maanantai 15. lokakuuta 2018

The Agony and the Ecstasy of Phil Spector (USA / UK 2009, Vikram Jayanti)

Crippled Inside. (Phil Spector)

Phil Spector is a pioneer of American music, a legendary producer to John Lennon and Tina Turner, and, as of April 13th 2009, a convicted murderer. (IMDB)

Phil Spector (1939-) on musiikki- ja popkulttuurin historian suuria hahmoja. Spector on Wall of Soundin luonut supertuottaja ja säveltäjä, jonka nupeista on matkannut maailmalle hurja läjä ikivihreitä. Spector on myös mies joka tuomittiin vuonna 2009 naisystävänsä, näyttelijä Lana Clarksonin vuonna 2003 tapahtuneesta murhasta vähintään 19 vuoden vankeuteen.

Kuukausi ennen ensimmäisen murhaoikeudenkäynnin alkua - jonka tuomari joutui julistamaan tuloksettomaksi kahden kahdestatoista juryn jäsenestä puoltaessa vapauttamista - dokumenttiohjaaja Jayanti haastatteli Phil Spectoria tämän kotona. Ja kun Nitraatti sanoo 'kotona', tarkoittaa hän tietenkin 'kartanossa'. Tämä materiaali muodostaa dokumentin selkärangan - muita haastateltavia elokuvassa ei ole.

Gimme Some Truth. (asianajaja Roger Rosen, Spector, asianajaja Linda Kenney Baden)

Tekniikka toimii aivan yhtä hienosti Agonyssa kuin esimerkiksi toisessa Nitraatin varauksetta suosittelemassa dokumentissa De Palma (2015), joka kertoo ohjaaja Brian De Palmasta vain tämän omin sanoin. Haastattelumateriaalin lisäksi Agonyssa on mukana paljon kuvamateriaalia murhaoikeudenkäynnistä - ja tietysti aivan tuhottomasti hienoa 1950-1970 -lukujen popmusiikkia.

Sopivasti joviaali, suuruudenhullu, egomaanikko, paranoidi ja vimmainen pikkupaholainen Phil Spector käy todella viihdyttävästi läpi elämäänsä ja uraansa. Miehen tuotantojen artistitallista on löytynyt niin The Ronettesia, Everly Brotherseja, kuin The Beatles yhdessä ja John Lennon ja George Harrison erikseen, plus vaikkapa Ike & Tina Turner.

God. (Spector, John Lennon)

Kun tarinaa riittää myös vaikka hänen musikkiaan läpimurtoelokuvaansa vohkineesta Martin Scorsesesta - jonka kohtaloa (kuten myös De Niron) Spector väittää vaatimattomaan tapaansa pitäneensä tuolloin kämmenellään - niin voi arvata että luvassa on hyviä anekdootteja ja mielenkiintoista historiaripitystä. Vaatimattomuus ei muutenkaan Spectorin  mielestä olle kaunista, hän kun vertaa itseään myös surutta Da Vinciin ja Galileoon - *ihan* täysin tuulesta temmatusti ei välttämättä kuitenkaan.

Sitten dokumentin saatavuuteen. Agonya on lähes mahdoton nähdä. Ohjaaja Jayanti teki dokumentin BBC:lle, eikä dokumentin sisältämään Spector-musiikkiin hankittu käytännössä minkäänlaisia oikeuksia, fair use -käyttöön vedoten. All well and good, mutta tämä tarkoittaa myös sitä että dvd:nä, blu-ray:nä tai suoratoistopalveluista tätä dokumenttia ei tulle ikinä löytymään, sillä dokumentin lähes koko 100-minuuttisen keston täyttävä musiikki olisi todennäköisesti erittäin, erittäin kallista käyttää / näyttää.

Ebb Tide. (Spector)

Tuollainen sodanjulistus nähtävyyttä vastaan on Nitraatille tietysti sitä suurinta kissanminttua. Mikään ei innosta teoksen äärelle yhtä varmasti kuin se, että saatavuus on olematon tai tarjolla on vain neljännen sukupolven suhiseva VHS-tallenne, jonka joku on ehkä digisiirtänyt 'Tubeen, tai... noh, ymmärtänette yskän. Saalistusvietti katselua pakenevaa harvinaisuutta kohtaan aktivoituu välittömästi, kun elokuva-arkeologistille on tarjolla potentiaalisia indianajonesmaisia väristyksiä.

Nitraatti löysi teoksen nähtäväkseen vertaisverkosta, mutta olisi kyllä heti valmis hankkimaan fyysisen ostokappaleen jos sellainen jostain joskus ilmaantuisi. Nitraatti ei tosin pidättele hengitystään niin obskuuria tapahtumaa odotellessa...

He Hit Me (And It Felt Like a Kiss). (Lana Clarkson)

Ainoa riitasointu dokumentissa ovat hiukan tarpeettoman oloiset lainaukset Mick Brownin kirjoittamasta Spectorin elämänkerrasta, jotka vilisevät kuvan alareunassa biisien soidessa. Kun yhtä aikaa pyörii kuvaa esityksistä tjms, Spectorinkin vielä samalla tarinoidessa, alkaa overload olla katsojalla lähellä.

Vain pientä valuvirhettä kuitenkin: Agony on erinomainen dokkari, jossa tarjolla on kiehtovan miehen ja musiikin lisäksi myös valitettavasti paljon surullisempaakin täysosumaa.

Vikram Jayanti: "- I have to ask you this; what happens if they find you guilty?"
Phil Spector: "- I'll be in a jail with Bubba! 6ft 8 Bubba! He'll be my husband and he'll carve me a new asshole!"


Woman is the Nigger of the World. (Lana Clarkson, 1962-2003)

Arvosana: 9/10

IMDB
Traileri

Loppusoitto: The Ronettes - I Wish I Never Saw the Sunshine. Nitraatin lempi-Spector. Demobiisi jota ei ikinä edes virallisesti *julkaistu*. The mind simply fucking boggles.


Artikkelin kuvalainaukset ovat Phil Spectorin tuottamien laulujen nimiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti