Vanha jengi, uudet mausteet. Let's do the Potterverse! |
The second installment of the "Fantastic Beasts" series set in J.K. Rowling's Wizarding World featuring the adventures of magizoologist Newt Scamander. (IMDB)
Potterversen - tai virallisemmin Velhomaailman eli Wizarding Worldin - kymmenes teos jatkaa kahden vuoden takaisesta Ihmeotuksista. Kyseessä on tyyliltään Imperiumin Vastaisukua vastaava entry, jossa heitetään ensimmäistä leffaa huimaavan paljon enemmän palloja ilmaan ja liikutellaan maailman palasia nille kuuluville paikoilleen.
Herra Grindelwald, otaksun? (Johnny Depp) |
Tällä kertaa (alun huiman hienossa ja vaikuttavassa kohtauksessa) pakenemaan päässyt ja ihmisten - siis sen pienen osan, jota ei aio tapattaa heti kun nousee valtaan - orjuuttamisesta velhojen palvelukseen haaveileva Grindelwald (Johnny Depp) kohortteineen perustaa tukikohdan 1920-luvun lopun Pariisiin, jonne elokuvan pääjoukkokin hakeutuu, ja tapahtumat keskittyvät.
Pikanttina yksityiskohtana loppuratkaisut käydään kuululla Père-Lachaisen hautausmaalla ja sen alla. Itse elokuva tosin on toteutettu lähes kokonaan Warner Brothersin Lontoon läheisillä studioilla, jotka ovat olleet Potterversen elokuvamaailman koti jo kohta parikymmentä vuotta.
J.K. Rowling, Potterversen ylipappi. |
Nitraattihan on siis kova Potterverse-fani, ja sanookin höpsis joissain arvosteluissa elokuvan tarinan koon painolastiksi kokeneille. Grindelwald kestää noin kaksi tuntia viisitoista minsaa, ja siihen olisi Nitraatin puolesta voitu hyvin lisätä vielä vaikka tunti. Sillä niin mukavasti aika kuluu, kun potteroimaan pääsee nykyään aina vain vähäksi aikaa kerrallaan, ja aina parin vuoden viiveellä. Lisäksi tulee muistaa miten valtavan maailman J.K. Rowling on jo ehtinyt luomaan. Kun sitä aletaan prequelmaisesti täydentämään, se ei voi tapahtua hetkessä eikä yksinkertaisesti.
Hogwartsssqueeeeaaalll!! |
Satunnaiskatselijalle (onko heitä edes?) elokuva ei välttämättä ihan yhtä paljon tarjoa, mutta Potterversen ystäville luvassa on kaksi tuntia ja risat makeaa. Tuttuja taikoja, nimiä ja esineitä riittää, kun oudot otukset, porttiavaimet, acciot, suojataiat, tappoloitsut ja vaikkapa viisasten kiven isä pyörähtelevät tatamilla - iki-ihanaa Hogwartsia, Iseeviot-peiliä tai Minerva McGarmiwaa unohtamatta.
Kameran takana ollaan tutussa ja turvallisessa seurassa. Kuten edellisenkin (ja usean Potterin), myös tämän on ohjannut potterveteraani David Yates. Käsikirjoitus on nyt kuten edellisessäkin puhtaaksi tislattua sataprosenttista Rowlingia, kun tekstin takana on Lady Rowling itse. Paletin täydentävät ja paluun tekevät myös legendaarisen Colleen Atwoodin komea puvustus ja James Newton Howardin iso ja uhkaava sävellystyö.
Näyttelijäpuolella vanha jengi on pitkälti koossa taas - tai jos ei ihan koossa, niin ainakin paikalla. Kaikki vetävät ihan yhtä hyvin kuin ennenkin, bonuksena nyt jo niin heille kuin meillekin tuttuja hahmoja. Uusina lisinä mukaan saadaan mm. Claudia Kim kirosanos-olio Naginina(!), ja edellisen lopussa ensiesiintymisensä tehnyt Johnny Depp tuhmana alistajavelho Grindelwaldina.
Depphän on Nitraatin suosikki nykyajan (mies)näyttelijöistä ja pääseekin isona pahana G:nä kyllä julmailemaan sydämensä kyllyydestä. Mies näyttää nauttivan roolistaan, ja mikäpä sen mukavampaa katsojillekin, varsinkin kun Deppillä on ikäväksi vastapainoksi yksityiselämän puolella viime aikoina huolia riittänyt.
Herra Dumbledore, otaksun? (Jude Law) |
Isoin kiitos Nitraatin täytyy tällä kertaa kuitenkin ehdottomasti varata Jude Law'lle. Hänen ilkikurinen mutta oikeamielinen Dumbledorensa on aivan mahdottoman hyvä ja Law sujahtaa rooliin kuin se olisi mittatilaustyönä hänelle tehty. Ajatus kenestä muusta tahansa (nuorempana) isona D:nä on tämän jälkeen mahdoton, eikä Nitraatti kyllä osaa näyttelijöille suurempaa kunnianosoitusta antaa.
Jos Nitraatti etsimällä jotain napistavaa Ihmeotus kakkosesta etsii - Nitraatin mielestä vähän liian lyhyen keston lisäksi - niin Law'n Dumbledorea olisi kernaasti nähnyt vielä vähän enemmänkin - mutta tulevissa elokuvissa tämäkin korjaantunee, kun Dumbledoren ja Grindelwaldin polut alkanevat taas lähentyä.
Illan suurin omgwtf-hetki: Kirosanos-olio nimeltä Nagini. Kyllä, *se* Nagini! (Claudia Kim) |
Toinen mietityttänyt asia on Avada Kedavran aika suruton viljely: jos Pottereita muistellaan, niin ensimmäinen varsinainen ruumis tehtailtiin taikoen vasta neljännen (ja parhaan) elokuvan lopulla, ja se olikin varsin pysäyttävä ja shokeeraava hetki. Nyt ruumista tulee välillä sellaiseen tahtiin ja vähän fillerinä, että hirvittää - eikä välttämättä pelkästään tarkoitetuista syistä. Ja sama saattaa myös aiheuttaa ikävää tulevissa elokuvissa: sillä kun tapat yhden, niin eihän sen jälkeen tunnu miltään ellei seuraavaksi tapa vähintään kahta, jne. Rambot erikseen ja Potterverse erikseen, toivoo Nitraatti.
Illan parhaat uudet ihmeotukset, jos Naginia ei lasketa: kirjaston hyytävät matagot-vahdit. |
Pikkuvikoja kuitenkin. Fantastic Beasts -sarja pitää kutinsa ja tasonsa hirmu hyvänä. Itse asiassa Nitraatin mielestä kakkonen on jopa ykköstä parempi. Kuten edellinenkin Ihmeotus, tullee tämäkin aika varmuudella olemaan Nitraatin valinta vuoden elokuvaksi, elleivät tulevat 1.5 kuukautta tuo jotain aivan ihmeitä mukanaan. Tosin First Man pistää Nitraatin mielessä vähän jo heti nyt tuossa asiassa kampoihin - saas nährä...
Satunnaiskatsojalle Nitraatti sanoo Ihmeotukset kakkosesta, että caveat emptor ja suosittelee aloittamaan Rowlingin Potter-kirjasarjan ja / tai elokuvien alusta, ja siirtymään Ihmeotuksiin sen jälkeen jos kiinnostusta on ruokittu. Muille Accio! ja teatterin elokuvalippu käteen kuin olisitte jo. Se porttiavain kannattaa nimittäin käyttää.
Arvosana: 9/10
IMDB
Traileri
Vuoden paras tähän mennessä: First Man (9/10)
Vuoden huonoin tähän mennessä: Operation Finale (4/10)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti