 |
| "Like the man said: 'There aren't any hard women, only soft men.'" |
After she is raped and her husband murdered, a woman hires a bounty hunter to instruct her in the use of a gun so she can get her revenge on the three outlaws responsible. (IMDB)
Hannie Caulderille koittaa se Elämän Kurjin Päivä, kun rikollisveljestrio tulee ja tappaa Hannielta ensin ukon, sitten raiskaa Hannien huolella ja vielä grande finalena polttaa Cauldereiden kodin tuhkaksi. Seuraavana päivänä rikospaikalle ratsastaa palkkionmetsästäjä Thomas Price, jolta ryytynyt mutta päättäväinen Hannie Caulder alkaa neuvotella / vaatia tappo-opetusta ja sitä kautta makealle maistuvaa kostoa.
Nitraatti valutti silmämuniensa läpi tällä kertaa sitä varsin harvinaista herkkua, eli aseistettujen naisten pääosittamaa hyvää lännenelokuvaa. Alalajin parhaat on nopsaan (tekojärjestyksessään) lueteltu: Anthony Mannin ohjaama karjatilallisten nahistelupätkä The Furies (1950), jossa Barbara Stanwyck pisti tuulemaan. Nicholas Rayn ohjaama saluunanomistajan ja paikallisen rahvaan nahistelu Johnny Guitar (1954), jossa Joan Crawford ja Mercedes McCambridge hoitavat sekä päähyvisten että pääpahisten roolit pelkän naisenergian voimin.
 |
| "First comes right, then comes fast." (Robert Culp, Raquel Welch) |
Uudempina joukkoon kuuluvat myös Ron Howardin mielenkiintoinen fantasiakauhua ja westerniä yhdistelevä The Missing (2003), jossa parantajan vikaa omaava Cate Blanchett rytyyttää tyttärensä perässä Tommy Lee Jones kannoillaan. Unohtaa ei tietty sovi alalajin ykköstä, eli Coenin veljesten True Gritiä (2010), jossa pieni viitapiru Hailee Steinfeld jahtaa isänsä murhaajaa. Hannie Caulderin voi nikottelematta liittää tämän poppoon jatkoksi. Näistä kaikista se on myös selvästi ruudinkatkuisin.
Hannie Caulder on englantilaisella rahalla Espanjassa väkerretty klassinen kostolänkkäri, jonka roolitus on melkein kokonaan amerikkalainen ja onnistunut. Raquel Welch on pääosan Hannie Caulder ja suoriutuu kiitettävästi. Welch ei koskaan ole ollut teknisesti niitä parhaita thespiaaneja, mutta on korvannut puutteitaan tuolla saralla valkkailemalla aina silloin tällöin varsin mielenkiintoisia rooleja - Caulder on yksi niistä.
 |
| Pahat pojat. (Strother Martin, Ernest Borgnine, Jack Elam) |
Lähinnä tv-puolelta tuttu Robert Culp heittää Caulderissa yhden parhaita roolejaan kultasydämisenä palkkatappajamentorina Thomas Luther Pricena. Tekipä Culpin rooli vaikutuksen muiden muassa Quentin Tarantinoon, joka on avoimesti myöntänyt Pricen vaikutuksen Kill Billien Billiin. Nitraatti näkee selviä Hannie Caulder -vaikutteita myös Tarantinon parhaassa sitten Billien, eli Djangossa. Niin sen hyväsydäminen palkkatappaja kuin yleinen kostojuonikin ovat Caulderista tuttuja.
Hannien nemesiksinä nähdään oiva ja kokenut Hollywood-ukkokööri: Ernest Borgnine, Jack Elam ja Strother Martin. Kolmikon löysäranteinen komediavetely on muuten aika jyrkkää vastakohtaa heidän veritöihinsä nähden. Mainitaan vielä Christopher Leelle harvinainen herkku semihyviksenä aseseppänä ja Stephen Boydin tuoma maagisen realismin silaus nimettömänä ja viikatemiesmäisenä deus ex machinana The Preacherinä.
 |
| "God, that guy's built!" (Raquel Welch) |
Kehua pitää myös Hannie Caulderin mainion ekonominen kerronta. Yllättävän eeppinen ja monivaiheinen western napsuu verevää tahtia eteenpäin, sisältäen koulutusta, palkkionmetsästystä, Meksiko-väliosan ja lopputaistelun metafyysisenä kikkareena autioituneen vankilan sisuksissa, eikä leffa silti ole kokonaiskestoltaan kuin tunnin ja 25 minuuttia!
Nyt olisi vaikea kuvitella kenenkään tehtailevan tätä alle kahden ja puolen tunnin - josta tunti olisi kuitenkin jotain turhaa Oscarinlypsy-yritystä. Kiitokset kuulunevat kokeneelle western-ohjaaja Burt Kennedylle, sekä Kennedyn ja David Haftin käsikirjoitukselle. Summa summarum: Hannie Caulder on hyvää westernien kultakauden päätöksen jälkeistä länkkäriä, joka kannattaa tarkastaa jos kohdille sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti