 |
| "With Cities as with People, Mr Vandemar, the condition of the Bowels is very important." |
Richard Mayhew leads an ordinary life in London when one day a girl named Door falls, injured, across his path. The next thing he knows, his life is gone and he's pulled into the fantastical world of London Below. (IMDB)
Richard Mayhew on suht tavanomainen nuori uraohjus / lontoolaisjuppi, joka on varustettu takakireällä naisystävällä. Noh, ehkä Richard on kuitenkin tavanomaista empaattisempi tapaus. Eräänä iltana hänen ja hänen naisystävänsä eteen kaatuu kadulla verinen mytty Door-nimistä nuorta naista. Spugelle vaikuttava Door herättää Richardin mielitietyssä lähinnä inhoa, mutta Richard kokee velvollisuudekseen lähimmäisensä auttamisen.
Pian hän huomaa hoivaavansa eläinten kanssa sujuvasti keskustelevaa naisihmistä, joka odottaa Richardin uskovan, että lontoon alapuolella on toinen Lontoo, missä magia on totta, vaarat ylimaallisen pirullisia ja valo vangittua. Ala-Lontoo pysyy salattuna ennen kaikkea siksi, että ylä-lontoon asukkaille ala-lontoon asukit näyttäytyvät lähinnä kodittomina, joihin peruslontoolainen ei kiinnitä mitään huomiota. Jos interaktio tuntuu yleismaailmalliselta, se lienee tarkoituskin.
Brittiläistä fantasiakirjailija Neil Gaimania on filmattu useaan otteseen niin tv:n kuin leffojenkin puolille. Tuttuja lukijalle saattavat olla tv:n puolelta vaikkapa American Gods (2017-) tai Good Omens (2019), ja leffapuolen Stardust (2007) tai Coraline (2009). Kuten kirja-/elokuvasovituksissa yleensäkin, taso Gaimaneissakin tuppaa heittelemään laidasta laitaan.
 |
| Richard sillalla seisoi, olevaisuutta pohtien. (Gary Bakewell) |
Jos Coraline on leffapuolen paras, on Gaimanin ensimmäinen liikkuvan kuvan työ, kuusiosainen ja kolmetuntinen Neverwhere vuodelta 1996 parasta valolaatikossa, ja paras Gaiman liikkuvan kuvan muodossa ylipäätänsä. Nitra on viime aikoina taas penkonut ja läpikäynyt kokoelmaansa, josta tämä pieni tahrainen helmi, jonka maailmanrakennus on sekä erinomaista että mielikuvituksekasta, tuli jälleen kerran tarkastettua.
Komediamies ja yleis-tv-hemmo Lenny Henry heitti Gaimanille ysärillä ajatusta sarjasta, joka kertoisi kodittomien klaanien tarinaa Lontoossa. Gaiman mutusteli ja päätti ettei halua tehdä aiheesta ainakaan perusdraamaa, varsinkin kun vaarana olisi ollut kodittomuuden esittäminen jotenkin kivana juttuna. Pohdinnan tuloksena Gaiman vei perusidean tukevasti fantasian puolelle ja tuli luoneeksi maailman, jonka pariin Nitraatti palailee aina hyvin mielellään.
Rooleissa nähdään liuta tuntemattomampia näyttelijöitä, jotka antavat osuvat muodot kerrassaan onnistuneille hahmoille. Gary Bakewell on Richard Mayhew, hyväntahtoinen juppi joka temmataan ala-lontoon seikkailuun ja Laura Fraser on Door, portaaleja aukova hipitär.
 |
| Punaisen eri muodoille omistautuneet herrasmiehet Croup ja Vandemar (Hywel Bennett, Cliver Russell) |
Paterson Joseph on herkullinen bardimainen Markiisi de Carabas, jonka
pussin jauhojen puhtautta pitää jatkuvasti arvailla ja Tanya Moody on alamaailmojen
kokenut, taitava ja rohkea Metsästäjä (kyllä, kirjaimellisesti).
Mainitaan vielä vaikkapa Doctor Who:nakin nähdyn Peter Capaldin hento ja
apua kaipaava ala-lontoon syvänteisiin vangittu valo-olento Islington.
Erikoismaninta tulee kuitenkin antaa eräälle parivaljakolle. Hywel Bennett ja Clive Russell ovat brittifantasian mainioimpiin ja pirullisimpiin kuuluvien pahisten, eli herra Croupin ja herra Vandemarin lihalliset muodot. Nämä ajattomat palkkamurhaajat, jotka kehuskelevat mm. Troijan hävityksellä, tuppaavat sanailemaan kiertelevän kaartelevan nokkelia veritöidensä suorittamisen äärellä.
Tai no, herra Croup sanailee ja herra Vandemar töksäyttelee kauheuksia tai korvaa nyrkillä sen, mihin miehen sanat eivät kykene. Neil Gaiman unohti luoneensa parivaljakon jo paljon aikaisemmin erääseen keskenjääneeseen lastentarinaansa. Siinä hän esitteli heidät lukijalle pienen majan syvyyksissä syömässä koiranpentua. Antanee herroista jotain (köh) esimakua.
 |
| Hiukan enkelipölyä olisi kaivannut sarjan tekninen toteutuskin. (Peter Capaldi, Laura Fraser) |
Vaikka sense of wonder on Neverwheressä saakelin vahva, ei - briteille aikoinaan yleisenä akilleen kantapäänä - tekninen toteutus ole läheskään samaa tasoa. Dewi Humphreys ohjaa kohtalaisen virkamiesmäisesti. Koko hoito on tallennettu videolle, ei filmille ja valaistus on halpaa pornoelokuvatasoa.
Tarkoitus oli kyllä siirtää kuvamateriaali filmille (joka olisi parantanut näkymiä selvästi) ennen lähettämistä, mutta sitä ei syystä tai toisesta ikinä tehty. Kun tähän lisätään erittäin vaatimaton tehostepaletti, on hyvä mielikuvitus ehdottomasti pakattava mukaan, kun katsomisen aloittaa. Itse asiassa Neverwhere on varmaan ajatus / toteutus -akselillaan varsinainen katsojan mielikuvituksen litmustesti.
 |
| Markiisi Carabas luonnollisessa ympäristössään diilailemassa diilejään. Old Bailey voi vain myötäillä vastahakoisesti. (Trevor Peacock, Paterson Joseph) |
Neil Gaiman myös harmitteli, että joutui muuttamaan joitain ideoitaan käytännön syiden ja budjetin vuoksi. Niinpä hän työsti sarjasta myös kirjaversion, jossa budjetit ja kuvaamisen realiteetit eivät enää luomista rajoittaneet. Onpa Neverwherestä olemassa myös varsin mainio BBC:n kuunnelmaversiokin vuodelta 2013, roolien tähtisateessa mukana mm. Benedict Cumberbatch, James McAvoy ja Natalie Dormer.
Myös kakkoskautta tv-sarjalle aikoinaan vähän suunniteltiin, mutta Gaiman halusi että tuotantoarvoja hilataan sitä varten selvästi ylemmäs. Kun tästä ei BBC:ltä varmaa lupausta tippunut, jäi mahdollinen jatkokin tekemättä.
Jos jotain saisi toivoa, niin uskollisen Neverwheren kunnon budjetilla soisi joskus näkevänsä. Ainakaan aikoinaan suunniteltu elokuvaversio ei ole viime vuosina edennyt. Jospa Gaimanin päätyön eli Sandmanin kulku kohti tv-muotoa ja sen mahdollinen menestys antaisivat Neverwherellekin uuden mahdollisuuden. Siihen asti tämän mielikuvitusta hienosti ruokkivan, vaikkakin teknisesti vajavaisen minisarjan on kelvattava.
Arvosana: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti