maanantai 8. lokakuuta 2018

Whiplash (USA 2014, Damien Chazelle)

Taide syntyy kivestä hakkaamalla.

A promising young drummer enrolls at a cut-throat music conservatory where his dreams of greatness are mentored by an instructor who will stop at nothing to realize a student's potential. (IMDB)

"There are no two words in the English language more harmful than 'good job'." (Terence Fletcher)

Superkunnianhimoinen nuori muusikko kohtaa yhtä kunnianhimoisen mentorin. Kun liikkumaton objekti kohtaa vastustamattoman voiman, luvassa on tietysti melkoista rumpujen- ja parranpäristystä.

Nitraatin kesätauko on siis ohi ja nyt hän jauhaa koneeseensa sataa elokuvaa uudemmasta päästä, eli vuosilta 2018-2006. Yksi ensimmäisistä tarkastetuista on ollut tähän mennessä myös rupeaman paras.

Bang the drum darkly. (Miles Teller)

Damien Chazelle on mielenkiintoinen nuori ohjaaja. Jazzkärpäsen puraisema kaveri on tietysti parhaiten tunnettu kakkosleffastaan eli La La Landista, jonka faniksi Nitraatti ei voi itseään missään nimessä laskea.

Tämä mielipide ajaa tietysti Nitraattia vähän yksinäiseen nurkkaan, mutta huonosti amatöörien (kyseisillä saroilla) laulama ja tanssima musikaali epämiellyttävästä mansplaineristä pakottamassa tyttöystävänsä kuuntelemaan jazzia ei todellakaan kolahtanut muuten aikaansa kyseiselle genrelle mielellään lainaavaan Nitraattiin oikein millään tasolla.

Siksi Nitraatilla kestikin varmaan aikansa tarttua Whiplashiin, jonka juonikuvauskaan ei varsinaisesti saanut sydäntä sykkimään. Ilolla Nitraatti toteaa että huolet olivat turhia: Chazellen esikoisohjaus on suht kompromissitonta paahtoa alusta loppuun.

Pizzaa ja sympatiaa (Melissa Benoist, Miles Teller).

Elokuvan keskiössä oleva ajatus on ihailtavan anti-'kaikki pelaa' -tyyppinen deal. Nuori Andrew (oivasti Miles Tellerin kankaalle loihtima) ei ole ihmisenä sieltä miellyttävimmästä päästä, mutta sitä selittää osaltaan kaverin fokusoitu draivi kohti päämääräänsä: rumpalilegenda Buddy Richiksi Buddy Richin paikalle, hinnasta viis.

Yksi Tellerin ja leffan parhaita kohtauksia on myös yksi sen eniten häpeällistä kiemurtelua aiheuttavia: kohtalostaan loogisen varma Andrew kun päättää heittää mukavan tyttöystävänsä yli laidan kahvikupposen äärellä: järkeenkäypää leffan kannalta mutta aika kaukana kivasta.

Ymmärtänette siis varmaan, että tästä elokuvasta on aika turha etsiä sympaattista oliota sen tähdittämän pääkaksikon seasta. Sivuosien Melissa Benoist tyttöystävä Nicolena ja Paul Reiser hyvänä isänä ovat kyseisen panostuksen kannalta paljon varmempia vetoja.

Ope Fletcher & oppilas Andrew. Ennen Whiplashia olisi voinut kuvitella että 'Not quite my tempo' ei ole kovin uhkaavan kuuloinen sananparsi. (J.K. Simmons, Miles Teller)

Onnekseen tai epäonnekseen Andrew saa toiveilleen täydellisen kirotun kirittäjän. Tässä tullaankin elokuvan ehdottomimpaan olemisen oikeutukseen: luotettava yli kuusikymppinen character actor J.K. Simmons - tuttu mm. Kovan Lain hyvistohtori Emil Skodana ja Ozin pahisnaasuna Vern Schillingerinä - tekee elämänsä roolin hirviömäisenä musiikinopettaja Fletcherinä.

Fletcher on yksi elokuvien unohtumattomimpia mentor-hahmoja: kuvittele oliota jossa saatana ja Obi-Wan Kenobi kohtaavat, ja ollaan herran tonteilla. Simmons kävelikin Oscareista kotiin kultainen pysti kainalossaan, täysin oikeutetusti.

Motivaatiohetki. (J.K. Simmons, Miles Teller)

Sananen myös ohjaajasta ja hänen iästään: Damien Chazelle on elokuvaohjaajien ikähaitarilla vielä nöösipoika alle neljälläkymmenellä ikävuodellaan, mikä lupaa tulevaisuudelle hyvää. Vaikka Whiplashia seurannut La La ei niin maistunutkaan, tuleva First Man vaikuttaa ainakin trailerien perusteella olevan Nitraatin osalta taas sitä kuuluisaa kalojen ampumista tynnyriin.

Nitraatti ei ikinä pilaa elokuvien juonia liian pitkälle jorinoillaan (kuten arvosteluissa harmittavan usein on tapana), mutta ei tällä kertaa malta olla mainitsematta elokuvan loppua. Ensinnäkin se sisältää yhden leffahistorian unohtumattomimpia petoksia ja toisekseen koska on täysin perusteltua kysyä ja keskustella siitä, onko elokuvan loppu onnellinen vai surullinen?

Vastaus on tietysti kyllä.

*köh*

Arvosana: 8/10

IMDB
Traileri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti