 |
| ...keskus on pettänyt, läsnä on hajaannus... |
A couple's relationship is tested when uninvited guests arrive at their home, disrupting their tranquil existence. (IMDB)
Yksi viime vuosien puhutuimpia ja kontroversiaaleimpia leffoja on nyt lipunut Nitraatinkin verkkokalvojen läpi, eikä ole vaikea ymmärtää miksi kohua on riittänyt. Nitraatti joutuu tällä kertaa pistämään alkuun spoilerivaroituksen. Nitraatin on esitettävä elokuvan tapahtumista yksi tulkinta, koska ilman sitä ne kaikki elementit joista elokuvaa on kiitetty ja vihattu eivät tyydyttävästi aukene. Ne jotka haluavat nähdä leffaan aivan neitsyinä (kuten Nitraatti teki), lukevat tämän tekstin tästä eteenpäin vasta elokuvan nähtyään. Sitten asiaan.
Periaatteessa mother!in (kyllä, se kirjoitetaan pienellä kirjaimella ja huutomerkki perään) tarinan runko on seuraavanlainen: selvää ikäeroa omaava pariskunta asuu maalla keskellä ei-mitään isossa vanhassa omakotitalossa. Mies (Javier Bardem) - yhdelläkään elokuvan hahmoista ei ole nimeä, mutta Bardemin hahmon 'roolinimi' on ainoa joka kirjoitetaan isolla, kuten hänen hahmonsa nimi tavataan kirjoittaa - on kirjoittamiskammosta kärsivä kuuluisa kirjailija, äiti (Jennifer Lawrence) on kotihengetär joka kokkailee ja kunnostaa palossa vaurioitunutta, Miehen omistamaa taloa jossa he asuvat. Pian vieraiksi saapuu outo pariskunta (Ed Harris, Michelle Pfeiffer), sitten heidän vielä oudommat lapsensa (Domhnall Gleeson, Brian Gleeson). Äiti tulee Miehelleen raskaaksi. Massoittain tunkeutujia saapuu taloon, kaaos ja tuho riehuvat.
 |
| ...ja kaikkialla on hukkuva seremoniallinen viattomuus... |
Mother! on hurjaa kamaa, jolle yksi erinomainen selitys on että seuraamme Raamatun (plus) tapahtumia. Vanhempi Mies on tietysti Jumala, äiti on Äiti Maa / Maria, talo on Maapallo. Pariskunta on Aatami ja Eeva ja heidän lapsensa Kain ja Aabel. Tunkeutuvien ihmisten massa on sekalainen seurakunta toistuville varoituksille kuuroja uskovaisia, sotivia kansoja, luontoa ja omaa elinympäristöään tuhoavaa ihmisparvea ja vapahtajaansa odottavia Uuden Testamentin superfriikkejä.
Darren Aronofskyn (mm. Unelmien Sielunmessu, Black Swan) elokuvat ovat aina näkemisen arvoisia, vaikka lopputulos on joskus varsin epätasainen (The Fountain). Mother!ia on vaikea äkkiseltään pistää järjestykseen hänen leffojensa joukossa. Siinä on Fountainin epätasaisuuden tuntua ja Sielunmessun shokkitehoja, mutta se ei kuitenkaan suoraan muistuta mitään hänen aikaisemmistaan (Noah on tosin Nitraatilta vielä näkemättä - se epäkohta tulee piakkoin korjaantumaan). Tapahtumia seurataan pääasiassa äidin (Lawrence) näkövinkkelistä, kamerankin ollessa suurimman osan aikaa heti hänen selkänsä takana. Mother!in reissu alun pastoraalitunnelmista lopun kaaokseen on Aronofskyn taitavasti ohjailema, vaihteitaan toistuvasti ja rajusti rämpläävä vuoristorata.
Nitraatti myös toivoisi olleensa yllättynyt kun Oscar-ehdokkaat julkaistiin. Jennifer Lawrencen hysteerinen, avoin roolisuoritus Äiti Maana jota yksikään tuhoaja ei tahdo kuunnella, Matthew Libatiquen klaustrofobinen kuvaus ja erityisesti Darren Aronofskyn raivokas ja uskalias ohjaustyö olisivat kaikki kuuluneet nimettyjen listalle. Sen sijaan niin kovin usein varman päälle pelaava Hollywood pisti kauhuleffaehdokkuudet sinänsä ihan kivalle ja näppärälle, mutta jo ennestään käännytetylle seurakunnalle paasanneelle ja varman päälle pelanneelle Get Outille. Vuoden mainstream-julkaisujen raivoisin ja originellein pätkä jätettiin rannalle ruikuttamaan kuin äiti revittyä lastaan. Ehkä elokuvien ääripäisillä lipputulomenestyksilläkin oli osuutta asiaan - GO kun oli vuoden hittejä ja mother! taas... ei ollut.
 |
| ...parhailta puuttuu usko, ja pahimmissa on intohimoinen intensiivisyys... |
Mother!illa on myös epämieluisa kunnia olla yksi parista kourallisesta elokuvia, jotka ovat saaneet CinemaScoressa F-arvosanan, eli huonoimman mahdollisen. CinemaScore on mielenkiintoinen kävijäkysely, jota suoritetaan (Yhdysvalloissa) ihmisille jotka ovat juuri tulleet elokuvanäytoksestä ulos. CinemaScoren jyrkässä arvostelussa A on hyvä, B heikko, C kamala ja D:t ja F:t elokuvia jotka olisi pitänyt jättää tekemättä. Elokuva-alan näkemys huonoimmista arvosanoista voisi (tulisi) tietysti olla myös, että 'väärät ihmiset' ovat tulleet virheellisen markkinoinnin ansiosta kyseisiä elokuvia katsomaan.
F on äärimmäisen harvinainen tulos, jonka edellisiä saavuttaneita on mm. George Clooneyn tähdittämä, Steven Soderberghin ohjaama 'Solaris' joka perustui Stanislaw Lemin romaaniin. Nämä molemmat F:t on sinänsä helppo ymmärtää - studioiden ennakkomainonta vääristi täysin elokuvan tapahtumia. Solariksessa annettiin ymmärtää jotain avaruustoimintaa ja romanssia, minkä kaikki kirjan lukeneet ja / tai Tarkovskin 1970-luvun version nähneet tietävät välittömästi bullshitiksi. Samoin kävi mother!inkin kanssa: traileri antoi ymmärtää jotain perus jännitys- / trilleriosastoa tai talohorroria niminäyttelijöillä - ironisesti muuten syy miksi Nitraatti mother!in leffateattereissa skippasi, kun luuli Aronofskyn tehneen jonkun vetelän ylikaupallisen peruspaskan. Juuei.
 |
| ...silmin kuin aurinko, tyhjin ja säälimättömin... |
Sitten sananen elokuvan keskustelua herättäneimmästä kohtauksesta, joka on maineensa arvoinen hyvässä ja pahassa. Mother!in kuluessa äiti tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen joka on edellä esiintyneen tulkinnan mukaan tietysti Jeesus. Hänen kohtalonsa on se Uuden Testamentin kohtalo, mutta vertauskuvallisena, nopeutettuna ja erittäin graafisena: äidinsä huomasta revittyä hädissään virtsaavaa sylilasta kiikutetaan massojen korkealla palvovista käsistä toisiin, hänen niskansa katkaistaan, lapsi revitään kappaleiksi ja palvovat massat ahtavat tämän verta ja lihapaloja suihinsa kaksin käsin.
Tuo äärimmäisen raju kohtaus - näkemys ehtoollisesta helvetissä? - on monelle ollut se viimeinen niitti vihata elokuvaa sydämensä pohjasta. Todella vahvaa ja karua kamaa, mutta Nitraatista täysin oikeutettuja shokkitehoja, jotka kuljettavat alati kiihtyvää kerrontaa kohti loogista huippuaan.
Katselun alussa ja pitkään sen aikanakin Nitraatti ei ollut vielä kovin vakuuttunut. Elokuvan tapahtumat eivät tuntuneet ollenkaan uskottavilta - syy selvisi tietysti vasta leffan loppumetreillä, kun tarinan kaari hahmottui ja ideat kristallisoituivat. Ajatusten koostaminen teoksesta vaati Nitraatilta myös nukutun yön. Uusintakatselu - jonka Nitraatti toteaa tämän elokuvan kohdalla olevan melkein pakollinen - tullee vielä muuttamaan arvosanaa kohti pohjoista. Toistaiseksi Nitraatti pitää numerot kuitenkin ensikatselussa pisimpään vallinneen vaikutelman tasolla...
Arvosana: 7/10
IMDB
Traileri
Kuvatekstit: W.B. Yeats: The Second Coming / Toinen Tuleminen (suom. Aale Tynni) (otteita)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti