Iik! Kisumisu! Ihan...aagh! (Pet Sematary) |
Aina näin halloweenina Nitraatti valkkaa yhden leffamörön ja listaa kyseisen ökömöttiäisen Nitraatille mieleisimpiä esiintymisiä leffoissa ja / tai parhaita leffoja, jotka samaisen otuksen ympärillä enemmän tai vähemmän pyörivät.
Eka kerralla vilkaistiin verenhimoisia vihulaisia, toka kerralla kuikuiltiin kummituksia, kolmantena roihusivat noitaroviot
ja viime vuonna oltiin ajan hengessä tautien ja tartuntojen jäljillä. Ekojen halloweenblogien 3+3 -tyylistä on nyttemmin luovuttu, kun monsteriehdokkaat eivät enää taivu (pelkkiin) ihmisrooleihin, eikä leffojen määriäkään siten ollut mielekästä rajailla.
Tänä vuonna Nitraatti käsittelee kauhuelokuvien peruskuvastoon kuuluvaa eläintä eli kissaa. Kauhareissa ikävyyksiä ennakoiva kehräävä ja sihisevä viiksi-kynsikomboinen, enemmän tai vähemmän ihana karavaturri on muuten myös Nitraatin lemppariolio. Käsiteltävänä viisi muistettavinta kissakauharia, järjestys puhtaasti kronologinen ja laskeva.
Mainitaan muuten vielä, että tämä on jo 150:s(!) Nitraatin blogiteksti! Ei kun etiäppäin!
1. Sleepwalkers / Unissakävelijät (USA 1992, Mick Garris)
Misuarmeija valmiustilassa. |
Uneliaaseen pieneen kaupunkiin saapuu
epäilyttävän läheisille vaikuttava äiti-poika -kombo, joka paljastuu
sieluja syöviksi hirviöiksi ja joiden todellisen luonteen vain *kissat *
aavistavat!
Sleepwalkers on laadullisesti varsin heikon mutta tuotteliaan Stephen Kingiin erikoistuneen veteraaniohjaaja Mick Garrisin paras elokuva. Se käyttää myös tekoajankohtaansa (juuri tehosteklassikko Terminator kakkosen jälkeen) nähden cgi:tä varsin maltillisesti, mikä olikin tuohon aikaan järkevin mutta harvinainen veto: määrän lisiessä kun taso muuttui heti aivan hirveän huonoksi.
Toisena harvinaisena vetona King itse kirjoitti Unissakävelijän suoraan elokuvakäsikirjoitukseksi ilman muuta pohjaa. Kolmantena ja harvinaisista harvinaisimpana vetona kissat ovat tässä kauhuelokuvassa sankareita!
2. Pet Sematary / Uinu, Uinu, Lemmikkini (USA 1989, Mary Lambert)
Ihmisen pahin ystävä. |
Pet Sematary on Kingin parhaita kirjoja, eikä tämä leffaversiokaan ole yhtään hassumpi. Viimeistään Pet Sematary todistaa, että King on selvästi koiraihminen - perheen kisumisu Church kun tuntuu olevan syyllinen jo ennen kuin kakka edes iskeytyy tuulettimeen. Noh, Church (jota esitti lähemmäs kymmenen eriä brittiläistä lyhytkarvaa) vetää osansa kuitenkin varsin pro, ilkeistä ennakkoasenteista huolimatta. Immeisetkin on castatty hyvin.
3. Alien / Alien - Kahdeksas Matkustaja (UK / USA 1979, Ridley Scott)
Avaruudessa kukaan ei kuule kehräystäsi. |
Erinomaisen ihmisroolituksen lisäksi veikeä pieni karvaturri Jones (neljän eri kissan esittämänä) kuikuilee miehistön rajuja YT-neuvotteluja murhanhimoisen alienin kanssa.
Tähtivaeltaja-lehden blogista muuten löytyy hulvaton ja pähkähullu teoria siitä, miten Jones-kissa toimii yhdessä alienin kanssa murhatakseen koko muun miehistön!
IMDB
Traileri
4. The Incredible Shrinking Man / Mies Joka Kutistui (USA 1957, Jack Arnold)
Perinteistä kissa ja ihminen-leikkiä. |
Richard Mathesonin hieno ja monitasoinen alkuperäiskirja sai arvoisensa leffamuodon osaavan genremies Jack Arnoldin yhdessä scifin kiistattomissa leffaklassikoissa, jossa ennen asunnon kellariseikkailua on ensimmäisenä vihulaisena vastassa blogiin joutumisenkin varmistanut normaali kotikissa.
5. Cat People / Kissaihmiset (USA 1942, Jacques Tourneur)
Kumpikin kaltereidensa takana. |
Kasarillakin sekasotkuisena ja epäonnistuneena uudelleenfilmatisointina nähdyn emansipaatiohorrorin alkuperäisversio on muikean oldskool, jonka aikansa budjetti- ja tyylitietoinen tuottaja Val Lewis pitää tunnelmissa shokkiefektien sijaan, kun oikeita kisumisuja ja petojen varjoja tarjoillaan vuoronperään.
Loppukevennyksenä kuva Nitraatin ihanasta kotikisusta Siiristä, joka olisi luonteensa puolesta täysin valmis kauhuleffoihin. |
PS: Leffat numeroina: Sleepwalkersille ja Pet Sematarylle kasia, Alienille kymppiä, Kutistuvalle Miehelle ysiä ja Kissaihmisille kasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti