Sorjonen (Suomi 2016, Miikko Oikkonen)

Pollarit ja perheet. Sorjosen ydincast (v-o: Kristiina Halttu, Olivia Ainali, Matleena Kuusniemi, Ville Virtanen, Anu Sinisalo, Lenita Susi, Ilkka Villi). Valitsen tunnistusrivistä numerot: 1, 4, 5, 7. Syyte: Hyvin vedetty.

KRP:n huippututkija Kari Sorjonen muuttaa vaimonsa ja teini-ikäisen tyttärensä kanssa pieneen rajakaupunkiin Itä-Suomeen. Päällisin puolin idyllisen rajaseudun rikokset ovatkin raaempia kuin mikään aiemmin. (synopsis: YLE)

Korkataan blogiin tv-puolikin. Harvinaisempaa herkkua, kun fiktiivisiä tv-sarjoja en kovin paljon jaksa seurata - lähinnä keston takia - plus usein niitä katsellessa mieleen hiipii varsin nopeasti tunne, että sarjoja on pitkitetty about puolella siitä mitä tarinassa olisi oikeasti tenkua - kohta jossa yleensä loppuu se katselukin. Milloin muutaman tunnin minisarjoista tuli kirosana?

No juu. Sorjonen on siis aika peruskauraa, tämmöinen vähän fringejeppe - Millenniumin Frank Blackin tyyliin - Kari Sorjonen (Ville Virtanen) siirtyy (perheineen) Helsingistä Lappeenrantaan ratkomaan rikoksia uuden erikoisyksikön pomona. Kaudessa on eräänlainen arc, mutta pienemmät keissit ovat yleensä parin osan mittaisia (ajattele 'Fitz Ratkaisee'). Varmaan nuo esimerkkinikin jo kertovat milloin viimeksi sarjoja on tullut seurattua tiiviimpään tahtiin; korvaa ne mielessäsi nykyaikaisemmilla versioilla.

Yksi lempparinäyttelijöitäni eli Ville Virtanen oli ainoa syy ryhtyä urakkaan. Olen sen vuosikerran teinixejä että Hymyhuulien Aki ja Turo olivat 'niinku hauskinta ikinä', ja Virtas-vaihde jäi jo silloin päälle. Myöhemmin hän on tietty osoittanut taitonsa draamapuolellakin. Virtanen on hyvä kuten aina, mutta hänen hahmonsa on vähän vaikeasti nieltävä näyttöpäätteiden ääressä tärisevä visionääri - tämän aspektin himmaaminen aika nopeasti sarjan alun jälkeen oli kyllä selvä parannus.

Pojoja lisäksi vähän erilaisesta tapahtumapaikasta kuin yleensä, Helsinki edellähän meillä yleensä mennään. Toteutuksensa puolesta sarja on myös todella viimeistellyn oloinen (ärsyttävää tunnaria lukuunottamatta). Castin puolella kaikki jeparit ovat hyviä. Miinuksia vahvasta deja-vu:sta - mitään kovin originaalia juoni- tai dialogipuolella on suurimmaksi osaksi aika turha odottaa. Ikävää pidetään tietysti huolella ja ihmisten pimeillä puolilla herkutellaan, kuten nykyään kai tapana on.

Kameran fokus tässä peilaa hyvin sarjan kiinnostuksen kohteeni. (Sinisalo, Virtanen)

Sitten Sorjosen suurin plussa ja syy miksi ei kannata jättää urakkaa kesken, eli kerrassaan täydellisen posi yllätys: Anu Sinisalon etsivä Lena Jaakkola. Harvoin on nähty näin mielenkiintoista ja originellia skoudea suomisarjassa. Siinä missä Virtasen keskiössä oleva perhe on pitkästyttävän pliisu ja sata kertaa nähty, Sinisalon perhedynamiikka tyttärensä kanssa tuntuu näissä ympyröissä freesiltä. Siinä missä Sorjonen tuntuu seilaavan läpi sarjan about samana alusta loppuun, Sinisalon hahmosta paljastuu uusia puolia sarjan edetessä (kuten esim se että hän edes on poliisi - sorry for spoilerz mutta selviää kuitenkin varsin alussa jo).

Olemassaolon oikeutus tekeleelle on siis jo tuossa hahmossa ja Sinisalo tulkkaa erinomaisesti. IMDB-hakukin sen muuten varmisti: jollain ihmeen tavalla olen onnistunut olemaan näkemättä Sinisaloa (s. 1966) *missään muussa* kuin Sorjosessa. Tämän jälkeen pitänee valkata kourallinen muutakin katsottavaa tuosta hänen uransa varrelta.

Sorjosessa on sekin hyvä puoli että tarkastettavaa on vain 11 osaa (joista 7 nähty tätä naputellessa), ja tuotantoyhtiön rahavaikeuksien takia ei enempää ehkä välttämättä ikinä tule. Saa nähdä miten käy, kynä on ainakin ymmärtääkseni joka tapauksessa viuhumassa kakkoskautta varten.

PS: Minulla on myös ehdotus jos Sorjosen lento katkeaa. YLE voisi ostaa oikeudet Lena Jaakkolan hahmoon ja tehdä Sinisalolle oman sarjan. Katsoisin.

Mutta pliis, älkää nimetkö sitä 'Jaakkola':ksi.

PPS: Koko sarja on katsottavissa YLE Areenassa. Linkki alla. 

Arvosana: 8/10

IMDB
Traileri
Koko sarja (YLE Areena)