 |
| "Nyt on käynyt niin, että isi on tavannut aivan ihanan naisen." (Krista Kosonen) |
Juha has lost his wife in a drowning accident. Years after he still feels numb and unable to connect with people. Meeting Mona, a dominatrix, changes everything. (IMDB)
Juha menettää vaimonsa hukkumisonnettomuudessa. Kunnolla käsittelemätön suru kalvaa miestä vielä vuosienkin päästä, kunnes lääkkeeksi tuntuu löytyvän haavaa haukusta tekevän sadomasokismin tarjoama hetkellinen mielenrauha.
Lunta ja syystalvea katsellaan, ennen kuin Nitraatti näki ensimmäisen hyvän elokuvan vuosimallia 2019. Jo ohjaaja Valkeapään aikaisemmat ovat osoittaneet, että kyseessä on poikkeuksellisen taitava visuaalisen puolen ohjaaja, suomitasolla käytännössä ainutlaatuinen. Tarkkaan mietityt kuvat ja väripaletti tekevät hänen elokuvistaan katsomisen arvoisia jo ihan sinänsä.
 |
| Vaikka tekee kipeää, niin ei haittaa. (Krista Kosonen, Pekka Strang) |
Yhdessä luottokuvaajansa Pietari Peltolan kanssa Valkeapää tekee aina mielenkiintoista kuvaa, vaikkei tarina välttämättä pysykään ihan yhtä hyvin koossa. Valkeapää ei myöskään ole arka käyttämään shokkitehosteita. Siltä osastolta luvassa on tällä kertaa muutaman arvohelyn lisäksi myös oikea kruununjalokivi, joka pisti Nitraatinkin kiemurtelemaan!
Visuaalisen ilmeen ohella näyttelytyö on Koirien toinen kantava voima. Pekka Strangista on pikkuhiljaa tullut Nitraatin lemppari kotimaisten miesnäyttelijöiden saralla. Hänen tekemä Juhansa sopii erinomaisesti Strangin vahvuuksiin. Juha on yleensä varsin sulkeutunut ihminen, joten hänen mielentilojaan pitää pystyä näyttämään kovin vähillä eleillä. Strang on pystynyt aina säätelemään ilmaisun voimaansa erinomaisesti, ja Juhan laidasta laitaan menevien tunnetilojen kanssa tuo taito on erityisen tarpeellinen.
 |
| Mona ja palavan vihan aika. (Krista Kosonen) |
Krista Kosonen on Nitraatille usein liika on liikaa -osastoa, mutta tässä Valkeapää tuntuu vetäneen - tai ainakin auttaneen Kososta vetämään - suitset asiaankuuluvasti varsin tiukalle. Vihaa (ja itseinhoa?) kihisevä työminäinen fysioterapeutti ja oman aikansa Mona-domina on se Koirien varsinainen elävä käyttövoima, Juhasta kun ei tuohon tehtävään ole.
Molempien roolitöitä tukee myös lavastus: Juhan sokkeloinen, ahdas ja paljas koti versus Monan korkea, vanha, pimeä ja nuhjuinen kerrostaloasunto joutuvat kertomaan paljon myös molempien hahmojen sielunelämästä. Erityisen tarpeeseen se tulee Monan kanssa, koska katsojille ei kerrota mikä Monan on ajanut S&M:n - paino S:llä - pariin. Samassa yhteydessä onkin luontevaa mainita lavastaja Kaisa Mäkisen hyvä työpanos, johon lukeutuu myös Monan mielenkiintoisia yksityiskohtia sykkivä punamusta dominokellari.
Sivurooleissa Ilona Huhta tekee riittävän Juhan äidittömänä tyttärenä Ellinä, joka teini-ikään ehtiessään jää varsin yksin, kun sairaasta ja ahdistuneesta isästä ei enää oikein ole isäksi. Kuten Valkeapään edellisessäkin elokuvassa He Ovat Paenneet (2014), maailmassa ei nuorelle löydy tälläkään kertaa tukea muusta kuin toisesta nuoresta.
 |
| Sukellus taivaaseen. (Pekka Strang, Ester Geislerová) |
Hymyilevästä Miehestä tuttu Oona Airola tekee raikkaan Sadun, joka on Ellin musaopettaja ja Juhan deitti. Satu tuo elokuvaan sellaisen S&M-fantsuille vieraana outoutena kikattavan perusjantterin kuvan.
Suurimmasta rooliyllätyksestä vastaa puolestaan elokuvan ja tv:n moniosaaja Jani Volanen, jota ei Nitraatin ennakko-odotuksista huolimatta nähtykään maski päässä dominasalin lattialle paskantavana törkeyksien latelijana. Epäilemättä pilke silmäkulmassa Volanen onkin roolitettu Paulina - Juhasta huolestuvana työkaverina - elokuvan 'normaaleimmaksi' ja ongelmattomimmaksi hahmoksi!
Koirat saa hatunnoston myös siitä, että se onnistuu viemään tarinaansa S&M-maailmassa vakavalla naamalla. Kun katsoja ymmärtää melkein heti alusta Juhalle kuristumisen aiheuttaman happivajeen vievän tämän aina hetkeksi lähemmäs edesmennyttä vaimoaan, ei Monan dominointi tunnu mitenkään koomiselta. Toiveeksi jää lähinnä se, että mies selviää koettelemuksestaan hengissä. Juhan kikattava naisystävä jää naurunsa kanssa ilman katsojan taustatukea, mikä on saavutus sinänsä.
 |
| Escape to victory. (Pekka Strang) |
Koirien taiteellisesti keskimäärin varsin korkeatasoinen tuotantoyhtiö Helsinki-filmi joutui ironisesti suitsimaan elokuvan tuotantohintaa kuvauttamalla sen Latvian pääkaupungissa Riiassa. Tämä kertoo omaa kieltään siitä, miten vaikea vähänkään valtavirrasta poikkeavalle on saada yhtä aikaa rahoitus ja kauttaaltaan kotimaiset tekijät sekä siitä, miten varman päälle Suomessa kuten muuallakin nyt tehdään. Myös toinen myöhäisvuoden erikoisemmista ensi-illoista, epäonnistunut pienimuotoinen epookkidraama Marian Paratiisi jouduttiin tekemään ulkomailla (Virossa).
Koirien loppua voitaneen pitää ambivalenttina. Onko se vapautusta estoloista ja angstista, vai viimeinen ja peruuttamaton valheeseen uppoaminen? Nitraatti kallistuisi jälkimmäiseen vaihtoehtoon: psykiatria ja / tai lääkitys kuulostavat pitkässä juoksussa toimivammilta vaihtoehdoilta. Mutta toisaalta, Nitraatti ei olekaan Juha.
Arvosana: 8/10
IMDB
Traileri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti