 |
| Peilit (Marjut Maristo, Kirsi Törmi, Konsta Mäkelä) |
Esitys käsittelee alkoholismia ja toimintahäiriöisen perheen dynamiikkaa. Se tuo näkyviin ne tunteet, joita lapsi joutuu piilottelemaan alkoholin ongelmakäytön varjossa. (synopsis: Kajaanin Kaupunginteatteri)
Monesti tykkään pitää päivän väliä, ennnenkuin kerron mietteeni teoksesta, mutta tällä kertaa tuntuu ettei ole aikaa: Kajaanilaisilla on tasan kolme mahdollisuutta nähdä Fragile tämän illan jälkeen: 7.12 ja kaksi kertaa 8.12, Kaupunginteatterin päänäyttämöllä. Menkää, menkää, menkää!
Miksi tämä hype? Puran jännityksen heti alkuun, ja sanon että Fragile on parasta mitä olen nähnyt Kajaanin näyttämöillä sitten Amadeuksen (el mittatikku, mental note: pitää kirjoittaa kyllä siitäkin joskus.. ja parista muustakin menneestä esityksestä. For the record). Tarina kertoo perheestä jolla on avoin salattu ongelma: joku juo, joku ei halua tietää ja lapsi yrittää esittää perheessä roolin joka ei hänelle kuulu.
Fragile on tässä vaiheessa jo erinomaisen hiottu ja sujuva teos: ensi-ilta oli keväällä Kansallisteatterissa ja teos on esitetty sen jälkeen myös Oulun kaupungiteatterissa, sekä mikä ehdottomasti tärkeintä - peruskoululaisille (lyhennettynä) - yli kymmenen kertaa.
Luvassa on hyvin lyhyt tai hyvin pitkä tunti, kokijasta riippuen. Näyttelijöiden tila on jaettu about niin että 1/3 osaa on katsojien suorassa näkökentässä, sitten tulee erottava ohut valkokangas ja 2/3 osaa näyttämostä on sen takana. Tytär ja Isä ovat etualalla puherooleissa, ja Äiti Kirsi Törmi (Heikki Törmin vaimo) tekee roolinsa tanssien valkokankaan takaa, johon heijastetaan videota. Kaiuttimista saamme lisäksi musiikkia, dialogia ym.
Heikki Törmi ja monet työryhmästä ovat puhuneet avoimesti alkoholismistaan, mutta kajaanilaisena teatterinrakastajana erityisesti raittiin alkoholisti Heikin puheet asiasta ovat tutuimpia. Odotin tietysti, että ohjaaja Törmi tulee aiheeseen niin että alkoholisti tarinassa on mies ja varauduin olemaan kiinnostunut, innostunut ja sormi leualla mietteliäs, mutta kuitenkin sen tietyn etääntymistekniikan takaa teosta nauttivana.
Esitys alkoi, Marjut Mariston vanhempansa alkoholismin vielä tietämättään haavoittama tyttö alkaa kertoa tarinaa, ja - perheen äiti on se alkoholisti. Kylmä kivi tippui mahaan ja loppu näytelmää oli kuin joku olisi puukottanut toistuvasti rintaan. Perheessä äiti juo, tytär yrittää peitellä ja suojella ja isä ei tiedä tai ei halua tietää. En mielelläni tuo omaa henkilökohtaista näihin arvosteluihini ihan liikaa, mutta sanon että vaikeaa oli katsoa. Hirvittävän vaikeaa. Ja siihen jätän tuon puolen.
Kiitän sydämestäni muutamia 'asiakohtien' plus hauskan muumiohetken tarjoamia hengenvetohetkiä näytelmässä. Kuten arvelinkin, Törmi kertoi Q&A:ssa niiden olleen juuri näin dramaturgisesti tarkoituksellisiakin. Hyvä, ja hyvä ettei esitys ollut pidempi kuin tunti. Tuskin olisi jaksanut paljon enempää allekirjoittanut, vaikka näytelmä vapauttavan katarsiksen lopussaan tarjoaakin.
Esityksen (täysi tupa) jälkeisessä Q & A:ssa meitä oli jäljellä kymmeniä vähän tyrmistyneitä kuuntelijoita plus koko cast, ja kun Törmi ensimmäisen kerran esitti kysymyksen yleisölle, ei kukaan pystynyt vielä puhumaan. Noh, lopuksi saatiin aikaiseksi about tunnin hirveän hyvä keskustelu kauden parhaan näytelmän päälle.
Jotain yleistäkin: Maristo ja Mäkelä ovat lyhyesti sanoen loistavia. Tunne yleisön kanssa on välitön. Tanssija Kirsi Törmin kehonhallinta on kadehdittavaa ja tuo ilman dialogiakin äidin tunteet selvästi esiin. Kalle Chydeniuksen äänityö on tärkeä elementti, ja maalaa hienosti tämän 'suomenitalialaisen' todellisuuden myös korviin. Miia Tervon videotyö on tärkeä onnistumisen kannalta, onnistuu. Jaana Kurttilan puvustus toimii - äidin yöpaita ja farkut oli jotenkin ihan täydellinen ajatus. Teemu Nurmelin luo kourallisella valoja aina erilaisia tiloja - ekonomian erinomainen esimerkki.
En voi välttyä ajatukselta, että Kajaanin esitykset on tuotu tarkoituksella juuri pikkujouluaikaan tänne. Jos niin, hyvä niin. Vapaamman alkoholipolitiikan kannattajia näytöksissä tuskin nähdään, mutta heille suosittelisin tätä teosta *erityisen* lämpimästi.
Onneksi olin muuten eturivissä - kyyneleet vain näyttelijöitä varten.
Arvosana: 10/10
PS: Jumalauta YLE, tämä pitää taltioida ja ihan sama koskee 'Tänään Koulun Jälkeen' -näytelmää. Koko kansalle!
Kajaanin kaupunginteatterin sivuilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti