maanantai 12. maaliskuuta 2018

The Insider / The Insider - Sisäpiirissä (USA 1999, Michael Mann)

Sulle salaisuuden kertoa mä voisin...

A research chemist comes under personal and professional attack when he decides to appear in a "60 Minutes" expose on Big Tobacco. (IMDB)

CBS:n suosittu ja arvostettu uutismakasiiniohjelma 60 Minutes saa vihiä tupakkateollisuuden piilottelemasta kurjasta totuudesta - siis jättiuutisesta. Sitä paljastamaan löytyy tohtori Jeffrey Wigand, yhden ison tupakkafirman entinen työntekijä.

Perheelliselle Wigandille läpsäistään tietysti heti kanne ex-työnantajalta, näiden potentiaalisesta ilmiantajasta vihiä saatuaan. Miehen kun voidaan katsoa rikkovan entisen työnantajansa kanssa allekirjoittamaansa salassapitosopimusta vastaan.

Wigandia aletaan myös häiriköidä firman jalkamiesten toimesta ja kun perheen taloudellinen toimeentulokin alkaa tietty samaan aikaan vaarantua, niin ei ihme että avioliittokin rakoilee. Onko totuus kaiken vaivan arvoista? CBS:n lakiosasto on sitä mieltä, että ei.


Jos katsoja on juuri nyt hiukan liian täynnä sankarillisia toimittajatarinoita[*], niin The Insider tarjoaa sellaisille - ainakin suurimmaksi osakseen - hyvää vastapainoa. Nitraattikin muisti / muistaa heti tämän tarinan tosielämän myllystä sen ikävimmän jutun: 60 Minutes -uutismakasiiniohjelma ja sen kanava CBS (kautta omistaja Westinghouse) perääntyivät ensin tämän uutisoinnista kusi sukassa, koska raha.

Insider on siis toimittajaleffa jossa uutisoinnin kyvykkyyden rajat asettavat ylemmät tahot kuin toimittajien ja taustajoukkojen ammattitaito, ja jotka lisäksi joutuvat vääntöön yhtä maailman moraalittominta ja rikkainta teollisuuden haaraa vastaan. Ei ehkä kovin feelgoodia, mutta valitettavasti kovin uskottavaa.


Niin, tämä Nitraatin taitavasti väistelemä Mann tuli siis viimeinkin tarkastettua. Luultavasti lupaus Nitraatin ei niin kovin pitämästä kombosta, eli Russell Crowesta ja vahvasti dialogipainotteisesta kahden ja puolen tunnin elokuvasta terästettynä wanhalla kunnon 'Nitraatti tietää miten tämä päättyy' -ajattelulla tekivät tehtäväänsä lähes parikymmentä vuotta. Nyt voi sanoa, että olisi kyllä kannattanut purkaa tämä nimenomainen saarto vähän aikaisemmin.

Russel Crowe tekee parhaan Nitraatin näkemän roolityönsä säikkynä ja kompleksisena tohtori Jeffrey Wigandina, jonka elämästä ei tapahtumien vyöryssä painetta puutu. Al Pacino vetää 60 Minutes -tuottaja Lowell Bergmaninsa perinteisellä pacinomaisella pieteetillä ja intensiteetillä, ja Insiderin näyttelijätyön kolmantena kulmakivenä kuikkii veteraanimaestro Christopher Plummer erinomaisella reportteri Mike Wallacellaan jossa dandy, ammattitaito ja oman legendansa suojeleminen lyövät reilusti (kolmia?) käsiään yhteen. 


2.5 tuntinen läjä elokuvaa olisi tietysti yhtä tuskaa jos lisänä ei olisi hyvä ja ruoskiva Eric Rothin käsikirjoitus, joka perustuu Marie Brennerin Vanity Fair-artikkeliin tapauksesta. Mainitaan myös Lisa Gerrardin (Dead Can Dance) ja Pieter Bourken (samaisen yhtyeen hang-around jäsen) eteerinen score, joka jättää erinomaisesti tilaa katsojan omille ajatuksille.

Kyllä, elokuva ottaa vapauksia todellisten tapahtumien kanssa. Tuo on tietysti totta (...) käytännössä jokaisen 'perustuu tositapahtumiin' elokuvan kanssa - pedon luonne ja välttämätön paha. The Insiderin psykologinen ja emotionaalinen totuus kestävät kuitenkin tarkastelun: tupakkateollisuus valehteli, yhdellä miehellä oli heidän kannaltaan langettavaa tietoa, taitava journalismi kehitti tarinaa ja juonittelu toi asian julki.

Hiukan kakka makuhan tästä kaikesta tietysti suuhun jää - se lienee ollut tekijöiden tarkoituskin. Ja kakoista mauista puheenollen, syöpäkääryleitä tässä elokuvassa ei kovin paljon poltella.

Arvosana: 8/10

IMDB
Traileri

[*] The Post, Spotlight yms yms Nitraatin katsontajonossa kun taas sellainen tunne iskee. Ei ihan heti kuitenkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti