keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Sicario: Day of the Soldado (USA / MEX 2018, Stefano Sollima)

Nitraatti valkkaa ohjaajan kotimaan kielisen leffajulkan kasan komeimmaksi.

The drug war on the U.S.-Mexico border has escalated as the cartels have begun trafficking terrorists across the US border. To fight the war, federal agent Matt Graver re-teams with the mercurial Alejandro. (IMDB)

Kun Yhdysvaltain turvallisuusviranomaiset alkavat vahvasti epäillä, että supermarketteja ja muita ihmisten kivoja, pehmeiden kohteiden kokoontumispaikkoja huuliaan lipoen tarkkailevia halibabalee-miehiä pommivöissä tihkuu omenapiirakan maahan seulana vuotavan Meksikon rajan yli, on ekasta elokuvasta tutun hämärän CIA-mies Matt Graverin (Josh Brolin), yhdessä apuriensa ja eritoten vielä hämärämmässä viihtyvän tuttavansa Alejandron (Benicio Del Toro) aika vetää käsiinsä likaisimmat työrukkasensa.  

Matt Graver was marked safe in Mexico. Vastapuolesta ei voi sanoa samaa.

Tällä kertaa war on terror -nimikkeen alle hilatut meksikon huumekartellit - jotka myös kontrolloivat rajabisnestä - aiotaan pistää sotimaan toisiaan vastaan hullun idean turvin. Kaappaamalla yhden pääpomon lapsen ja indikoimalla että syypää oli joku toinen kartelli, aiotaan nämä ajaa keskinäiseen sotaan, jota Setä Samuli katselisi tyytyväisenä sivusta. Kunhan vain jotain ei menisi pieleen ja nykyisen POTUS:in pissi rutiininomaisesti sukkaan.

Hyvän leffan saisi aikaiseksi varmaan tuon suunnitelman onnistumisestakin. Taylor Sheridanin kynästä sen sijaan saadaan nähtäväksi varsin tyydyttävä versio, jossa hommat menevät selvästi enemmän päin prinkkalaa.

Soldado on suht itsenäinen jatko-osa vauhdilla Nitraatin yhdeksi vuosikymmenen suosikkeja nousseelle tiukalle rikosleffa Sicariolle (2015). Soldado ei vaadi Sicarion näkemistä, mutta Nitraatti ei kyllä keksi ainoatakaan syytä, miksi myös tuota ensimmäistä näistä kahdesta elokuvasta ei kannattaisi katsoa.

Jep. Niitä pätkiä, joissa katsellaan paljon ruutuja. Teknotrillerien ystävien ilon ja onnen päivä!

Soldadossa paluun tekevät näyttelijöiden miespuolinen ydinryhmä ja tärkein kaikista, eli käsikirjoittaja Taylor Sheridan. Miehellä on jo niin paljon hyvää rikos- / neowestern -kamaa vyönsä alla (myös ohjaajana: Nitraatin jo kehuma Wind River (2017)), että kun Nitraatti kuuli Soldadosta, jäi se alunperin leffoissa väliin vain siksi, ettei Nitraatti tajunnut Sheridanin olevan mukana tässäkin, vaan luuli tätä joksikin halvaksi rahastukseksi alkuperäisen siivellä.

Tällä kertaa Sheridanin kynästä on virrannut ehkä suurimuotoisin hänen tähänastisista tarinoistaan. Ekan elokuvan nimi Sicario (palkkamurhaaja) on nyt vaihtunut Soldadoksi (sotilas). Kovin sopivaa, koska high techin ja sotilasraudan vuoraama Soldado onkin hetkittäin lähempänä sotaelokuvaa kuin Sheridanin normaalisti (verrattain) paljon intiimimpejä moderneja länkkäreitä.

Meksikon Day of the Dead-maasta tervehtivä, pimeän asunnon puolivalossa yhden silmän kylmällä galaktisella liekillä palava Alejandro on Nitraatin mielestä edelleen aika hyvä Kuoleman hahmon ruumiillistuma. (Benicio Del Toro)

Kameran takana vaihtuvuus on ollut Soldadossa suurinta. Ensimmäisen ansiokas ohjaus (Dennis Villeneuve), upea kuvaus (Roger Deakins) ja muikean painava elektroninen musa (Jóhann Jóhannsson, rip) on vaihtunut läpsystä täysin kunnialliseen kakkosketjuun. Ohjaaja Stefano Sollima, kuvaaja Dariusz Wolski ja säveltäjä Hildur Guðnadóttir jäljittelevät teknisellä puolella kiitettävästi ykkösen tunnelmia.

Paras A-ryhmä on kuitenkin edelleen paikalla kellokorttejaan leimaamassa. Josh Brolinin ja Benicio Del Toron keskinäinen kemia toimii edelleen, eivätkä heidän maailman ikävän menon hyväksyvät hahmonsa käytössä kulu, koska kolmas tärkeä linkki eli käsikirjoittaja Taylor Sheridan ei selvästikään kaksikkoon ole vielä väsynyt. 

Isabelan munien ehjyydestä ei anneta taetta kartellimunakasta tehtäessä. (Isabela Moner)

Nitraattia eniten puhtaalla pärstäkerroin-tasolla harmittavasti ykkösen FBI-agentti Kate Macerille (Emily Blunt) ei kakkosesta enää palaa lohjennut, tosin ei tarinassa oikein olisi Macerille enää rakoa ollutkaan. Soldadon naispääosan tekee nuori, pieni ja pippurinen Isabela Moner kartellipomon pelinappulatyttärenä Isabel Reyesinä.

Soldado on hyvä, mutta ei pärjää Sicariolle. Muutama juonenkäänne vaatii vähän normaalia hanakampaa epäuskon parkkeerausta, eikä alun tylyä nihilismikorttikättä uskalleta katsoa loppuun. Tuota jälkimmäistä aspektia Nitraatti ei tosin sinänsä ihmettele: yksi Nitraattia miellyttävä piirre Taylor Sheridanissa kun on hänen vakaa tahtonsa jättää aina vähän toivollekin sijaa. Tällä kertaa tuo eetos on vain loppua kohti esillä ehkä liiankin paljaana rankana.

Let's play cops & soldiers. (Josh Brolin)

Vaan, kun tähän hyväänkin tarvitaan niin paljon onnistumista että se jää murskaavalla enemmistöllä elokuvista ikuisesti tekemättä, on tällainen ammattimaisesti toteutettu ja ajan hermolla hyvin sykkivä pitkästymisen tappaja aina tervetullut lisä leffakatraaseen. Luvassa on muuten Nitraatin kuuleman mukaan ennen pitkää trilogian päättävä kolmas elokuva. Tere tulemast!

Arvosana: 8/10

IMDB
Traileri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti