 |
| Pieni suuri s(e)i(k)kailu. |
Paul ja Audrey Safranek ovat lähitulevaisuudessa elävä, keskiluokan alemmissa tasoissa kaksin käsin roikkuva aviopari, joka päättää kitkuttelun sijasta heittäytyä tieteen tarjoamaan turvaverkkoon. Kun maailma alkaa ylikansoittumisen ja saasteiden takia natista liitoksissaan, tiede on keksinyt apukeinot.
Ihmisiä pystytään pienentämään ja siirtämään asumaan omiin utopistisiin yhteisöihinsä, joissa asukkaiden omaisuuden arvo tuhatkertaistuu, rikokset ovat tuntematon käsite ja vapaa-aikaa riittää, samalla kun tarvittavat resurssit ja tuotettu jäte minimoituvat. Ihmiskunta pelastetaan pienennys kerrallaan - ellei homo sapiens tuo ongelmiaan mukanaan, tai sulje silmiään tosiasioilta.
Downsizing on saanut paljon negatiivista höykkyä, mukaan lukien CinemaScoren karu C (lisää CinemaScoresta esim. mother!in arvostelussa), jota tietty selitti harhaanjohtava markkinointi. Downsizing ei esimerkiksi trailerin antamasta kuvasta huolimatta ole komedia. Elokuva myös floppasi teattereissa varsin rajusti. Nitraatin odotuksetkaan eivät olleet kovin korkealla, mutta yllätys oli sitäkin positiivisempi, kun paketista kuoriutui yksi vuosikymmenen scifivalioita.
 |
| Myyntipuhe #1. (Matt Damon, Jason Sudeikis) |
Alexander Payne on ohjaaja joka Nitraatista on aina tuntunut amerikkalaisen elokuvan elävältä pessimistiltä numero yksi. Jopa nihilistin manttelikin saattaisi miehen harteille sopia: Citizen Ruth, Election, About Schmidt ja Sideways ovat aika kaukana toiveikkuudentäyteisestä feelgoodista. Paynen kaksi viimeisintä ennen Downsizingia on Nitraatilta tosin vielä näkemättä, mutta tuskin miehen linja on niissäkään täysin pettänyt. Paynen voi aina luottaa löytävän sen pilven siitä hopeareunuksesta.
Tähän asti Nitraatin suosikki hänen tuotannostaan on ollut hurja high-school-komedia Election (1999), jota suositellaan lukijoille lämpimästi. Opettaja Jim McAllisterin (Matthew Broderick) ja oppilas Tracy Flickin (kirjoitetaan F LI C K - get it?) (Reese Witherspoon) mustassa huumorissa rypevä valtataistelu oppilasvaalien - ja elämän päältä yleensäkin - jaksaa hykerryttää. Downsizing kiilaa vaivattomasti Electionin rinnalle.
 |
| Ns. paynemainen otos. |
Alexander Payne on hyvä ohjaaja ja tekee mielenkiintoisia elokuvia, mutta mitenkään hirveästi uusintakatseluja niille ei leffojen tunnelmien takia tule kyllä suotua. Kuulostaakin siis itse asiassa varsin loogiselta, että ihmiskunnan sukupuutosta kertova scifi-elokuva on samalla myös Paynen lämpöisin ja positiivisin elokuvanäyte ikinä (after a fashion).
Downsizing on Alexander Paynen ensimmäinen scifi ja luo sisäisesti kerrassaan uskottavan(*) maailman. Kässäröijä/ohjaaja Payne ja toinen kässäröijä Jim Taylor ovat miettineet tarinan yksityiskohdat varsin tarkkaan. Tekniikka ja sen tarjoamat edut ihmiskunnalle tuntuvat loogisilta, samoin kuin uhkat mitä vastaan niillä taistellaan
 |
| Myyntipuhe #2. (Neil Patrick Harris) |
Tehtävää helpottaa myös elokuvan tekninen puoli. Uskottavuuden kannalta Stefania Cellan onnistunut tuotantosuunnittelu on tietysti tärkeää, kuten myös tehosteryhmän hyvä panos. Kun maailmanluonti on visuaalisesti yhtä hyvissä kantimissa kuin tekstikin, katsojan työ on usean asteen helpompaa ja elokuvan ajatusleikkiin heittäytyminen vaivattomampaa.
Näyttelypuolella ei ole valittamista. Matt Damon tekee normaalia luotettavaa työtään. Damon taipuu ilmaisun rajallisuudestaan huolimatta moneksi: komedia, toiminta ja draama tuntuvat mieheltä sujuvan ihan yhtä hyvin. Downsizingissa tarvitaan käytännössä vain sapluunan viimeisenä mainittua. Christoph Waltz heittää tavanomaisen vaivattomasti yhden limaisista supporteistaan mustan pörssin bilehile Dusan Mirkovicina, ja onpa mukaan saatu wanha kunnon genrekasvo Udo Kierkin, apubilettäjä / merikapteeni Konradin muodossa.
 |
| Paulista polvi paranee. (Matt Damon, Christoph Waltz, Hong Chau, Udo Kier) |
Suurin ilo ja yllätys näyttelijäpuolella on kuitenkin naispääosan Hong Chau. Chaun vahvan tulinen, yksijalkainen Vietnamin tv-pakettipakolainen(!) Ngoc Lan Tran on aivan mahtavan eläväinen ja miellyttävä viritys, joka tarjoaa Damonin Paulin jähmeydelle mainiosti täydentävän vastakohdan. Chau oli ainakin Nitraatille käytännössä aivan uusi tuttavuus. Tämä vähän päälle kolmekymppinen Thaimaassa vietnamilaisille vanhemmille syntynyt ja New Orleansissa kasvanut näyttelijätär täytyykin hetimiten pistää seurantalistalle. Ja ei, hän ei puhu normaalielämässä kuten Tran.
Downsizing saa hyvin onnistuneen maailmanluonnin ja Chaun lisäksi Nitraatilta myös isot kiitokset siitä, että se on juoneltaan varsin arvaamaton. Kun Päähenkilö(t) on siirretty minimaailmaan, ei Nitraatilla ollut juuri missään vaiheessa arvauksia siitä, mitä elokuvassa seuraavaksi tapahtuu - todella harvinaista tässä kontekstissa. Edes Nitraatin arvelut siitä, että Damon päätyy lopulta minimaailmassakin kitkuttamaan keskiluokan alemmilla liukuportailla ei toteutunut - vaikka aika paynemainen finaali olisi sekin tietysti ollut.
 |
| "What kind of fuck you give me? What kind? American people, eight kind of fuck. Love fuck, hate fuck, sex-only fuck, break-up fuck, make-up fuck, drunk fuck, buddy fuck, pity fuck." (Hong Chau, Matt Damon) |
Downsizing viittaa myös iloisesti kintaalla alagenrensä muotovaatimuksille. Esimerkiksi ison ja pienen maailman kirskuva kohtaaminen ei aiheuta vaaratilanteita - varsinkaan kun kohtaamista ei käytännössä alun jälkeen enää edes tapahdu, vaan tarina pysyttelee tiukasti kiinni Damonin hahmossa ja hänen - ja sitä kautta epäsuorasti myös maailman - ongelmissa. Toiminnan ja jännityksen osalta Downsizing myy luonnollisesti tietysti muutenkin ei-oota.
Hupana yksityiskohtana Nitraatti voisi vielä mainita, että elokuva onnistuu hetkittäin jopa muistuttamaan toista ihan turhaan haukuttua viime aikojen tekelettä, Terrence Malickin Knight of Cupsia(!). Vuonoista taas tulee mieleen Douglas Adams, eikä se ole ikinä paha asia.
Summa summarum: Downsizing on virkistävän erilainen ja puhtaasti draamavetoinen, älynystyröitäkin kutkutteleva scifi-entry, jota Nitraatti ei voi kuin suositella. Pieni *on* kaunista.
"You know, if somebody had told me 10 years ago that one day I'd be five inches tall and divorced helping a famous Vietnamese dissident get a new foot while cruising up a fjord in Norway discussing the end of the world with Jorgen Asbjornsen, I'd have said he was crazy." (Paul Safranek)
Arvosana: 9/10
IMDB
Traileri
(*) Ei tosin saa jäädä liian pitkäksi aikaa miettimään alagenren paria suurinta kysymysmerkkiä eli sitä, miten olemattomilla tehoilla ihmisaivo todennäköisesti toimisi jos se olisi nuppineulan kokoinen, ja sitä että pystyisikö ihminen ylipäätänsä minikokoisena hengittämään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti