Free Solo (USA 2018, Jimmy Chin & Elizabeth Chai Vasarhelyi)

Yli harmaan kiven.

Alex Honnold attempts to become the first person to ever free solo climb El Capitan. (IMDB)

Alex Honnoldin harrastus ja elämäntapa on ylivoimaisen suurelle osalle ihmiskuntaa käsitystä pakenevan vieras: hän kun kiipeilee satojen metrien korkuisia kallioseinämiä yksikseen ja ilman köyttä.

Tietyn korkeuden jälkeen epäonnistuminen ymmärrettävästi tarkoittaa, ettei uutta yritystä enää ikinä tule. Vuorikiipeilykin on tasaisesti ihmishenkiä vaativa urheilumuoto, joten voitte kuvitella miten paljon vaarallisempaa samantyylinen touhu on ilman köysiä.

Target locked.

Free Solo on dokumentti Honnoldin huimapäisestä yrityksestä tehdä ensimmäisenä ihmisenä maailmassa vapaa soolokiipeäminen Kalifornian Yosemiten kansallispuistossa sijaitsevan El Capitanin kivimuodostelman Freerider -reittiä pitkin.

Tämä tarkoittaa tuntikausia kestävää, yli kilometrin pituista matkaa lähes kilometrin korkeudelle. Yksikin lipsahdus voi tarkoittaa kuolemaa - monissa kohdissa aivan varmaa kuolemaa.

Kiipeilijä- ja elokuvantekijäpariskunta Chin / Vasarhelyi on tehnyt aiheesta mainion dokumentin. He ovat erikoistuneet kiipeilydokumenttien tekemiseen, joten luvassa on teknisesti ja visuaalisesti upeaa sekä ainutlaatuista kiipeilykuvastoa.

Tämä voi olla elämäsi viimeinen hiustenleikkuu. (Alex Honnold, Sanni McCandless)

Dokumentti seuraa noin vuoden ajan Alexin valmistautumista, hänen seurusteluaan epäinhimillisen ymmärtäväisen Sanni McCandlessin kanssa sekä Alexin kiipeilijäystäviä ja elokuvan filmiryhmää. Alexin aivokuviakin tutkaillaan. Lääkäri arvelee, että Alex tarvitsee normaalia raisumpia kokemuksia, jotta ne tuntuisivat jossain. No daa!, huudahtaa katsoja.

Tunteitaan varsin visusti varjelevan Honnoldin lähes epätodellisen välinpitämättömän tuntuinen suhtautuminen kiipeilyn riskien mahdolliseen lopputulemaan ja taas toisaalta yhtä epätodellisen tuntuinen paneutuminen pienimpiinkin kiipeilyn yksityiskohtiin (esim. kiipeilypäiväkirja, johon kilometrin nousun jalkojen ja käsien asentoja kivi kiveltä merkitään pikkutarkasti ylös) tekevät Honnoldista mielenkiintoisen ja ristiriitaisen - joskaan ei välttämättä täysin ymmärrettävän - seurattavan.

Action! (Elizabeth Chai Vasarhelyi, Jimmy Chin)

Kirsikkana kakussa on tietysti dokkarin lopun kiipeämisyritys. Nitraatti oli toki katsonut kevättalven Oscarit (FS nappasi parhaan dokumentin Oscarin) ja lisäsikin klipeistä silloin vakuuttuneena Free Solon katselulistaansa. Korkean paikan kammoa poteva Nitraatti huomasi kuitenkin tehokkaasti unohtaneensa dokkarin katselun alkaessa, että miten tuo yritys oli päättynyt.

Siitä(kin) johtuen viimeiset parikymmentä minuuttia dokumenttia olivat Nitraatille lähes kestämätöntä katsottavaa. Nitraatti suosittelee samaa tietämättömyyden tilaa jokaiselle, jolle se on ennen play-napin painamista suinkin mahdollinen. Korkean paikan kammoa puolestaan ei suositella: elokuvateatterissa nähtynä teatterin ulko-oven kohdalla olisi voinut kiipeily-yrityksen alkaessa silloin olla Nitraatin muotoinen reikä.

Taistelua riittää ruudun tälläkin puolella, kun mieli yrittää näkemästään nyrjähtää.

Pientä napinaa Nitraatti antaa dokumentille ainoastaan siitä, että itse nousua olisi mieluusti seurannut paljon isommankin siivun dokkarin kestosta. Toisaalta kiipeämisen kuvauksessa ilmenneet pakotetut tekniset muutokset (jotka nähdään) ovat ehkä omalta osaltaan olleet vääntämässä ohjaajien kättä kiipeämiseen dokkarissa käytettävän ajan suhteen. 

New York Timesin kriitikko Jeanette Catsoulis muuten lohkaisi aika mainion: Free Solo on varoittava esimerkki siitä mitä voi tapahtua, jos lasta ei pienenä halata. Silti, samalla Free Solo on yksi ihmistahdon ja -kyvyn hienoja ylistyslauluja. Vuosikymmenen dokkareita.

Arvosana: 9/10

IMDB
Traileri

Sicario: Day of the Soldado (USA / MEX 2018, Stefano Sollima)

Nitraatti valkkaa ohjaajan kotimaan kielisen leffajulkan kasan komeimmaksi.

The drug war on the U.S.-Mexico border has escalated as the cartels have begun trafficking terrorists across the US border. To fight the war, federal agent Matt Graver re-teams with the mercurial Alejandro. (IMDB)

Kun Yhdysvaltain turvallisuusviranomaiset alkavat vahvasti epäillä, että supermarketteja ja muita ihmisten kivoja, pehmeiden kohteiden kokoontumispaikkoja huuliaan lipoen tarkkailevia halibabalee-miehiä pommivöissä tihkuu omenapiirakan maahan seulana vuotavan Meksikon rajan yli, on ekasta elokuvasta tutun hämärän CIA-mies Matt Graverin (Josh Brolin), yhdessä apuriensa ja eritoten vielä hämärämmässä viihtyvän tuttavansa Alejandron (Benicio Del Toro) aika vetää käsiinsä likaisimmat työrukkasensa.  

Matt Graver was marked safe in Mexico. Vastapuolesta ei voi sanoa samaa.

Tällä kertaa war on terror -nimikkeen alle hilatut meksikon huumekartellit - jotka myös kontrolloivat rajabisnestä - aiotaan pistää sotimaan toisiaan vastaan hullun idean turvin. Kaappaamalla yhden pääpomon lapsen ja indikoimalla että syypää oli joku toinen kartelli, aiotaan nämä ajaa keskinäiseen sotaan, jota Setä Samuli katselisi tyytyväisenä sivusta. Kunhan vain jotain ei menisi pieleen ja nykyisen POTUS:in pissi rutiininomaisesti sukkaan.

Hyvän leffan saisi aikaiseksi varmaan tuon suunnitelman onnistumisestakin. Taylor Sheridanin kynästä sen sijaan saadaan nähtäväksi varsin tyydyttävä versio, jossa hommat menevät selvästi enemmän päin prinkkalaa.

Soldado on suht itsenäinen jatko-osa vauhdilla Nitraatin yhdeksi vuosikymmenen suosikkeja nousseelle tiukalle rikosleffa Sicariolle (2015). Soldado ei vaadi Sicarion näkemistä, mutta Nitraatti ei kyllä keksi ainoatakaan syytä, miksi myös tuota ensimmäistä näistä kahdesta elokuvasta ei kannattaisi katsoa.

Jep. Niitä pätkiä, joissa katsellaan paljon ruutuja. Teknotrillerien ystävien ilon ja onnen päivä!

Soldadossa paluun tekevät näyttelijöiden miespuolinen ydinryhmä ja tärkein kaikista, eli käsikirjoittaja Taylor Sheridan. Miehellä on jo niin paljon hyvää rikos- / neowestern -kamaa vyönsä alla (myös ohjaajana: Nitraatin jo kehuma Wind River (2017)), että kun Nitraatti kuuli Soldadosta, jäi se alunperin leffoissa väliin vain siksi, ettei Nitraatti tajunnut Sheridanin olevan mukana tässäkin, vaan luuli tätä joksikin halvaksi rahastukseksi alkuperäisen siivellä.

Tällä kertaa Sheridanin kynästä on virrannut ehkä suurimuotoisin hänen tähänastisista tarinoistaan. Ekan elokuvan nimi Sicario (palkkamurhaaja) on nyt vaihtunut Soldadoksi (sotilas). Kovin sopivaa, koska high techin ja sotilasraudan vuoraama Soldado onkin hetkittäin lähempänä sotaelokuvaa kuin Sheridanin normaalisti (verrattain) paljon intiimimpejä moderneja länkkäreitä.

Meksikon Day of the Dead-maasta tervehtivä, pimeän asunnon puolivalossa yhden silmän kylmällä galaktisella liekillä palava Alejandro on Nitraatin mielestä edelleen aika hyvä Kuoleman hahmon ruumiillistuma. (Benicio Del Toro)

Kameran takana vaihtuvuus on ollut Soldadossa suurinta. Ensimmäisen ansiokas ohjaus (Dennis Villeneuve), upea kuvaus (Roger Deakins) ja muikean painava elektroninen musa (Jóhann Jóhannsson, rip) on vaihtunut läpsystä täysin kunnialliseen kakkosketjuun. Ohjaaja Stefano Sollima, kuvaaja Dariusz Wolski ja säveltäjä Hildur Guðnadóttir jäljittelevät teknisellä puolella kiitettävästi ykkösen tunnelmia.

Paras A-ryhmä on kuitenkin edelleen paikalla kellokorttejaan leimaamassa. Josh Brolinin ja Benicio Del Toron keskinäinen kemia toimii edelleen, eivätkä heidän maailman ikävän menon hyväksyvät hahmonsa käytössä kulu, koska kolmas tärkeä linkki eli käsikirjoittaja Taylor Sheridan ei selvästikään kaksikkoon ole vielä väsynyt. 

Isabelan munien ehjyydestä ei anneta taetta kartellimunakasta tehtäessä. (Isabela Moner)

Nitraattia eniten puhtaalla pärstäkerroin-tasolla harmittavasti ykkösen FBI-agentti Kate Macerille (Emily Blunt) ei kakkosesta enää palaa lohjennut, tosin ei tarinassa oikein olisi Macerille enää rakoa ollutkaan. Soldadon naispääosan tekee nuori, pieni ja pippurinen Isabela Moner kartellipomon pelinappulatyttärenä Isabel Reyesinä.

Soldado on hyvä, mutta ei pärjää Sicariolle. Muutama juonenkäänne vaatii vähän normaalia hanakampaa epäuskon parkkeerausta, eikä alun tylyä nihilismikorttikättä uskalleta katsoa loppuun. Tuota jälkimmäistä aspektia Nitraatti ei tosin sinänsä ihmettele: yksi Nitraattia miellyttävä piirre Taylor Sheridanissa kun on hänen vakaa tahtonsa jättää aina vähän toivollekin sijaa. Tällä kertaa tuo eetos on vain loppua kohti esillä ehkä liiankin paljaana rankana.

Let's play cops & soldiers. (Josh Brolin)

Vaan, kun tähän hyväänkin tarvitaan niin paljon onnistumista että se jää murskaavalla enemmistöllä elokuvista ikuisesti tekemättä, on tällainen ammattimaisesti toteutettu ja ajan hermolla hyvin sykkivä pitkästymisen tappaja aina tervetullut lisä leffakatraaseen. Luvassa on muuten Nitraatin kuuleman mukaan ennen pitkää trilogian päättävä kolmas elokuva. Tere tulemast!

Arvosana: 8/10

IMDB
Traileri

A Kiss Before Dying / Suudelma Ennen Kuolemaa (USA 1956, Gerd Oswald)

Sulle salaisuutta kertoa en voisi.

A ruthless college student resorts to murder in a futile attempt to marry an heiress. (IMDB)

Bud Corliss on nuori pyrkyri joka on päättänyt vakaasti naida itsensä rahakkaisiin piireihin. Suurin ongelma älykkään ja komean Budin kannalta - tai vielä tarkemmin hänen mielitiettyjensä kannalta - on se, että Bud on täysin tunteeton sosiopaatti joka ei kaihda murhaa tai murhia tiellään vaurauteen.

Tässä hiukan unohtunut film noir -tyyppinen rikoselokuva. Räikyvissä deluxecolor-väreissä ja laajassa cinemascope-kuvaformaatissa kuvattu Suudelma on kuin kiehtovasti väärälle vuosikymmennelle eksynyt aikamatkaaja, joka hortoilee kertomaan tylyä tarinaansa keskelle 1950-luvun eisenhowerilaista ihannekarkkimaailmaa.

Better living through chemistry. (Robert Wagner)

Gerd Oswald tekee ohjauksen kanssa napakkaa työtä, eikä sorru missään vaiheessa liioiteltuun melodraamaan tai ylettömään kikkailuun, vaan työstää tylyä tarinaansa asiallisesti. Elokuva perustuu Ira Levinin (kirjoittanut myös mm. Rosemaryn Painajaisen) esikoiskirjaan vuodelta 1953, ja jos pääosan Bud Corliss tuntuu vähän oudon tutulle oliolle, niin et ole yksin.

Ainakin Nitraatin mieleen tuli hakematta Patricia Highsmithin luoma ja paljon kuuluisampi antisankari Tom Ripley. Highsmith käynnisti oman kirjasarjansa vuonna 1955, ja niihin pohjautuvia elokuvia on vuosien aikana tehty useita.

Kirjoita ja kuole. (Robert Wagner, Robert Quarry)

Nitraatin suosikki niistä on vuoden 1960 ranskalainen Plein Soleil / Purple Noon / Kuuma Aurinko, jossa niin ikään tajuttoman komean näköinen Alain Delon murhailee tietään läpi Italian bättrefolkin. Myös Kiss on filmatisoitu uudestaan useamman kerran, ehkä tunnetuimmin vuonna 1991, mutta se ei pärjää tälle vuoden 1956 versiolle kyllä millään tasolla.

Pääosan tunnottomana ja komeana pyrkyrinä Robert Wagner löysi elämänsä roolin. Miehen tulkkaama pirullinen Bud Corliss on yksi amerikkalaisen elokuvan inhottavimpia antisankareita - mies jonka jonkun todella toivoo pysäyttävän, mutta kovin vaikeaa se näyttää olevan, niin ovelasti Bud korttejaan pelaa. Myöhemmin Wagner oli / on lähinnä tv:stä tuttu, ja surullisenkuuluisa traagisesti päättyneestä avioliitostaan Natalie Woodin kanssa.

Arizona by day. (Joanne Woodward, Robert Wagner)

Muut roolitukset ovat asiansa ajavia: Joanne (Paul Newmanin vaimo) Woodward (Dorothy) ja Virginia Leith (Ellen) ovat Budin vokottelemat upporikkaat kovan onnen Kingshipin sisarukset. Jeffrey Hunter peesaa yliopiston opettajana ja osa-aikapollari Gordon Grantina. Hunter on Nitraatille tuttu lähinnä Star Trekin orggispilotista, jonka ottaessa tulta alleen meillä ei olisi ikinä ollut James T. Kirkiä. 1930-40 -lukujen tähti Mary Astor yrittää kestää Bud-poikaansa mami Corlissina ja ja George Macready puolestaan kärsii Kingshipin perheen päänä.

Suudelman kuvauspaikka on mukavasti harvemmin kankaalla nähty 1950-luvun Arizona, tarkemmin sanoen Tucsonin kaupunki. Sen moderni muovinen 1950-luvun arkkitehtuuri historiallisine meksikoripauksineen antaa silmille mielenkiintoista vaelleltavaa. Muutenkin ohjaaja on osannut poimia otollisia paikkoja tarinan biittien korostuksiin: lopun valtavat, tyhjyyttään hohkaavat sorakuopat kaupungin etelälaidan kaivoksilla, edestakaisin huristelevine mekaanisine petoineen, ovat kuin Bud Corlissin sielunmaisema.

Arvosana: 8/10

IMDB
Traileri