 |
| Nimeni ei ole Bond. |
A British Agent is sent to East Berlin to receive a Communist defector, but the true situation turns out to be rather more complicated. (IMDB)
Agentti Harry Palmer saa tehtävän Berliinissä. Korkea-arvoinen Neukku-upseeri suunnittelee loikkaamista länteen, ja loikkauksen järjestämisen nakki viuhuu Palmerin kätösille. Arvattavasti asiassa tulee matkaan enemmän kuin yksi mutka, kun petosten ja vastapetosten verkoissa hilluu myös Israelin tiedustelupalvelu - ja missä he, siellä tietysti ex-Natsitkin...
Michael Cainen tähdittämä Harry Palmer -elokuvien sarja oli ensimmäisiä Bondien sarjakuvamaisuudelle realismin karvasta vastalääkettä tarjonneita vakoiluleffatekeleitä. Hautajaiset Berliinissä oli elokuvasarjan toinen ja niistä Nitraatin mielestä myös paras.
 |
| Happiness is a cynical heart. (Michael Caine) |
Ensimmäinen Palmer-elokuva The Ipcress File (1965) oli hiukan sekava ja aivopesukikkailullaan ratsastanut pätkä, vaikka ihan kovaa kakkaa sekin. Sarjan viimeinen eli kolmas Billion Dollar Brain (1967) taas oli epätoivoinen kurvaus Bondien tonteille, ilman niiden onnistumisia - tosin meille suomalaisille se on katsomisen arvoinen ihan pelkästään siksi, että leijonanosa elokuvasta tapahtuu Suomessa! Ainoana harmina Palmerin huvittavat kulinaristiset intohimot ja kokkausinto ensimmäisestä elokuvasta jätettiin Berliinissä taka-alalle, erästä huvittavaa ja ja poliittisesti epäkorrektia one-lineriaan lukuunottamatta.
Huvittava oli myöskin Nitraatin Palmer-elokuvien katselujärjestys: ensin Nitraatti tarkasti kolmosen Suomi-aspektinsa takia, sitten sarjan avauselokuvan ja viimeisenä tämän keskimmäisen. Noh, ainakin sokeri jäi pohjalle. Satunnaisemmalle katsojalle Nitraatti voi huoletta suositella tutustumisen aloittamista tästä keskimmäisestä ja parhaasta; sarjan muiden elokuvien näkeminen ei ole välttämätöntä kuin semiä kovemmille Caine-faneille / "Suomi mainittu! Torille!" -osastolle.
 |
| Architecture & Morality. |
Mutta takaisin itse asiaan: Hautajaiset Berliinissä tarjoilee muikeaa ajan- ja paikankuvaa suht vasta pahamaineisen muurinsa saaneesta kaupungista. Len Deightonin kirjojen päähenkilö Harry Palmer taipuu Michael Cainen osaavissa käsissä uskottavaksi ja syvästi kyyniseksi elokuvasarjansa päähahmoksi, jonka maailmankuvaa Hautajaiset Berliinissä petosten ja vastapetosten sapluunallaan tuntuu myös parhaiten hyväilevän.
Caine alkoi olla Palmerien aikaan jo parhaassa iskussaan, ja hän vetää Palmerin erittäin... noh, cainemaisesti! Berliinin sivuosat on ryyditetty hyvillä luonnenäyttelijöillä sekä mannermaisilla tähtösillä ja tähdillä, joista Oskar Homolkan vetämä huvittava ja ketturepomaisen ovela vanha eversti Stok on muistettavin.
 |
| Tulen viemää. (Eva Renzi, Rainer Brandt) |
Jos lukijalle ovat tuttuja ja mieluisia vaikkapa John Le Carrén mainiot vakoiluromaanit, (tai niistä tehdyt elokuvat ja sarjat) ei Harry Palmerin kyytiin hyppääminen ole vaikeaa. Tosin selvänä erona niihin ei Harry maailmankuvastaan johtuen pety läheskään yhtä usein, kuin Carrén astetta idealistisemmat päähenkilöt. Harryn kyynisyyden perimmäiset syyt (rikollisen taustan lisäksi) eivät tosin Nitraatille elokuvatrilogiaa katsoessa ikinä oikein avautuneet; ehkä Deightonin kirjojen tavaaminen soisi sen osalta ahaa-elämyksen.
Evan Jones on työstänyt Len Deightonin hyväksi kehutusta kirjasta onnistuneen kässärin, joka tosin joidenkin (aikalais)arvostelijoiden mielestä on juoneltaan turhan monimutkainen. Höpönlöpö sanoo Nitraatti. Jos Hautajaiset Berliinissä elokuvana kiinnostaa, ei juonessa mukana pysyminen vaadi agenttikirjojen ja -leffojen veteraaneilta muuta kuin puhelinta räpläämättömän huomionsa.
 |
| So 60's! Kuvasta ulos voisi myös kuvitella Aki Kaurismäen huutamaan "action!". (Michael Caine, Eva Renzi) |
Ohjaaja Guy Hamilton pitää palikat kasassa ja tarinan kiitettävässä kiirehtimättömässä liikkeessä. Mies osasi asiansa muidenkin mielestä, koska ohjasi myös ison liudan Bond-elokuvia. Niistä puheen ollen, Berliini on Nitraatista parempi kuin suurin osa Bondeista, ehkä Hänen Majesteettinsa Salaisessa Palveluksessa (1969) ja Kuuraketti (1979) -pätkiä lukuunottamatta.
Lyhyestä virsi kaunis: Hautajaiset Berliinissä on pieni, näppärä ja suotta unohdettu vakoiluelokuvahelmi, joka odottaa uutta löytämistään.
Arvostelu: 8/10
IMDB
Traileri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti