 |
| "- Ei hätää, minulla on uimamaisterin paperit!" "- I hate to break this to you, but..." |
Noah is chosen by God to undertake a momentous mission before an apocalyptic flood cleanses the world. (IMDB)
"The funny thing with people being, they consider Noah to be a benevolent figure, you know? Because he looked after the animals. Are you kidding me? This is a dude who stood by and let the entire population of the planet perish!" (Russel Crowe)
Jepjep, eli homman nimi lienee kaikille pyhäkoulusta tuttu. Isolta Katolta huudetaan ohje pistää pystyyn maailmanlaajuinen keräämis- ja pelastusprojekti ennen kuin Iso Vasara heilahtaa. Darren Aronofskyn Noah ei ole missään nimessä dialogin tai näyttelijöiden hallitsema elokuva, vaan tarina ja tunnelma ovat kuningas. Noah ei myöskään maistu puiselle raamattufilmatisoinnille. Fiilis on paljon enemmän myyttisen scifileffan tuntuinen, mikä sopii tietysti Nitraatille enemmän kuin hyvin.
Isot pojat osaavat myös kertoa, että luvassa on Aronofskyn omalla kädellä isoista kirjoista enemmän tai vähemmän vapaasti muokkaamaa narratiivia. Elokuvan ikäraja jenkeissä oli PG-13, varmaan varsin sopivaa kun punainenkin välillä roiskuu, ja ennen kaikkea koska tuon ikäinen osaa jo erottaa toden tarusta.
 |
| Nooa ja Vaifu. (Jennifer Connelly, Russel Crowe) |
Noahin näyttelytyö on asiaankuuluvan raamatullista. Kaikki tuntuvat olevan jatkuvasti vähän häikäistyneellä päällä ja hiukan hitaita liikkeissään - jos siis tuli, vesi tai joku muu kuolemanpelko ei ole pistämässä vauhtia töppösiin. Russel Crowe Earth First-Nooana on erittäin crowemainen. Tämä tietysti sopii maailmanhukutuksen hardcore-avittajan roolille kuin vesiryöppy syntisten niskaan. Ray Winstone lihaa syövänä ihmisasiamies Tubalcainina - joka ei todellakaan aio opetella uimaan - on sopivan saatanallinen. Mainitaan myös iki-ihqun Frank Langellan matala-äänityö Watcher (lue: langennut enkeli) Ogina ja Nick Nolten mörinä Watcher Samyazana.
Muu jengi jääkin sitten vähän jalkoihin. Naisilla on tässä elokuvassa lähinnä yksi tehtävä, eli osallistuminen Antti Rinteen synnytystalkoisiin. Poikkeuksetta katsottava Jennifer Connelly nähdään killisilmäisenä Naamehina, Nooan vaimona. Se että pehmeä JC diggaa Nooaa, hioo epäilemättä vähän ärjyn Nooan terävimpiä kulmia myös katsojien silmissä. Mukana klenkkaa myös leffaa varten polkaistu maho löytölapsi Ila (Emma 'Hermione' Watson), sekä Nooan poikakolmikko, jonka joukosta eroaa vain Logan Lermanin tulkkaama tuittupää Ham, joka antaa houkutuksille aika paljon enemmän kuin vain sen kuulun pikkusormen. Anthony Hopkins hakee palkkashekin Metusalemina.
 |
| Paljonkohan on langenneen enkelin AC, miettii roskaväki (a.k.a. ihmiskunta)? |
Toisinpäin kuin usein nykyään näkee, Noahissa tehosteet on valjastettu vetämään tarinan vankkureita. Ja millaiset tehosteet! Langenneita enkeleitä kurmottamassa tuomittuja massoja. Arkillinen erikoisia mutta jotenkin tuttuja eläimiä, jotka saisivat Newt Scamanderin kermaamaan villahousunsa. Tulta, tulikiveä ja kaikkien tulvien äiti. ILM on pistänyt pöytään parastaan ja oli kuulema firman siihen astisista jobeista täysvaltaisin. Pikanttina yksityskohtana mainittakoon myös, että yhtään aitoa eläintä ei Noahissa käytetty. Jokainen nähty vipeltäjä on cgi-kvasieläin, tarkoituksella vähän sivussa totutuista oikeista versioistaan.
Eka kertaa Aronofskylle töitä paiskiva lavastaja Mark Friedberg on nooamaisesti rakentanut kontekstissaan uskottavan arkin, joka on aika kaukana Applestoreista. Aronofskyn tutut työkumppanitkaan eivät petä: Matthew Libatiquen kameratyöskentely maalaa indie-eeppisyyden ilahduttavasti kankaalle ja Clint Mansell vetäisee jumalan vihaa uhkuvan scoren muodossa yhden parhaistaan.
 |
| We all float up there. |
Noah on kaksi kolmasosaansa mielettömän hienoa, hengästyttävää ja erilaista epiikkaa; sanotaanko vaikka indie-eeppisyyttä? Kitinää aiheuttaa lähinnä se, että kun botski saadaan vesille ja kiire häviää, niin elokuvan viimeinen kolmannes auttamatta vähän lässähtää. Kyllä Aronofsky sinnekin saa vielä draamantynkää ja jännitystä viriteltyä, mutta eihän se nyt *voi* olla ihan sama. Nitraatti miettikin pitkään ja hartaasti, että pitäisikö tuosta notkahduksesta rokottaa täysistä piste vai kaksi, mutta toisin kuin tämän elokuvan yläkerran Creator, antoi armon käydä oikeudesta.
Ohjaaja Darren Aronofskylla on nyt selvästi menossa joku bible-kausi. Jos tulos on yhtä mielenkiintoista ja hätkähdyttävää kuin tässä ja mother!issa, niin kauan se jatkukoon!
Arvosana: 9/10
IMDB
Traileri
Clint Mansellin upea score
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti