 |
| "The struggle of today is not altogether for today – it is for a vast future also." (Abraham Lincoln, 1861) |
A comprehensive survey of the American Civil War. (IMDB)
Ken Burnsin magnum opus The Civil War oli jotenkin onnistunut jäämään dokkarifanaatikko Nitraatilta tähän asti väliin, vaikka ohjaaja oli toki muista teoksista tuttu. Ken Burns (s.1953) on luultavasti Yhdysvaltain tunnetuin dokumentaristi ja iso osa hänen maineensa perustaa on juurikin tämä sarja.
Burns oli pystyvä ohjaaja jo 1980-luvun puolivälissä, kun hän luki Michael Shaaran romaanin The Killer Angels (1974). Se kertoo Gettysburgin taistelusta, jossa sota alkoi viimeinkin kääntyä Pohjoisvaltioiden eduksi. Burns päätti että Yhdysvaltain sisällissota on hänen seuraavan dokumenttinsa aihe, eikä se tulisi olemaan yksiosainen, tunnin kestoinen dokumentti, vaan koko sodan kattava sarja.
Alun perin viisiosaiseksi - osa per sodan vuosi - ajateltu sarja venyi
nopeasti lähes tuplan pituiseksi, kun jokainen sotavuosi vaati lopulta
kaksi osaa, sarjan yhteiskeston ollessa massiiviset lähemmäs 12 tuntia. Sarjassa seurataan niin taisteluja kuin yksittäisten
siviilien ja sotilaiden kohtaloita, samoin kuin kenraalien, presidenttien
ja muiden poliitikkojen tekemisiä.
 |
| Luonto kaunis, ihminen tappajaenkeli. |
The Civil War omaa holistisen otteen vuosien 1861-1865 sisällissotaan, joka on Yhdysvaltain historian tärkein yksittäinen tapahtuma. Maasta voidaan perustellusti puhua ennen sitä ja sen jälkeen, 'jälkeen' ollessa modernin ajan airut.
Materialtaan ylivertaisten Pohjoisvaltioiden lopulta voittokuluksi kääntyneen sodan ylle loi hyvin pitkään varjonsa se, että Etelävaltioiden sodanjohto ja sen kenraalit olivat täysin ylivertaisia sotureita ja sen rivimiehet taistelivat valloittajaa vastaan, omaten näin selvästi paremman taistelumoraalin, eikä Etelävaltioiden voittokaan vaikuttanut aluksi olevan kovinkaan kaukana.
Pohjoisvaltioiden tehtävänä oli puolestaan palauttaa Liittovaltiosta eronneet ja sodan aloittaneet Etelävaltiot takaisin Liittovaltioon, ja samalla lopettaa raaka ja epäinhimillinen orjuus, joka oli yhä Etelävaltioiden talouden perusta. Sen lopettamista eivät muuten ihan kaikki alkuun edes Pohjoisessa kannattaneet!
 |
| Sodan satoa. |
Sodan hirvittävää kaatuneiden määrää - n. 750 000, jopa 1 000 000 miestä, enemmän kuin kaikissa muissa Yhdysvaltain sodissa tähän päivään mennessä kaatuneet yhteensä - selittää osaltaan se, että sodassa käytetyt taktiikat olivat niin paljon jäljessä armeijoiden käytössä olevaa, taktiikkoja paljon modernimpaa ja tappavampaa tulivoimaa.
Ken Burnsin omintakeinen, sittemmin jäljitelty ohjaustekniikka koostuu tuhansista valokuvista, joita pitkin liikutaan niin sivu- kuin pystysuunnissa, joihin välillä zoomataan ja joista poimitaan tarkasteluun yksityiskohtia. Samalla kuvia taustoittaa suunniteltu ääniraita tehosteineen, kertojaääni ja näyttelijöiden esittämä teksti. Sinänsä simppelin kuuloinen tekniikka(*) on uskomattoman toimiva ja siirtää katsojaa niin ajassa kuin paikassa.
Muutenkin sarja on tekniseltä ja toteutuspuoleltaan erinomainen.
Ääninäyttelijät, mm. Sam Waterston, Morgan Freeman, Julie Harris ja näytelmäkirjailija
Arthur Miller ovat nappeja. Sopiva on myös David McCullough'n
reportterimainen kertojaääni. Geoffrey C. Wardin, Ken Burnsin ja
tämän veljen Ric Burnsin (yhdessä asiantuntijoiden kanssa muokkaama) teksti tenhoaa ja Allen Mooren, Ken Burnsin ja
Buddy Squiresin kuvaus ja valokuvatekniikka (kts. yllä) on kerrassaan evokatiivista, samoin toimii Jay Ungarin säveltämä tai sovittama ja mm. Jacqueline Schwabin herkästi pianolla tulkitsema musiikki.
 |
| Shelby Foote, armoitettu tarinankertoja. |
Yksi dokumentin suuria löytöjä oli sisällissodan historiasta laajoja kirjoja kirjoittanut ja etelävaltioista itse kotoisin ollut Shelby Foote (1916-2005). Kun Burns ja hänen tiiminsä olivat käyneet haastattelemassa miestä ensimmäisen kerran, he ajattelivat että tästä ei ehkä paljon kostuttu - ennen kuin he löivät kuvatut materiaalit leikkauskoneeseen ja näkivät totuuden.
Kamera rakasti tätä myöhäiskeski-ikäistä tarinankertojaa. Myös hänen näkemyksellisyytensä oli tiimistä vakuuttavaa. Tavan haastatteluista käyttökelpoista lopulliseen dokumenttiin on yleensä noin 15%. Footen tapauksessa luku oli jopa 90% - ja sarjaa katsoessa on helppo ymmärtää miksi.
Amerikassa The Civil War oli ei-kaupalliselle PBS-kanavalleen supermenestys niin katsojien kuin palkintojen määrässä ja nosti Ken Burnsin uran ja arvostuksen uudelle tasolle. Aihe oli hyvin keskeinen Yhdysvaltain kansalaisille, vaikka tuolloin vähän unohduksissa. Burns onnistui koskettamaan heitä arkaan paikkaan ja herättämään uteliaisuutta haastaen, sekä henkisesti palkiten.
 |
| Pohjoisen junttura Ulysses S. Grant ja Etelän legenda Robert E. Lee. Pitkään väännettiin, ennen kuin Lee sai edes etäisesti arvoistaan vastusta kenraalirintamalla. |
Koko sarja restauroitiin 4K-tasoiseksi vuonna 2015, ja jälki on uskomattoman upeaa. Kuvien ja kuvatun filmimateriaalin yksityiskohdat ovat selvempiä ja kirkkaampia kuin koskaan. Myös liikkuvan kuvan raamattusivuston IMDB:n häkellyttävän korkea, käyttäjien sarjalle antama keskiarvo (9.0) puhuu omaa kieltään.
The Civil War on Nitraatistakin yksi kaikkien aikojen parhaita dokumenttisarjoja. Siitä voidaan puhua samaan hengenvetoon kuin esimerkiksi toisen maailmansodan magnum opuksesta The World at War (1973-1974), Carl Saganin maailmankaikkeutta uskomattoman humaanisti luotsanneesta Cosmos-sarjasta (1980), Kenneth Clarkin vetämästä länsimaiden historiaa ja taidetta käsi kädessä valottaneesta Civilisation-sarjasta (1969-1970) tai David Attenborough'n maineen perustana toimineesta lämpimästä ja darwinistisesta Life on Earthistä (1979).
Arvosana: 10/10
IMDB
Traileri
(*)The Civil Warin tulisikin olla pakollista katsottavaa laiskoille
dokumentaristeille, joiden käyttämä ja Nitraatin sydämensä pohjasta
inhoama näytelty rekonstruktio paljastuu Civil Warin rinnalla siksi mitä
se on: epä-älylliseksi ja banaaliksi tekniikaksi.
