Nitraatin Leffavuosi 2023

Leffavuodelle 2024!

Vuoden tokavikana päivänä Nitraatti tarjoaa taas sekä uutta että tuttua. Hyväksi havaittuun parin edellisvuoden tapaan ja tästä eteenpäinkin vuodet häntivät, eli esimerkiksi tänä vuonna parhaiden ja huonoimpien leffojen palkinnoista kisaavat sekä vuoden 2022 että vuoden 2023 elokuvat.

Syy muutokseen oli ja on, että kuluvan vuoden mielenkiintoisimmat ehtivät harvemmin raukoille rajoillemme kautta Nitraatin silmämuniin ennen vuoden loppua. Toki tämä voi aheuttaa vähän toistoa, mutta on välttämätöntä, jotta nämä varsin tuoreet listoille kuuluvat saadaan mukaan ennen kymmenen vuoden viivettäkin.

Viiveestä puheen ollen, näin vuoden vikana päivänä Nitraatti katsastaa myös vuosikymmenen takaisten leffojen viisi parasta. Ne tosin ovat aina vain kyseiseltä yhdeltä vuodelta: tässä ajassa Nitra on ehtinyt jo nähdä tarpeeksi kiinnostaneita listaehdokkaita.

Sitten perinteiseen: Alla viimeisten kahden vuoden huonoin ja kolme parasta, sekä vuosikymmenen takaisen vuoden viisi parasta. Tällä kertaa sekä uusia että kymmenen vuoden takaista vuotta yhdisti Nitraatista muuten keskimäärin sama, eli tasainen laadukkuus. Tosin uudet vuodet ovat vielä toistaiseksi ilman ihan huippuleffoja. 

2022-2023

And the winner is...

Huonoin: Babylon 5: The Road Home (2023) / Metsurin Tarina (2022)

Nitraatille se rakkain, eli Babylon 5 sai kuluneena vuonna lisiä halpisanimaation muodossa. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta tämä pötkäle alitti ne. Nostalgiaan erheellisesti luottavaa, sekavaa ja pitkästyttävää fanservice-tason roskaa, vaikka sarjan alkuperäinen luoja olikin tekstin takana. Pistä pensselit Babylonin osalta santaan, J.M. Straczynski. Suomalainen 'komedia' Metsurin Tarina taas oli sitä itseään: tekotaiteellista paskaa. Valtava pettymys ennakko-odotuksiin nähden. 3/10 ekalle, 2/10 tokalle.

#3: Tár (2022)

Cate Blanchett suorittavana, terävänä ja tylyttävänä berliiniläistyneenä amerikkalaiskapellimestarina ei näe metsää puilta taklatessaan omaa elämäänsä sivuraiteille. Todd Fieldin mainio paluu elävän kuvan piiriin kymmenen vuoden tauon jälkeen on kauttaaltaan onnistunut, ja Blanchett elämänsä vedossa suorituksessa, josta olisi pitänyt palkita sillä kultaisella pystillä. 8/10.
IMDB
Traileri

#2: Les trois mousquetaires: D'Artagnan / Kolme Muskettisoturia: D'Artagnan (2023)

D'Artagnan niminen nuorukainen taiteilee kuninkaallisten vakoilujudanssien ja muskettisoturi-urahaaveidensa kanssa 1600-luvun Pariisissa, kohdaten hupaisan ja värikkään kaartin tulevia ystävia - ja vihollisia.

Rapsakalla budjetilla ja hyvällä näyttelijäkaartilla (ps: ja on se kotimaistaan välillä taas puhumaan pääsevä Eva Green vaan niin turkasen nätti!) väkerretty versio Dumasin seikkailuromaanista valloitti Nitraatin. Lisää namia on luvassa sarjan kakkosleffassa kohtapuoliin. Kolme Muskettisoturia henkii mainiota oldskool-seikkailutuntua. Ihanaa ranskikset, ihanaa! 8/10.
IMDB
Traileri

#1: Prey (2022)

Pienenä yllätyksenä Nitraatille tuli, että ylittämättömän Arska-ajan jälkeen nähtiin kaikkien tässä välissä seuranneiden ja yrittäneiden heikompien tekeleiden joukon kirkkaasti paras Predator-leffa vuonna 2022. Amber Midthunder neuvokkaana inkkarityttönä vastassaan perkeleellinen avaruuden salametsästäjä on rautaa, puuta, savua ja kettinkiä. Nitraatti ehti tästä mainiosta jo tarinoimaankin. 8/10.
IMDB
Traileri

2013

2013 #5: Kekkonen Tulee!

Kun 1970-luvulla pieneen lappilaiseen kylään leviää tieto, että presidentti piipahtaa matkallaan Allin baarissa, koko kylä sekoaa. Marja Pyykkö ohjaa, Nitraatin suuresti arvostama mustan huumorin mestari Elias Koskimies kynäilee ja nuori Wilma Ronsenqvist pääosassa valloittaa, tosin näyttelijät ovat ihan linjan nappia. Mielenkiintoinen yhtymäkohta: jotain tällaista vuoden 2022 suuriin pettymyksiin lukeutunut Metsurin Tarina ehkä yritti, mutta epäonnistui. Surkeasti. Tästä elokuvasta Nitraatti kertoili jo aiemmin. 8/10.
IMDB
Traileri

2013 #4: Ida

Ida on pienimuotoinen ja vahva road-draamaelokuva, joka purkaa Puolan lähimenneisyyttä. Se kertoo siivun nuoren katolisen nunnakokelas Annan elämästä 1960-luvun alussa. Pawlikowski ohjaa pienellä liekillä paljon suuremmaksi katsojan mielessä muuttuvaa, Lukasz Zalin upea mustavalkokuvaus apunaan. Tästäkin leffasta Nitraatti kertoili jo aiemmin. 8/10.
IMDB
Traileri

2013 #3: Rewind This

Tämä huumoripitoinen dokumentti videoaikakaudesta mm. keräilijöiden, tekijöiden ja kauppiaiden näkökulmista on valloittava nostalgiatrippi kaikille VHS- eli videonauhuriaikakauden eläneille leffaharrastajille - kuten Nitraatille. 9/10.
IMDB
Traileri

2013 #2: The Wolf of Wall Street

Tositapahtumiin perustuva riiviötarina nuoresta huijarista joka pisti rahoiksi rikollisilla osakevirityksillään, ehtymättömänä käyttövoimanaan ihmisten sinisilmäisyys. Sopranos-sarjassa marinoidun käsikirjoittaja Terence Winterin työstämä kyyninen kässäri kohtaa Scorsesen vielä viimeisellä iskevällä luomisvoimahuipullaan. Näyttelijät yleisesti ja Di Caprio erikseen palvovat finanssipirua mukaansavetävän vauhdikkaasti. Mustan huumorin mestariteos ja edelleen parasta Scorsesea sitten Mafiaveljien (1990), ja Di Capriota (ikinä). 9/10.
IMDB
Traileri

2013 #1: Gravity

Kuin kaikki kakka viskautuu yhtä aikaa tuulettimeen, jää yksinäinen astronautti nalkkiin maata kiertävälle radalle ja - ellei ihmeitä tapahdu - varmaan kuolemaan. Nykyisen leffateknologian korkeimpiin veisuihin kuuluvassa Gravityssa koneet ovat kuitenkin pohjimmiltaan palvelemassa hienoa ja pientä reaaliajassa kerrottua b-elokuvien eloonjäämistarinaa - joka tosin kerrotaan niin isosti, kuin mihin ykköset ja nollat vain nykyään pystyvät.

Vaikka Sandra Bullock ei ole koskaan kuulunutkaan Nitraatin suosikkeihin, on hänen Ryan Stonensa niin vahva ja elintärkeä elokuvan toimimiselle tunnetasollakin, ettei tähän osaa ketään muuta edes kuvitella vetämään. Ai niin, Gravityssa on muuten myös ihan törkeän hieno loppukuva. Leffa on vuosikymmenensä parhaimmistoa, sanoi Nitraatti jo aikoinaan. 10/10.
IMDB
Traileri (on muuten yksi kaikkien aikojen hienoimmista!)

Lopuksi Nitraatin toimitus toivottaa kaikille oikein hyvää leffavuotta 2024!

Itsepäisyyspäivän suomalainen: Komisario Palmu -elokuvat (Suomi 1960-1969, Matti Kassila)

Syytettyjen rivi.

Kuten viime vuonna tuli luvattua, tänä itsenäisyyspäivänä Nitraatti käsittelee Palmu-elokuvat. Komisario Palmut ovat suomen vastine Agatha Christielle. Mika Waltarin kynästä 1930 ja 1940-lukujen vaihteessa syntyneet rikosromaanit saivat elokuvamuotonsa suomalaisen leffateollisuuden aallonpohjassa 1960-luvun alussa, kun ohjaaja Matti Kassila ryhtyi toimeen.

Palmuissa viehättävät ennen kaikkea niiden mainiot hahmot jotka on roolitettu nappiin. Joel Rinne komisario Palmuna on erinomainen karhumaisena ja joviaalina pomona, jonka apuna häärivä virkaintoinen ja idealisti poliisimies Toivo Virta löysi hyvin muotonsa Matti Raninin käsissä.

Kolmikon täydentää vähän hönön oloinen, mutta tarvittaessa terävästi leikkaava etsivä Väinö Kokki, jonka Leo Jokela heittää suvereenilla tyylillään. Palmu-elokuvissa myös huumorin ja rikoksen yhdistely toimii mainiosti.

Armoitettu trio. (Joel Rinne, Leo Jokela, Matti Ranin)

1. Komisario Palmun Erehdys (1960)

Leffasarjan aloitti Waltarin toiseen Palmu-kirjaan perustuva elokuva, joka rullaa hyvin agathachristiemäisenä salonkidekkarina. Seurapiirikeikari Bruno Rygseck (Jussi Jurkan herkullinen veto) löydetään kuolleena uima-altaasta ja etsiville tarjoutuu töitä kaupunkikartanossa. Erehdys on kamarimysteeri ja leffasarjan tasaisin, ihan sujuva katsottava. Elina Salo ja Pentti Siimes komppaavat nuorisona kivasti. 7/10

IMDB
Traileri

2. Kaasua, Komisario Palmu (1961)

Leffoista toinen perustui Waltarin ekaan Palmuun eli Kuka murhasi rouva Skrofiin?, joka sai vähän elokuvamaisemman nimen. Rouva Skrof (Henny Valjus) menehtyy epäilyttävissä olosuhteissa ja perintöä odottelevien epäiltyjen joukko käydään kolmikon tiheällä kammalla läpi.

Tämä toinen on maineensa veroinen, sarjan kirkkaasti onnistunein ja elokuvallisin. Joskus parhaaksi suomalaiseksi elokuvaksikin tituleerattu Kaasu näytti, miten suomessakin osattiin tämä genre ottaa haltuun varsin tyydyttävästi. Elina Salo ja Pentti Siimes heittävät taas mukavat nuorisoroolit. 8/10.

IMDB
Traileri

Kolmannessa alkaa mennä jo hevostelun puolelle.

3. Tähdet Kertovat, Komisario Palmu (1962)

Kolmannessa Helsingin Tähtitorninmäeltä löytyy murhatun miehen ruumis. Nyt jo tuomariksi edennyt Matti Raninin Virta kokoaa vanhan jengin tutkimaan tapausta. Pentti Siimes ei leffasarjasta lähde kulumallakaan, nyt vuorossa on ärsyttävä toimittajahahmo. Harmiksi katsojille Elina Salo oli jo ymmärtänyt jättää uppoavan laivan...

Niin: kun Waltarin alkuperäiset kirjat oli filmattu, leffasarjan alamäki alkoi. Waltari teki elokuvaan kässärin yhdessä Matti Kassilan kanssa ja julkaisi sen myös romaanimuodossa. Kolmas elokuva on kahta aikaisempaa selvästi heikompi ja ikävän itsetyytyväinen.

Komisario Palmu on sivuhahmo omassa elokuvassaan ja Helge Heralan ylilyövää roolisuoritusta Kotkanpesässään majailevana, hitlermäisenä Carl Gustaf Vadenblickinä olisi pitänyt suitsia rajuin ottein. Lisäksi Tähtitorninmäen tirkistelyhetki naisten suihkutiloihin herättää lähinnä häpeää tekijöitä kohtaan. Kolmannen leffan alkuperäisen käsikirjoituksen nimi oli Lepäisit Jo Rauhassa, Komisario Palmu. Jospa vain olisikin käynyt niin... 6/10.

IMDB
Traileri

Punaisia ajatuksia.

4. Vodkaa, Komisario Palmu (1968)

Matti Kassilan ja Georg Korkmanin kässäröimässä nelosessa vasemmistolainen tv-toimittaja murhataan hänen paljastettuaan Suomen ja Neuvostoliiton väliset salaiset sopimusneuvottelut. Eläkkeeltä raahattu Palmu ja muut tutut ryhtyvät tutkimaan. 

Viimeisessä Palmussa tekijöiden päät tuntuvat sijaitsevan syvällä kommunistien perslävessä. Kieroutuneesta ajankuvasta kertoo, että suomalainen sotaveteraani on Hitleriä ja Mannerheimia palvova hermorauniomurhaaja ja suomalainen yrityspomo läpimätä; KGB:n naisagentti ja radikalisoitunut vasemmisto-YLE ovat puolestaan sankareita.

Elokuvan lopussa lauletaan, miten viisas pysähtyy aina kunnioittamaan punaista nähdessään, samalla kun isoveli (ts. isosisko, KGB:n agenttitar) valvoo laulua yläpöydästä. Kylmäävää kautta hirtehishuumorimielessä ratkiriemukasta ajankuvaa!

Matti Kassila (1924-2018), keskimäärin ammattimies ja yksi suuria suomalaisia ohjaajia.

Plussina kuitenkin 60-luvun lopun silmähyvä (tarpeisto, Marimekko, Helsinki) ja yllättävän moderni sidekick, Anna-Leena Mäki Penttilä vähän Goldie Hawnin mieleen tuovana YLE:n Riitta-skriptana. Pilaantuneena kirsikkana kakussa taas itse Viktor Klimenko käy elokuvassa nolaamassa itsensä.

Voihan elokuvaa tietty katsoa nyt jo jonkinlaisena satiirina: ehkä yritys oli vain kömpelösti jo alun perinkin sellainen. Matti Kassila myönsi elokuvan tekemisen myöhemmin virheeksi, joten siitä hänelle pisteet. Ainakin se vauhdikkuudessaan voittaa sukupolven koululaisia traumatisoineen Edvin Laineen Luottamus-pökäleen  5/10.

IMDB
Ei traileria, mutta tässäpä elokuvan puistattava loppubiisi!

Renny Harlinhan on muuten tarttunut / tarttumassa Palmuun ja ehkäpä jo ensi vuonna on lupa odotella tulosta valkokankaille. Jäämme joltisella mielenkiinnolla kautta pahaenteisyydellä odottamaan.

Nitraatti ei myös enää suoralta kädeltä lupaa, että tulevina vuosina Halloween- ja Itsepäisyyspäiväspessut tulevat jatkumaan. Blogitekstejä syntyy suuren katselulistan katselu-urakan päätyttyä nyt vähän harvemmin muutenkin. Mutta vuoden loppukatsaus tulee säilymään.