 |
| Me tehtiin historiaa. |
How Swedish tech entrepreneur Daniel Ek and business partner Martin Lorentzon revolutionized the music industry through free and legal music streaming when they launched Spotify. (IMDB)
Spotifyn olemassaololta on tuskin monikaan lukijoista välttynyt. Maailmanlaajuisesti musiikinkuuntelu on siirtynyt vahvasti suoratoistopalveluihin, joista suurin on tämä ruotsalaisten luoma viritys. Nitraattikin on Spotifyfrikki.
Se on mahdollistanut Nitraatillekin aivan ennenkokemattoman mahdollisuuden kuunnella artistien tuotantoja kannesta kanteen - sama mykistävä ihmetyksen tunne saadaan sarjassakin tuotua hyvin esiin. Spotifyn syntyhistoriasta on nyt väännetty kerrassaan mainio sarja, palvelun kotimaan voimin.
Voi näyttää vähän siltä, että Nitraatista on tullut lähinnä mainioista ruotsalaisista minisarjoista kirjoittaja suomalaisten sijaan, mutta minkäs teet: ne vaan osaa niin jävla bra! Toki meiltäkin irtoaa, esmes Transport ja Hormonit ovat olleet näppäriä viimeaikaisia, vaikka kirjoitussormia ei tarpeeksi syyhyttänytkään ja pari muuta mielenkiintoista on vielä näkemättäkin (esmes Munkkivuori).
 |
| Lisätyn todellisuuden lumo. (Joel Lützow) |
Nitraatti väittää että ruotsalaiset huolehtivat keskimäärin enemmän kahdesta ratkaisevasta asiasta: rytmitys on kohdillaan ja teksti vetää, sen sijaan että näyttelijät istuvat pitkiä aikoja möllöttämässä toisiaan tai ikkunasta ulos, nuo suomalaisen tekemisen maanvaivat.
Joka tapauksessa, taas kerraan on länsinaapurissa onnistuttu. Vahvasti Sven Carlssonin ja Jonas Leijonhufvudin kirjaan Spotify Untold nojaavan kuusosaisen sarjan teksti (Christian Spurrier, Per-Olav Sørensen ja Sofie Forsman) on napakkaa asiaa. Jokainen osista keskittyy hyvin toimivana ideana Spotifyn tarinaan yhden hahmon näkovinkkelistä.
Tapahtumat etenevät ellipsimäisesti, rashomonmaisilla
näkökulman vaihdoksilla. Jokainen osa käsittelee lähinnä 2000-luvun
ensimmäistä vuosikymmentä ja Spotifyn syntyä, mutta viimeisessä
käväistään jo lähitulevaisuudessakin.
 |
| Lennä Lorentzonin Martin! (Christian Hillborg) |
Ensimmäinen keskittyy Spotifyn idean isään, tietsikkanero Anders Ek:iin. Toisessa keskitytään musiikkialan mullistuksiin levyteollisuuden näkökulmasta, kolmannessa näiden välillä operoivaan juristiin, neljännessä koodariin, viidennessä toimitusjohtajaan ja kuudennessa artistiin.
Näyttelytyö on tasaisen hyvää, josta Christian Hillborgin tulkkaama ADHD-toimari Martin Lorentzon oli Nitraatin suosikki. Elinvoimainen ja energinen Hillborg on muutenkin Nitraatin nykysuosikkeja: ei niitä nykyajan mumisevia ja möllöttäviä kenkiensätuijottelijoita (sukupuoleen katsomatta) ja tässä hänet on roolitettu kerrassaan nappiin. Nostetaan vielä esiin vaikkapa Ulf Stenbergin tulkkaama Ruotsin Sonypomo Per Sundin - kallionvarmaa työtä - mutta jokaisen näyttelijän panos kantaa.
Hallgrim Haugin ja Per-Olav Sørensenin ohjausjälki on hyvää. Erityisesti mieleen jäivät kolmannen eli lakiosan mainiosti käytetty metafyysinen yhdyskäytävä juristi Petra Hanssonin (Gizem Erdogan) henkisenä tilana. Joku Duncan MacMillan tuli vähän mieleen, joten ei hassumpaa.
 |
| Järki vs. unelmat. (Gizem Erdogan) |
Myös nelososan näppärät lisätyn todellisuuden efektit ja avaavat lääketiedevertaukset joiden avulla p2p- vs. serverijudanssit selitetään auttavasti ummikoillekin jäivät mieleen. Ensimmäinen aspekti tosin ehkä enemmän tekstin vuoksi.
Sarja Spotifysta ei tietysti toimisi ilman että siihen on saatu
lisensoitua riittävän hyvä soundtrack. Taylor Swift, Depeche Mode,
klasari, Avicii (naturligtvis!) ja muu toimivat ja kommentoivat tapahtumia omalta osaltaan. Ajankuvakin toimii winamppeineen, pienine näyttöineen ja Pirate Bay -oikeudenkäynteineen.
Sarjan tärkein osa on muuten sen parjattu kuudes, jossa kurkistetaan tulevaisuuteen. Artistit ovat olleet Spotifyn suurin häviäjä ja kuutonen pursuu asiaa jota ei it-hehkutuksissa tule unohtaa sen enempää kuin Woltin suorittavien työntekijöiden vähemmän kivaa olemista.
 |
| Pappilan musta sika. (Edvin Endre) |
Sarjan kuutosen päähahmo Bobbi T (Janice Kavander) on hahmona mielikuvituksen tuotetta ja toimittaa samaa päähahmon tukahdutetun omantunnon roolia kuin niin ikään fiktiivinen Rooney Maran esittämä Facebookin luojan David Zuckerbergin ex-tyttöystävä Erica Albright David Fincherin mainiossa The Social Networkissa (2010).
Nitraatti pohtiikin, että onko tämä suorittavan portaan silmään pissiminen vääjäämätön seuraus it-kumouksista, vai ehkä kaiken takana loppujen lopuksi onkin vain uusi, ykkösten ja nollien muodostama versio kapitalismin karvaisesta kädestä? Kuudennen nuiva vastaanotto kielii Nitraatista ennen kaikkea sarjan katsojien ja Spottanin käyttäjien huonosta omastatunnosta. Tosin tässäkin järki käteen: kymmenellä biisistriimauksella kuukaudessa ei voine elää tulevaisuudessakaan.
Arvosana: 9/10
IMDB
Traileri
