 |
| Esimerkki leffajulkasta jota varten englannin kielen adjektiivi 'busy' on laadittu. |
A young martial artist embarks on an adventure, encountering other martial artists in battle until one day he meets an aging blind man who will show him the true meaning of martial arts and life. (IMDB)
Hiljaisen Huilun tarina kertoo Cord Etsijästä (Jeff Cooper) joka vastoin hallitsijoidensa käskyä lähtee etsimään voittamatonta Zetania ja Valaistumisen Kirjaa jota tämä vartioi. Mukaansa matkalle hän saa ennen pitkää sokean huilunsoittajan, joka on myös arvoituksellinen ja filosofinen taistelulaji-ekspertti (David Carradine) ja joka auttaa Cordia tämän matkan haasteissa.
Alun perin 1960-luvulla Bruce Leen ja tämän näyttelijäystävä James Coburnin kirjoittamalle tarinalle tuli elokuvana väliaikainen stoppi Bruce Leen menehdyttyä vuonna 1973. Näyttelijä David Carradine poimi viestikapulan 1970-luvun loppupuolella ja Stirling Silliphant (In the Heat of the Night) kirjoitti tarinan käsikirjoitukseksi, kuvaajana paremmin tunnetun Richard Mooren - jonka ainoaksi pitkäksi elokuvaksi ohjaajana Hiljainen Huilu jäi - ohjatessa.
 |
| Cord ja Sokea Mies. (Jeff Cooper, David Carradine) |
Leen ja Coburnin tarkoitus oli esitellä länsimaiselle kamppailulajileffojen yleisölle toiminnan ohessa myös roppakaupalla itämaista filosofiaa: kun Cordin kohtaamissa koettelemuksissa on mukana myös rakkautta, pelkoa ja kuolemaa, ei niistä selvitä pelkällä taistelulla.
Vaikka Hiljainen Huilu on tuon lisäksi myös varsin mukava ja originaali sekoitus fantasia- ja kung-fu-elokuvia, sillä on häkellyttävän huono maine - jos nyt maineesta voi Huilun kohdalla edes puhua. Aikalaisarvostelut olivat murskaavia, ja elokuva vaipui aika lailla unohduksiin ennen digiajan koittoa.
Sittemmin se on julkaistu useampaankin kertaan tallenteina ja on saanut pienen kulttimaineen, mutta vain pienen: tunnetuksi sitä ei voi edes hyvällä tahdolla edellenkään väittää, ja vihamiehiä sillä riittää vieläkin.
 |
| Round one: fight! Apinakuningas ja Cord. (David Carradine, Jeff Cooper) |
Huilun hupaisat, lähinnä Carradinen viljelemät zen-palat ovat viihdyttäviä (aikalaiskriitikkojen mielestä tietysti lapsellista onnenkeksifilosofiaa), eikä puolitoistatuntinen matka tunnu missään vaiheessa pitkästyttävälle. Elokuvan ratkaisu / etsinnän päätös oli Nitraatista myös varsin riemukas, saman aiheuttaessa (ylläri - not) aikalaiskriitikoissa lähinnä pettynyttä vihaa.
Huilun taistelukohtaukset eivät ehkä ole niin nopeita ja sujuvia kuin monessa muussa kung-fu-pätkässä, mutta kyllä sulokkuutta ja atleettisuutta riitti ainakin Nitraatin tarpeisiin. Huilun maisemat ovat myös ihan tarpeeksi jylhiä ja vaihtuvia (kuvattiin Israelissa) yhden matalabudjettisen fantsuleffan tarpeisiin.
 |
| "You can't step on the same piece of water twice", tuumaa Sokea Mies. (David Carradine, Jeff Cooper) |
Jeff Cooper pääosan Cordina on... noh, ei ehkä niinkään näyttelijänlahjoilla siunattu, ennemminkin voisi puhua presenssistä. Sekä hänen puutteensa näyttelijänä, että hänen hahmonsa ulkonäkö - joka tuo mieleen ennemminkin Los Angelesilaisen surffarin kuin Conanin - kuitenkin sopivat tarinaan, koska kumpikin aspekti saa omaa polkuaan tallaavan Cordin erottumaan joukosta entistä selvemmin.
David Carradine on luonnollisesti hyvä kuten aina ja tekee elokuvassa neljä roolia niin Cordin oppaana kuin tämän vastustajinakin. Makoisana pikku triviana hänen Kill Bill vol. 2:ssa soittamansa huilu on juurikin sama peli, jota hänen Sokean Miehen hahmonsa käyttää läpi Hiljaisen Huilun. Genrelegenda Christopher Lee, Eli Wallach (Hyvät, Pahat ja Rumat) ja Roddy McDowall (Fright Night) käyvät häröilemässä sivuosissa.
 |
| Musiikkia hämärän illan ratoksi. (David Carradine) |
Mielessä Nitraatilla käväisi myös, että onko yksi Nitraatin salaisista aseista Huilusta pitämiseen Nitraatin kaikkien aikojen suosikkisarjakuva, Stan Sakain tehtailema Usagi Yojimbo, jonka maailmaan Huilun tarinan (hiukan muunneltuna) voisi sujuvasti upottaa? Ehkä, ehkä.
Joka tapauksessa Nitraatti haistattaa Huilun huonolle maineelle huilun ja suosittelee sitä silläkin uhalla, että potentiaalinen katsojaa yhtyy elokuvan aikalaiskriitikkoihin, tai pitää sitä niin huonona että se on taas hyvä. Nitraatista tämä leffa on pelkästään niin hyvä, että se on erinomainen.
Huilussa on tarjolla nautittava originelli, joka luo aivan omanlaisensa tunnelman ja joka korvaa hiukan halvahkon olomuotonsa monella muulla hyveellä. Jos budjetti olisi ollut isompi, kaikki muu toteutuksen kulttimaineen ansaitsevassa tasapainossa olisi luultavasti kärsinyt. Aina parempi näin päin.
Arvosana: 9/10
IMDB
Traileri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti