jjjja heti perään tietty poikkeus joka vahvistaa säännön: 45 minuuttia pelkkää pum pumia, plus Star Trek: Voyagerin jälkeen Nitraatti oli jo aivan täysin kyllästynyt Borgeihin. Vaan, niin helvetin napakasti toteutettu ja aikajanat taitavasti yhdistävä episodi, että melkein vastoin tahtoaankin on Nitraatin nyt kyllä nostettava hattua. Hienosta scoresta lähtien näkee että tämän tekemisessä ei ole säästelty tv-dollareita.

"..., you will be assimilated. Resistance is futile."

- The Borg


KAUSI 3

Ilmeisestikin kilpailun (lue: Battlestar Galactica & sen hypetys) ja tippuvien katsojalukujen ansiosta ENT muuttui radikaalisti (lue: alkoi kopioida BSG:tä) kakkoskauden finaalissa. Ironista kyllä, BSG:n osalta omat koirat purivat. Trek-franchisesta ulostyönnetty konkari Ronald D. Moore loi, tuotti ja oli kässäröimässä kyseistä sarjaa. BSG ei tosin vetänyt vertoja katsojaluvuissa Enterpriselle, mutta palstamillimetreistä sitä ei olisi voinut päätellä!

Eniveis; Enterprisen koko kolmoskausi on jatkuva- juoninen synkkä sotatarina Xindi-nimistä rotua vastaan. Alkukaudella vaikuttaa kyllä todella pahalle. Aluksella tuntuu olevan koko ajan naurettavan pimeää, Archer huutaa puolet ajasta ja jokainen tuntuu pitävän ikävää. Sarjaan on pakolla ängetty lisää heittomerkki erotiikkaa heittomerkki ja lisäksi läsnä on usein vähän vastenmielisen tuntuista tunkkaista lipunheilutusta post 9/11 -traumassaan piehtaroivalle Yhdysvalloille.

Samalla unohdetaan se ST:Enterprisen pihvi, eli established Trek-maailman laajentaminen ja rauhanomaisuuteen pyrkivä tutkimusmatkailu, kun Enterprise tykittää verenmaku suussaan koko kauden uusien (pääasiassa pitkästyttävien) rotujen parissa Expanse-nimisessä hatusta revityssä osassa Alpha-kvadranttia. Joku neljän, max kuuden osan minithread tästä Xindihommasta olisi ollut riittävä. Kokonainen kausi on aivan liikaa.

Kolmoskaudella on myös kyseenalainen kunnia omata yksi Trek-sarjojen kevyesti huonoimmista osista: 'Extinction'. If only it had gone extinct *before* airing. Ugh. Myöhemmin seuraava aivan liian hoopo western-osakaan ei kyllä kauden keskiarvoa paranna, 2004 vuoden Detroitilaishorojen eetteri-kidnappauksista (don't ask) puhumattakaan. Kausi on kokonaisuutena sarjan huonoin, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se myös tipauttaa sarjan keskiarvon 9/10:stä 8/10:een, pitäen sen silti nippa nappa toiseksi parhaana Trek-sarjana (tätä kirjoittaessa).

Mutta mutta... puolustuksellekin puheenvuoro. Onneksi tämäkin kausi kuitenkin vähän aukeaa edetessään, esitellen Xindi / Expanse -kulttuureja muualtakin kuin tähtäimen läpi ja lisäten vähän mysteerejäkin, ihan pelkän paukuttelun sijaan. Myös jotenkin ihmeen kaupalla tuosta näennäisestä 'erotiikan' syöksykierteestäkin saadaan jotain hykerryttävää irti 'Harbinger'in paikkeilla. Ja kieltämättä: ilman Xindi-threadia 'Twilight' olisi impaktiltaan selvästi vähäisempi. Nyt se on yksi sarjan eittämättä vahvimpia osia.

Silti, kokonaisuutena kausi on kyllä jokseenkin huti ja oli samalla kuolinisku sarjalle. Kolmoskauden lopulla kun katsojaluvut eivät olleet nousseet sarjan muutostenkaan avulla, alkoi varmistua että neloskausi jää viimeiseksi. Enterprisestä tuli siten ensimmäinen Trek-sarja sitten alkuperäisen, joka lopetettiin ennen aikojaan.

On harmi että tekijät / tuotantoyhtiö / ? eivät luottaneet Enterprisen perustarinan voimaan. STTNG:kin puhkesi kukkaan vasta kolmoskaudellaan ja siitä tuli yleisömenestys, eikä se lähtenyt muuttamaan sarjansa konseptia missään vaiheessa. ENT päätettiin muttaa lähes täysin kolmoskaudelle. Olisko 1.-2. kauden tyyleissä pysyminen, tai jopa 4. kauden tyyli alusta lähtien pelastanut sarjan? We'll never know...

16. Twilight (3x08) kk: Michael Sussman

The effect of a Delphic Expanse anomaly leaves Archer unable to

form any new long-term memories. Twelve years later, he wakes up one morning and is stunned to learn the outcome of the Human-Xindi conflict, including the loss of Earth, and the near-annihilation of the Human race.

Aikansa vei ennenkuin aivan erilainen kolmoskausi sai ensimmäisen selvästi paremman osansa. Jos episodi tuo hiukan mieleen sellaisia tv-scifin klasareita kuin STTNG:n 'Yesterday's Enterprise / Inner Light' tai B5:n 'Sleeping in Light / War Without End', niin ollaan aika hyvillä jäljillä.

Näin tehdään hyvällä tavalla synkkää kamaa. Ihmiskunnan iltahämärä on yllättävän koskettavaa katsottavaa. Loppuratkaisukin miellyttävän scifimäinen. Kolmoskauden tähtihetki.

"Did everyone get their own ship while I was gone?"

- Archer, after learning that Tucker and Reed, as well as T'Pol, had been promoted to captain in his absence

17. Similitude (3x10) kk: Manny Coto

During an engine performance test, Trip Tucker is critically injured and left comatose in sickbay. Phlox suggests that Tucker's only hope for survival is the creation of a "mimetic simbiot" – in other words, a clone. The crew and Trip's clone have to face the unforeseen emotional ramifications of his creation.

Tämmöistä Trekki tekee parhaiten. Voisi tietysti kuvitella vaikka Outer Limitsiin myös, ja ei ollutkaan ylläri huomata osan kässäröijäksi uuden Outer Limitsin ex kässäröijä / tuottaja Manny Coto (joka ottaa muuten neloskaudella Enterprisen ohjat käsiinsä). 

Aluksi näyttää että osa xiittaa ja väistää sen suurimman dilemman mitä tässä skenariossa voi kuvitella, mutta onneksi ei kuitenkaan niin tee. Tosi vahva Trip-soolo. B-juonikin ihan jees.

"I have his memories. I have his feelings. I have his body. How am I not Trip?" 

- Sim, to Archer

18. Hatchery (3x17) kk: André Bormanis 

Enterprise finds a derelict Xindi-Insectoid ship carrying a cache of unhatched eggs and Archer takes an increasingly obsessive interest in preserving them.

Tämä näppärä pikku osa käyttää hienosti hyväkseen Starfleetin pasifistista perusideaa. Siksi kaikki vaikuttaakin varsin järkevälle varsin pitkään, liian pitkään. Hatchery vastaa myös poikamaiseen, polttelevaan kysymykseen: Jos MACOt ja Starfleet security tappelis, niin kumpi voittais?

"The Xindi are trying to destroy Earth because they heard that Humans are ruthless, this is the chance to prove them wrong." 

- Archer

19. Zero Hour (3x24) kk: Berman & Braga

With the weapon on its way to Earth, Archer leads a small team to intercept it before it can strike; T'Pol leads Enterprise on a mission to destroy one of the spheres in the Expanse. (Season Finale)

Hirvittävän epätasainen kausi päättyy kuitenkin parhaaseen kauden lopetusosaan sarjassa. Julmettua rytinää josta liu'utaan uuden mysteerin pariin. Onko osan arvostuksen mukaan sekoittunut enemmän kuin vähän kiitollisuutta siitä, että kolmoskausi viimeinkin loppuu? Varmasti.

"You should be in your quarters."
"With all due respect to Phlox, I wouldn't miss this for the world." 

- T'Pol and Hoshi, as the ensign enters the bridge for the final approach to Earth


KAUSI 4

Trip kysyy kauden alkupuolella Kapteeni Archerilta samaa kuin Nitraattikin ajatteli, eli että milloin me palaamme tutkimusmatkailuun? Valitettavasti sitä ei enää ikinä ehtinyt oikeastaan tapahtua.

Neloskausi on lopun alku. Pitkäaikaiset Trekkikipparit Berman & Braga siirrettiin johtoporraskaaoksen ja siihen liittyvän networkmergerin, burnoutin (B&B ovat myöhemmin sanoneet että Voyagerin lopun ja ENTin aloituksen välissä olisi pitänyt olla ainakin vuosi, ei vain muutamaa viikkoa), sarjan huonojen katsojalukujen (jotka nykyään olisivat itse asiassa aika kovia) ja ST:Nemesis -elokuvan floppauksen takia sivuun franchisesta. Wanha Outer Limitsin takapiru ja jo aiemmin STE:tä kirjoittanut ja tuottanut Manny Coto valkattiin viemään toistaiseksi viimeinen Trekkisarja edes joten kuten kunnialla maaliin.

Miehellä onkin tekemiseen koko ajan hyvä tatsi. Uusi Outer Limitshän oli sarjana varsin mainio; voi vain kuvitella miten paljon parempi STE:kin olisi ollut jos Coto olisi ottanut ohjat jo kakkoskauden jälkeen. Neloskaudella sarjan aikaisemmin ilmaan viskomista palloista otetaan hallittuja koppeja ja palataan Trek-maailman heavy duty taustoitukseen / laajentamiseen, usein muutaman osan kokonaisuuksina, samalla luoden siltaa kohti TOSin alkuasetelmia. Selvä parannus edelliseen kauteen, tosin yksittäisiä suosikkiosia on vaikeampi nimetä kauden luonteen takia. 

Sen verran vielä että sarjan moraalinen lopetusosa on 4x21. 4x22 kun on Trek-sarjojen huonoimpia lopetusosia. Nitraatti kyllä ymmärtää mikä B & B:llä siinä oli ideana; olla vähän kuin rakkauskirje kaikille Trekeille siihen asti, kun Trekit olivat siinä vaiheessa jäämässä määrittelemättömän pituiselle tauolle, samalla kun se yritti myös olla Enterprisen päätös. Osa epäonnistuu aika rankasti kummassakin päämäärässään.

 20. Home (4x03) kk: Michael Sussman 

Once Enterprise finally returns to Earth, the weary crew face repercussions from their journeys, both positive and negative.

Ketju hyviä draamakohtauksia jotka kaikuvat mukavasti sarjan tapahtu- mia tähän mennessä. Archerilla ei enää ole oikein sankari- tai tutki- musmatkailija -olo, T'pol ja Trip - vastoin kaikkea logiikkaa (get it?! get it?!) ja odotuksia aika mainio pari kyllä jo nyt - vierailevat T'Polin kodissa Vulcanuksella ja Malcom, Phlox ja Travis saavat todistaa Xindi-uhan takia koto- puolessa käsiin (osaksi ymmärrettävästi) räjähtänyttä xenofobiaa. Plus vielä kirsikaksi kakkuun kunnon 'nooooooooooo!' -hetki loppuun. Nice.

Kyseessä siis jonkinlainen hengenveto-osa. Tilintekoa viime kaudesta ja vähän muutenkin, kun miehistö hajoaa joksikin aikaa teilleen lomailemaan, Maahan paluun juhlallisuuksien tomun laskeuduttua. Todiste miten ihon alla tämä porukka jo tässä vaiheessa on, kun osassa ei varsinaisesti 'tapahdu' mitään ja sitä on silti puhdas ilo katsoa.

"I look at you and I see the person I was three years ago – the explorer that my father wanted me to be. I lost something out there. I don't know how to get it back."

- Archer, to Hernandez

21. Observer Effect (4x11) kk: Judith & Garfield Reeves-Stevens

A pair of non-corporeal Organians study the response of the Enterprise crew to the infection of Hoshi Sato and Tucker by a fatal silicon-based virus brought on board during an away mission.

Prime directive puree takaisin samalla kun moikataan Trek-loresta tuttua rotua. Käytännössä posessio / kummitustarina joka alkaa huvittavana mutta menee hyvin miellyttäviin pimeisiin paikkoihin. Hoshillekin pitkästä aikaa osassa enemmän kuin pari linea. Jälleen kerran mainio ENT bottle show; Nitraatin mielestä yksi tämän sarjan tavaramerkkejä.

"You're really starting to get a feel for the game."
"32 pieces, 64 squares.... it's not as if it's difficult. The total number of possible outcomes is limited.
"10√123."
"That's what I mean! Chess is so predictable, I'm surprised anyone bothers to play it." 

- Organians in the bodies of Malcolm and Travis

22. Bound (4x17) kk: Manny Coto

While T'Pol and Tucker discover that they have developed a psychic bond, Captain Archer receives three Orion slave girls as a gift for negotiating with the devious Orion Syndicate – with rather disastrous results.

Parin kauden haudanvakavan galaksin taonnan vastapainoksi mennään lähimmäs pure fun -osastoa kahteen ja puoleen vuoteen: Orion-syndikaatti ja eritoten heidän orjanaisensa tarjoilevat kuumottavia hetkiä Enterprisellä. Kaupan päälle vielä T'Pol + Trip = <3

"There's a long-held belief that when a Vulcan mates, there's a shared psychic bond."
"We didn't mate."
"Uh-huh." (rolling her eyes)

- T'Pol and Trip Tucker

23. In a Mirror Darkly I-II (4x18, 4x19) kk: Mike Sussman ta: Manny Coto (ep. II)

In the mirror universe, Commander Archer mutinies against Captain Forrest in order to capture a future Earth ship found in Tholian space.

Vähiin ehti aika käydä, mutta ENT:kin kiepauttaa viime tingassa Peilimaailman kautta. Nämähän ovat aina - sarjasta riippumatta - ratkiriemukasta Trekkimannaa, eikä Enterprisen kontribuutio poikkea linjasta. Alkuintrokin muokattu hykerryttävästi, not to mention putting Ho back to Hoshi! Kauden kohokohtia ja yksi sarjan parhaita parituntisia.

"Great men are not 'peacemakers'. Great men are conquerors!"

- Jonathan Archer



Suosikkiosia / kausi yhteensä: K1 = 9 K2 = 7 K3 = 4 K4 = 5

Jos kättä väännettäisiin ja noista yllä olevista osista pitäisi Nitraatin valita kymmenen parasta, ne olisivat juurikin nuo osat mihin on kuvatkin viereen poimittu. Nousevassa järjestyksessä:

10. Bound (4x17)
9. Regeneration (2x23)
8. Singularity (2x09)
7. In a Mirror Darkly I-II (4x18-19)
6. Home (4x03)
5. Carbon Creek (2x02)
4. Similitude (3x10)
3. Twilight (3x08)
2. Cogenitor (2x22)
1. Dear Doctor (1x13)

Kaikkien Trekkisarjojen ranking  juuri nyt (huom: DS9 pitää Nitraatin ehdottomasti tarkastaa sopivassa välissä uudestaan, Nitraatti kun on sen viimeksi nähnyt silloin kun se oli uusi...)

1 TOS 10/10
2 ENT 8/10
3 DS9 8/10
4 STTNG 8/10
5 STV 7/10
6 TAS 7/10

Loppusanat:


Kaikkine vikoineenkin ENT tämän Trekkie-Nitraatin (Trekkie = heavy duty -fani joka tietää mitä on gagh, joka tietää että Zephram Cochraine on oikeasti Alpha Centaurista ja joka osaa lukea menossa olevan STTNG kauden kapteenin lokin antamasta stardatesta) mielestä häviää vain sille Kirkin orggikselle. 

Nitraatin teoria on, että Star Trek: Enterprisestä pitää sitä enemmän mitä enemmän on nähnyt Trekkiä (Nitraatti tietty nähnyt ne kaikki). Rick Bermanin ja Brannon Bragan vähemmän mairitteleva titteli 'Miehinä jotka tuhosivat Star Trekin' ei ole myöskään näin jälkikäteen nähtynä ihan reilua. Kuitenkin heidän ansioistaan - varsinkin Bermanin - uusi Trek seilasi niinkin hurjan pitkään (lähemmäs 20 vuotta, 25(!) erillistä kautta) tv-vesillä kuin seilasi, plus neljä leffaa siihen päälle. Unohtaa ei tietysti sovi Michael Pilleriäkään, joka oli myös kova tekijä franchisessa ennen tätä viimeistä sarjaa.

Ehkä joku saturaatiopiste vain saavutettiin, tai aika ei juuri tuolloin enää suosinut Trekin optimismia. Tai kanavan uudet pomot eivät tajunneet tai halunneet tajuta sarjaa, tai ymmärtäneet katsojien muuttuvia katselutottumuksia: TIVOja ei laskettu Nielseneihin ja Nielsen-ratingit olivat laskeva kautta linjan kaikilla kanavilla.Tai, tai, tai...

Nitraatti huomasi myös liikuttuvansa varsin usein sarjaa katsellessaan - mitään Trekin tapaista kun ei tällä hetkellä tv:n genretarjonnassa ole (Noh, Dr. Who on poikkeus joka vahvistaa säännön). Filosofinen, positiivinen ja dialogin kautta konfliktien rauhanomaiseen ratkontaan pyrkivä genresarja tuntuu kertakaikkiaan vain niin hemmetin freesiltä tässä 'dark and edgy' -ajassa, jossa sankareita ja pahiksia ei erota toisistaan kuin sorkkaraudalla. 

Trekin paluu tv-aalloille on muuten luvassa vuonna 2017, mutta jos tekijöinä on paljonkin uusien elokuvien tekijöitä, Nitraatin odotukset ovat aika alamaissa. Vaan tarkastaa Nitraatti senkin toki.

Ja tällä kertaa Nitraatti lupaa itselleen tarttua asiaan ennen vuotta 2033. 



Osien synopsikset & quotet: Memory Alpha

Lähteet: Memory Alpha, IMDB, Wikipedia, The Star Trek Encyclopedia, Star Trek: Enterprise kaudet 1-4 + extrat

lauantai 31. joulukuuta 2016

Leffavuosi 2016: 1+3+5

Kirjaimellisesti fantsulle leffavuodelle 2016!

Aika listailla vuoden parhaat, huonoimmat ja... Hmm. Koska meikäläinen ei katso leffoja työkseen, niin vuonna kuin vuonna ehtii raapaista vain pintaa kyseisen vuoden tarjonnasta. Siksi ajattelin olla tässäkin vähän vaikea ihminen ja aloittaa perinteen: listaan joka vuosi sen kolme parasta ja yhden huonoimman, mutta listaan samalla viisi parasta elokuvaa kymmenen vuoden takaa. Siinä ajassa on ehtinyt jo nähdä aika ison osan kyseisen vuoden itseä kiinnostavasta tarjonnasta, joten käsityskin vuosiannista on tarkempi. Onwards!

I have won!
2016 huonoin: Star Trek: Beyond

Star Trek on monesti sitä vähän älyllisempää, sovittelevampaa ja filosofisempaa scifiä, oikeastaan franchisen tavaramerkit. Fast and Furious elokuvien ohjaajan käsissä siitä ei ole juuri mitään jäljellä. Huonosta huonoon etenevä verkonpaino, jonka ainoa pelastava ominaisuus on - kuten aina - uuden leffasarjan mainio Enterprise-cast. 3/10

2016 #3: Miss Peregrine's Home for Peculiar Children

Tim Burtonin fantsupläjäys toimi, vaikkei ihan kirkkainta miehen tuotannossa edustakaan. 8/10

IMDB-linkki: http://www.imdb.com/title/tt1935859/reference
Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=tV_IhWE4LP0
Blogikirjoitukseni: http://nitraatti.blogspot.fi/2016/10/neiti-peregrinen-koti-eriskummallisille.html

2016 #2: Jättiläinen

Aleksi Salmenperän fiktiivinen Talvivaarakuvaus kairaa suomalaisen korruption routaa harvoin suomalaisessa leffoissa nähdyillä aseilla - polittiikkaa, taloutta ja korkealaatuista käsistä. Vuosikymmenen kotimaisten kärkeä. 9/10

IMDB-linkki: http://www.imdb.com/title/tt4940780/reference
Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=kO_LvSWyxQs

2016 #1: Fantastic Beasts and Where to Find Them

Potterversen paluu ei pettänyt. Vuoden valintani. 9/10

IMDB-linkki: http://www.imdb.com/title/tt3183660/reference
Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=ViuDsy7yb8M
Blogikirjoitus: http://nitraatti.blogspot.fi/2016/12/fantastic-beasts-and-where-to-find-them.html

Luulisi että voittajan olisi helpompi hymyillä. Then again it's Theo.
2006 #5: The Bridge

Eric Steelin hiljentävä dokumentti San Franciscon Golden Gate Bridgestä, jolta liian moni päättää vuosittain päivänsä. Mieleenpainuvin hetki: yksi harvoja hengissä selvinneitä joka toteaa että heti hypyn jälkeen mielessä oli vain että 'enpä olisi tehnyt tätä'. 9/10

IMDB-linkki: http://www.imdb.com/title/tt0799954/reference
Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=Zwl-Pa_QT0M

2006 #4: Apocalypto

Mel Gibsonin hengästyttävä ja hurja takaa-ajoelokuva Maya-aikaan. Kompromissitonta seikkailu/toimintaleffojen aatelia. Unohtumaton loppukuva. 9/10

IMDB-linkki: http://www.imdb.com/title/tt0472043/reference
Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=J5NuvgCo5mA

2006 #3: El laberinto del fauno / Pan's Labyrinth

Del Toron synkkää fantasiaa ja vielä synkempää sisällissotakuvausta yhdistelevä visuaalikarkin fantsuklassikko vähän varttuneemmalle väelle jaksaa viehättää vuodesta toiseen. Sergi Lópezin tulkkaama ihmishirviö Kapteeni Vidal on monstereistaan kauhein. 9/10

IMDB-linkki: http://www.imdb.com/title/tt0457430/reference
Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=E7XGNPXdlGQ

2006 #2: Jonestown: The Life and Death of People's Temple

Upea dokkari Jim Jonesista, People's Templestä ja kultin kauheasta lopusta 70-luvun Guyanassa. Miten kivan tuntoinen, sosiaalisesti vastuuntuntoinen ja kaikinpuolin suht ok mies oli lopulta vastuussa Guyanan tragediasta? Vuosituhannen dokumenttien ehdotonta aatelia. 10/10

IMDB-linkki: http://www.imdb.com/title/tt0762111/reference
Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=IY3cx3U0gYE
Bonus - hyvän maun rajoilla tanssivaa 'I can't believe they did it' -osaston indiemusavideota (Cults - Go Outside): https://www.youtube.com/watch?v=eAM9diyVRiM

2006 #1: Children of Men

Alfonso Cuarónin tehosteilla mässäilemätön scifiklassikko pilkahduksesta toivoa keskellä harmaata maailmanloppua. Clive Owenin Theo Faron on kaikkien aikojen suosikkihahmojani, ja tämän leffankin nimeäisin tod näk scifileffojeni kärkikymppiin. 10/10

IMDB-linkki: http://www.imdb.com/title/tt0206634/reference
Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=2VT2apoX90o

Lopuksi Nitraatin toimitus toivottaa kaikille oikein hyvää leffavuotta 2017!