 |
| Omituisten otusten kerho. Potterversen hahmolisiä vm. 2016 (v-o): Presidentti Seraphina Picquery, Queenie Goldstein, Valio Barebone, Porpentina 'Tina' Goldstein, Lisko Scamander, Jacob Kowalski, Percival Vaka, Mary Lou Barebone, Murjoka. Miten mainiota näitäkin Potter-maailman hahmonimiä pyöritellä kielen päällä! |
The year is 1926 and Newt Scamander has just completed a global excursion to find and document an extraordinary array of magical creatures. Arriving in New York for a brief stopover, he might have come and gone without incident...were it not for a No-Maj (American for Muggle) named Jacob, a misplaced magical case, and the escape of some of Newt's fantastic beasts, which could spell trouble for both the wizarding and No-Maj worlds. (synopsis: IMDB)
Tätähän tuli jo odotettuakin kuin kuuta nousevaa. Vaan pettyikö pieni ihminen, kuten monasti tapahtuu? No ei.
Potterversen leffalaajennus siis jatkuu viiden ja puolen vuoden tauon jälkeen pienellä aikahypyllä. Englantilainen taikuri ja kirjailija Lisko Scamander matkaa kieltolain New Yorkiin etsimään lisää ihmeellisiä otuksia kirjaansa varten ja törmää suht nopsaan paikalliseen, heti uhkaavalle tuntuvaan Taikaministeriön vastikkeeseen jolla on kädet täynnä töitä noidanmetsästäjien ja noh... noitien(?) kanssa.
Eka traileri kesällä kyllä miellytti mutta vähän huolettikin; mahdollisesti gimmickille vaikutti tuo NY-akseli, vaan ei huolta, hyvin toimii ja mukavahan se on nähdä näitä Pottereista tuttuja juttuja kokonaan urbaanissakin ympäristössä.
Tiimi on suht ihanteellinen, eli Potter-veteraani David Yates ohjaamassa ja tällä kertaa J.K. Rowling jopa kässäröi itse. Tuotantosuunnittelija Stuart Craig - Potter-veteraaneja hänkin - säätää lavastuksen juuri oikein ja varmistaa yhteneväisyyden menneiden (tulevien) leffojen kanssa. Säveltäjä James Newton Howard on kiva lisä Pottereihin, tekee muhkean scoren jossa mukana hänen perinteistä kuorojudanssiaan, kelpasi oikein hyvin.
Roolitus on onnistunut, vaikka vielä ensimmäisessä osassa ei ainakaan perinteinen Potterien brittien valion kavalkadi suoritakaan täyttä ohimarssia. Eddie Redmayne vähän tumpelona mutta urhokkaana päähenkilö Lisko Scamanderina on napakymppi, ja osaa juuri sopivasti annostella molempia Liskon luonteenpiirteitä. Colin Farrell näyttää nauttivan arveluttavan, osaavan ja tuiman Aurori Vakan roolistaan. Farrell oli allekirjoittaneelle kovasti mieleen, samoin kuin Samantha Mortonkin vähän harvinaisemmassa ilkeähkössä vedossa noidanmetsästäjän roolissaan. Dan Foglerin comic sidekick Kowalski ei ärsyttänyt, mikä on jo enemmän kuin riittävää. Katherine Waterstonin (Sam Waterstonin tytär, muuten) ex-Aurori Tina oli kans jees, vaikka jäikin harmittavasti välillä vähän sivummalle.
Tehosteet ovat luonnollisesti priimaa; toisensa silpuksi repivistä paperirotista maagisen kokkauksen kautta arvokaluille persoon pussiolentoon (finaalin spektaakkelia unohtamatta) kaikki toimii. Elokuvan suurin lisä fantasialeffojen kaanoniinkin oli minusta aika sydäntälämmittävästi ei mikään suuri paikat mäsäksi -spektaakkeli (sitäkin toki oli tarjolla), vaan kun jotain korjattiin. I'll say no more, mutta hienoja pala kurkussa -hetkiä upeilla tehosteilla ja muzakilla siinä tarjoiltiin kyllä.
Pieniä väristyksiä aiheuttelee myös kivat faneille tutut namedroppailut, jotka viittailevat mahdollisesti tulevien elokuvien tapahtumiin. Jatkoa onkin aika varmasti luvassa; loppukin tietysti sellaista lupailee. Muu olisi ollutkin hyvin harmittavaa - ei tässä nyt yhden Potterverse-leffan takia aleta taas innostumaan! Tietysti paljon pragmaattisempikin syy jatkolle löytyy: yli puolen miljardin dollarin (and climbing) maailmanlaajuinen box office sen lopullisesti taannee.
Star Warsin re-boot oli itselleni melkoinen pettymys, Potterversen laajennus taas ei. Vuoden paras pätkä tähän mennessä. Jäänpä innolla odottelemaan tulevia Ihmeotus-leffoja: Accio!
Arvosana: 9/10
Vuoden paras tähän mennessä: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (9/10)
Vuoden huonoin tähän mennessä: Star Trek Beyond (3/10)
IMDB
Traileri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti