 |
| Valoa ikkunassa. |
Liiasta julkisuudesta ja muotibisneksen pyörteistä ahdistunut huippumalli Anni Stark (Tiina Björkman) päättää matkustaa Lapin syrjäiselle hiihtomajalle etsimään mielenrauhaa. Annin kaipaama hermoloma jää vain haaveeksi, kun lähistöllä asusteleva omalaatuinen Kyyrölän perhe alkaa määrätietoisesti ahdistella häntä. (Wikipedia)
Nitraatti tuppaa kirjoittamaan yhdestä elokuvasta noin 50-100 näkemänsä väliltä. Kun suomessa tehdään parhaimmillaankin vain kolmisenkymmentä elokuvaa vuodessa, eikä Nitraatin kiinnostusmittari värähdä niistä puolillekaan ja kun lähes kaikki wanhempi mielenkiintoinen suomikama on jo tullut nähtyä, on omien filmiemme vuoro Nitraatin blogissa harmittavan harvinaista.
Ratkaisu tulee tässä. Näin itsenäisyyspäivänämme Nitraatti päättää aloittaa uuden perinteen ja kirjoittelee tulevaisuudessakin muutaman rivin yhdestä suomileffasta aina 6.12. Täten oman mansikkamaammekin leffoja tulee joka vuosi pomminvarmasti käsiteltyä. Nitraatti ajatteli ensin aloittaa Nousukaudella, mutta Kuutamosonaatin ohjaajan Olli Soinion surullinen poismeno muutti suunnitelmia. Kevyet mullat, herra Soinio.
 |
| "Tänä iltana Jeesus itkee puolestasi!" (Tiina Björkman, Soli Labbart) |
Vaan itse asiaan. Kuutamosonaatti (1988) on genrensä puolesta todella harvinainen suomiteos. Se on kauhuelokuva, siis leffalajia joka suomalaisessa elokuvassa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta seilaa täysin marginaalissa. Tämän lisäksi Kuutamosonaatti on myös todella onnistunut ja erittäin hyvätasoinen.
Syitä on helppo listata: Kuutamosonaatti on äärimmäisen perinnetietoinen tuotos, jossa Teksasin Moottorisahamurhaaja ja Night of the Living Dead lyövät kättä pullon, pillun ja jos nyt ei sen juhannusyön, niin samantyylisen joulukalenterimeiningin kanssa. Sopivaa vuoden kuluvaan ajankohtaankin nähden. Kyseessä on myös kauhareiden alagenren vakiokamaa, eli kaupunki vs. maaseutu -kamppailua, jossa syrjäkylän hirvittävät ihmisenmuotoiset ilomielellä rääkkäävät herkkää, sivistynyttä ja sileäkätistä city-inehmoa.
 |
| Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän. (Kim Gunell, Tiina Björkman) |
Kuutamosonaatin tuotannolliset arvot ovat hyvät. Soinio on oivaltava ohjaaja joka teoksen myös käsikirjoittaneena osaa antaa katsojalle hyviä hengähdyshetkiä sivelemällä horror-tapahtumia ilkikurisella huumorilla ja muistettavalla dialogilla. Paul Jyrälän tarkka ja oivaltava äänityö on myös tärkeässä osassa tunnelman luojana. Kuvaaja Kari Sohlberg vangitsee uhkaavaa ja pimeää talvista maaseutua komeasti, eikä Antti Hytin musiikkikaan tee tapahtumille hallaa.
Näyttelijäpuolella wanha kaarti (mm. Ville-Veikko Salminen mallimanagerina, Mustan Pörssin Topi Toivo Tuomainen perkeleellisenä puodinpitäjänä ja Soli Labbart kajahtaneena matriarkkana) paaluttaa tapahtumien raja-aitoja, samalla kun Lapinlahden Lintu Mikko Kivinen haahuilee oman kylänsä Calibanina.
Tiina Björkmanin suoritus pääroolissa ei vaadi juuri muuta kuin kauneutta ja inhonsekaista kauhua maaseutua kohtaan. Tästä hän suoriutuu elokuvan vaatimuksiin vastaten. Veljen roolissa nähtävä Kim Gunell selviää samoista vaatimuksista samoin avuin. Kummankaan näyttelijäura ei 1980-luvun jälkeen jatkunut.
 |
| "Kaikki on tiijossa." (Kari Sorvali) |
Leffan hihan näyttelijä-ässä on kuitenkin Kari Sorvalin luoma, mallin suurena ja väkivaltaisena fanina haahuileva peräkammarin poika Arvo Kyyrölä. Arvo on yksi suomileffan unohtumattomia mörköjä, jonka suusta singahtelevat kuolemattomat lauseet jaksavat hymyilyttää jokaisella katselukerralla.
Muutamaa vuotta myöhemmin tehty jatko-osa Kadunlakaisijat ei - muutamasta hyvästä ideastaan huolimatta (mm. wanhan punakaartin ukkelit vihdotaan saunassa pystyyn zombie-armeijaksi!) - päässyt sen enempää taiteellisesti kuin suosionsakaan osalta Kuutamosonaatin tasolle.
Vaan itse alkuperäinen, suomileffan hyisiin vesiin pulahtava Kuutamosonaatti kestää aikaa ja katselua vaivattomasti. Onnistuneet suomikauharit mahtuvat hyttysen selkäreppuun. Siellä kevyessä on Kuutamosonaatinkin paikka. Silvuu plee.
Arvosana: 9/10
Elonet
IMDB
Mitäpä rakas?! (ei löydy traileria netistä, mutta tässäpä kohtaus, josta olennainen välittyy!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti