 |
| It's grim up north. |
A veteran hunter helps an FBI agent investigate the murder of a young woman on a Wyoming Native American reservation. (IMDB)
Wind River kertoo valtion palkalla jumalan selän takana (lue: Wyomingin erämaat, leffa tosin kuvattu Utahissa mutta meille ulkopaikkakuntalaisille asialla ei olle suurtakaan väliä) operoivasta metsästäjästä, joka auttaa nuorta FBI-agenttia murhatutkimuksessa, samalla kun painii omien menneisyyden demoniensa kanssa.
Wind River on oikein malliesimerkki siitä mistä Nitraatti tuppaa leffoissa eniten tykkäämään. Heti alusta sillä on oma tyylinsä, sen hahmot ovat uskottavia ja sen tarina ja dialogi sellaisia että onnistuneen ohjauksen lisäksi mitään ylimääräistä krumeluuria ei tapahtumissa tarvita.
 |
| Jyvälle jemmari. (Jeremy Renner) |
Hyvä elokuva on hyvä heti alustaan, se ei ala huonona ja yhtä äkkiä maagisesti parane katsottavaksi. Nitraatille on harvinaista muttei tavatonta, että elokuva saa shift deletestä ensimmäisen kymmenen minuutin aikana: tätä edeltänyt tekotaiteelliselta haiskahtanut Godfrey Reggion 'Visitors' - joka pakotti ensi töikseen Nitraattia tuijottamaan minuuttikaupalla mustavalkoista gorillaa pääsi tuohon joukkoon. Koyaanisqatsi antoi ohjaajalleen paljon narua, mutta rajansa kaikella. Eniveis, takaisin parempien elokuvien pariin.
Wind River vastaa useampaankin Nitraatin miettimään kysymykseen. Kyllä, näyttelijä / ohjaaja / käsikirjoittaja Taylor Sheridan pitää viimeistään nyt painaa ehdottomasti mieleen. Tämä ja hänen kässäröimänsä Sicario (2015) ovat sen puolesta puhuvaa kieltämätöntä todistusaineistoa. Mukavan originaalia reservaattimeininkiäkään tapahtumissa ei Nitraatti katsonut ollenkaan pahalla: hänen vähän samoilla hoodeilla taapertavasta ja pitämästään Thunderheartistakin (1992) on jo kolmattakymmenettä vuotta.
 |
| "-But then, you're Indian. - That's correct. -What nation? -The United States." Ihan yhtä hyvää ei agentti Jane Banner pääse lausumaan kuin Val Kilmer tuossa Thunderheart-quotessa, mutta osan vaatimukset leidi täyttää hyvin. (Elizabeth Olsen) |
Ja kyllä, Jeremy Renner osaa näytellä. Tässä materiaali kohtaa täydellisesti otollisen, kivikasvoisen esittäjänsä. Rennerin Cory Lambert on erittäin uskottava ihminen. Myös muu cast vastaa ohjaajan kutsuhuutoon, mutta lopulta tämän kaltainen elokuva nousee tai kaatuu pääosan esittäjänsä - tällä kertaa napakympin naksauttavan Rennerin - varassa.
Myös elokuvan muoto miellytti Nitraattia hyvin paljon. Tämän tapainen tarina tavattaisiin monesti kertoa nopeasti leikattuna ja isolla musiikilla, mahtailevalla tavalla. Miellyttävänä yllätyksenä Wind River eteneekin rauhallisesti ja yllättävän surullisena, mutta vääjämättömällä vahvuudella. Elokuvan jännittävin hetkikin - kun joku tajuaa ihmismuodostelmasta että nyt ei ole kaikki ihan niin kuin pitää - on varaa jättää aivan sivuhenkilön harteille.
Wind Riverin tyyli toikin Nitraatille mieleen yhden tämän vuosituhannen parhaita rikosdraamoja: In the Bedroom (2001) kannattaa myös tarkastaa jos kohdallenne sattuu. Molempia teoksia yhdistää kompromissittomuuksiensa lisäksi erittäin maltillinen budjetti: Wind Riverin vain hiukan yli kymppimillillä tuskin ruokittaisiin edes Mission Impossible vitosen näyttelijät.
 | |
| Hoka hey. (Jeremy Renner, Gil Birmingham) |
Wind Riveriä voi myös huoletta kutsua pesunkestäväksi nykywesterniksi: kaukainen sijainti, luonto, rikosten raakuus ja henkilöiden ehdottomuus jatkavat hyvin tuota toisen ainoan amerikkalaisen leffagenren perinnettä: se toinen on tietysti musikaali.
Hieno western ei ole leffalajina kuollut, vaan vain hiukan päivittynyt.
Arvosana: 9/10
IMDB
Traileri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti