 |
| Rock and roll all night long. Harri Mannerin (1945-2021) suunnittelema legendaarinen logo. |
Aleksi Mäkelän ohjaama ja Antti Pesosen käsikirjoittama musiikkielokuva Love Records – Anna mulle Lovee (2016) kertoo legendaarisen äänilevy-yhtiön tarinan. Kolmen nuoren kaveruksen, musiikkitoimittaja Atte Blomin (Jarkko Niemi), säveltäjä Henrik Otto Donnerin (Tomi Alatalo) ja rumpali Christian Schwindtin (Riku Nieminen) 1966 perustama levymerkki haastaa vakiintuneet yhtiöt ja mullistaa julkaisemallaan rock-, jazz- ja poliittisella musiikillaan 1960- ja 70-luvun suomalaista äänilevytuotantoa ja nuorisokulttuuria. (Elonet)
Ohjaaja Aleksi Mäkelä on väkertänyt elokuvia lähemmäs 30 vuotta. Miehen ammattitaitoa ei ole Nitraatilla ollut syytä kyseenalaistaa, mutta koska valtaosa Mäkelän elokuvista on tehty Solar-filmsille, on niillä ollut aina samat kiviriipat eli heikko käsikirjoitus ja rahvaalle tehty viilaus.
Kun Mäkelä poistui hetkeksi Solarilta ja väkersi tämän Love Records -filmin Fisher King -tuotantoyhtiölle, teki hän heti uransa parhaan elokuvan. Nitraatti epäilikin, että harva Suomessa tekee tuon pituisen uran ilman että osaisi hommaansa (No, Ere Kokkosta ei lasketa). Kuten elokuvan suuria markkinavoimia heiluttava trio, Aleksi Mäkeläkin tuli tässä vähän kuin Love Recordsille Fazer-musiikin parista ja tekemisen vapaus tuntuu.
 |
| Nuclear nightclub. (Jarkko Niemi) |
Anna Mulle Lovee -elokuvaa ei tule kohdella kuvitettuna Wikipedia-artikkelina. Elokuva ottaakin vahvemman draaman nimissä paljon taiteellisia vapauksia. Esimerkiksi Topi Kärjellä ja Fazerilla Love Recordsia ei nähty ihan yhtä suurena uhkana kuin elokuvassa esitetään, vaikka elokuvassa tämä Daavidin ja Goljatin vääntö on ihan runkomateriaalia.
Alina Tomnikovin esittämä Blomin naisystävä Anna on amalgaami, eikä Kärki liittynyt niihin kuvioihin millään tavalla. Blom ja Donner olivat oikeassa elämässään myös elokuvaa kitkavapaampi parivaljakko, eikä Blomin epilepsia ollut aivan yhtä elämää vaarantavaa tasoa kuin elokuvassa. Silti, kuten Blom itsekin elokuvan julkaisun aikoihin naurahtaen totesi: "Jos legenda kuulostaa paremmalta kuin tositarina, niin kerrotaan legenda".
 |
| Porvari nukkuu huonosti. (Pirkka-Pekka Petelius) |
Kun tuo on todettu, todetaan myös että Antti Pesosen käsikirjoitus on miellyttävä ja toimiva. Älyäkään ei ole unohdettu: on aina mukavaa, kun ei tarvitse kärsiä rahvainta kosiskelevimmasta ja matalimman veräjän alta ryömivästä tekstistä. Tässä meillä on hiukan kuin suomalainen versio David Fincherin The Social Networkista, jossa kaveriporukka pisti Facebookin pystyyn. TSN:n suurena fanina Nitraatti lämpeni Love Recordsille huomattavasti elokuvan yleistä vastaanoton aikaista kritiikkiä paremmin. Nitraatti olisi tarkastanut Loven aiemminkin, mutta uskoi arvostelujen perusteella elokuvan vähän kalkkunaksi.
Etukäteen Nitraattia mietitytti myös, miten kovasti Love Recordsin vasemmistolaiskuviot ovat itse elokuvassa mukana - varsinkin kun ohjaaja Aleksi Mäkelällä on aiheesta omakohtaistakin kokemusta: Mäkelän isä näyttelijä Vesa Mäkelä (1947-2003) oli mukana taistolaisuuspiireissä, ja lauloipa muutamalla Love Recordsin alan levylläkin. Aihe käsitellään, mutta ei nosteta suuremmin esille. Varmasti ihan oikea ratkaisu.
 |
| Kenen joukoissa seisot. (Riku Nieminen, Jarkko Niemi, Tomi Alatalo) |
Love Records on lähinnä elokuva miehistä kuten ajankuvaansakin kuuluu ja roolitettu kautta linjan hyvin. Erityisesti Nitraatti piti siitä, että pääosat olivat verrattain tuoreita kasvoja: Jarkko Niemen hyväntahtoinen liima Atte Blom (1943-), Tomi Alatalon kireä metronomi Otto Donner (1939-2013) ja Riku Niemisen (Kajaani represent!) bilehile Chrisse Schwindt (1940-1992) ovat eriävine mielipiteineen hyvä kolmen muskettisoturin ensemble. Erityisesti Nitraatin mieleen jäi Nitraatille mainio uusi tuttavuus Tomi Alatalo. Hujoppi ja kireä Donner tuli läpi hyvin. Fyysisesti Alatalo tuo mieleen Pekka Strangin, mikä ei ole ollenkaan paha asia.
Vastapelureina ja vanhan liiton miehinä nähdään yhtä onnistuneena vetona tuttujakin tutumpia naamoja: Pirkka-Pekka Petelius on musiikkipiirien jumalasta seuraava Fazerin Topi Kärki, Jukka-Pekka Palo on rahamies Lindberg ja Taneli Mäkelä nähdään Aten jyrkkänä isänä Anders Blomina. Kärki ja Lindberg ovat vähän kuin yhdistetty antiikin kreikan teatterin tarinan tapahtumia kommentoiva kuoro ja Wikipedia-artikkeli.
 |
| Torpedo. (Jarkko Niemi ja Atte Blomin legendaarinen muovikassi.) |
Elokuvan budjetti ei ole ollut suurinta luokkaa, mihin suomessa on tietysti jo totuttu. Tällöin historiallisen elokuvan tekeminen on entistä isompi haaste. Pini Hellstedtin mitetittyjä sisäkuvia, puistomiljöitä ja tarkkaan rajattuja kaupungin yleiskuvia hyödyntävä jälki välittää onnistuneesti oleellisen.
Mukavina yksityiskohtina lavastuksessa (Sattva-Hanna Toiviainen) on tarkoin valittua aikalaisdesignia, joka tukee samaa. Muodissahan pyörä keksitään aina uudelleen: kuvaamalleen ajalle uskollinen puvustus (Auli Turtiainen-Kinnunen) voisi olla vaikka nykyistenkin Kallion hipstereiden sotisopaa. Pikanttina triviana mainittakoon, että elokuvan DVD on hauskasti Love Recordsin singlen näköinen!
Sanomattakin lienee selvää, että elokuvan aikalais-soundtrack on mahtava ja ainakaan Nitraatti ei saanut tarpeekseen niistä muutamista herkullisista artistihahmotelmista joita elokuvassa nähtiin - useampiakaan ei Nitraatti olisi pannut pahakseen. Elokuvassa on myös erinomainen loppukohtaus, jossa niin historiankirjat kuin konkkakin kutsuvat Love Recordsia. Tilanteeseen Dave Lindholmin musiikki sopii täydellisesti.
Arvosana: 8/10
Kuvatekstit: Love Recordsin julkaisemien levyjen nimiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti