Soylent Green / Maailma Vuonna 2022 (USA 1973, Richard Fleischer)

Vihreää voimaa.

A nightmarish futuristic fantasy about the controlling power of big corporations and an innocent cop who stumbles on the truth. (IMDB)

Vuosi 2022: maailma on hukkumassa ihmisiin ja saasteisiin. Viimeisen päälle väbä newyorkilaisetsivä Thorn nakitetaan selvittämään ryöstömurhaa, joka näyttäisi asiaan perehtymättömille olevan ihan peruskauraa. Puolivahingossa Thorn perehtyy.

Nitraatti aloittaa vuoden uusintakatselemalla ja blogittelemalla tämän scifiklasarin. Sopivasti kuluvaan vuoteen sijoittuvassa ja lähes 50 vuotta vanhassa elokuvassa hintavien leffojen kokenut ohjaaja Richard Fleischer (animaattori Max Fleischerin poika) tekee välttävää työtä. 

"Hei! Onks kellään Rexonaa?!"

Leffan budjetti oli aikalaisekseen, ennen Tähtien Sotaa tehdylle tieteiselokuvalle, varsin kunnioitettava 4 miljonaa dollaria. Ilmeisesti elokuva ei ihan onnistunut tienaamaan isoa budjettiaan takaisin. Palkinnoistakaan elokuvan ei tarvinnut kantaa huolta, mutta scifialalla arvostettu Hugo-ehdokkuus sille kuitenkin heltisi.

Soylentin käsikirjoituskaan (Stanley R. Greenberg) ei sinänsä ole kovin kummoinen. Elokuva perustuu Harry Harrisonin vuoteen 1999 sijoituvaan tieteiskirjaan Tilaa! Tilaa! (1966). Kirjan rikostarinaa on elokuvassa selvästi buustattu, sekä viritelty sille sen varsin legendaarinen juonenkäänne, jota kirjassa ei ole ensinkään.

Asunto kaikilla mukavuuksilla. (Charlton Heston, Leigh Taylor-Young)

Soylentin näyttelytyö on asiansa ajavaa. Charlton Heston teki useita tulevaisuuden miehen kärsiviä kristushahmoja scifileffoihin tuossa 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa, tässä niistä yksi. Etsivä Thorn on harvinaisen epämiellyttävä päähahmo tämän kokoluokan elokuvaan ja Heston selvästi nauttii hahmonsa sikailun kuvittamisesta. 

Leigh Taylor-Young on naispääosa, murhatun pohatan Huonekalu(!) Shirl, johon etsivä Thorn ihastuu. Taylor-Young on tässä nätti ja suunmyötäinen - sillä hänen osansa vaatimukset jo aika pitkälle täyttyvätkin.

Sivuosissa on kokenutta kaartia. Edward G. Robinson oli lähes täyskuuro ja kuolemassa syöpään kuvausten aikaan. Viimeisessä roolissaan hän vastaa elokuvan parhaasta näyttelytyöstä etsivä Thornin nostalgisena Kirjana(!) Sol Rothina.

Lukeminen kannattaa aina. Kaksi Kirjaa. (John Barclay, Celia Lovsky)

Wanha stara Joseph Cotten heittää kameon murhattuna, hontelon jäntevä Brock Peters on epämiellyttävän Thornin yhtä epämiellyttävä esimies ja Chuck Connors nähdään murhatun pohatan henkivartijana. Paula Kelly on tämän Huonekalu ja Stephen Young nuori salamurhaajanilkki.

Mikä nostaa Soylentin Nitraatin blogitekstin aiheeksi on sen paras puoli, eli ensiluokkainen maailmanrakentaminen. Soylentin ylikansoituksesta(*), saastumisesta ja aliravitsemuksesta kärsivä vuoden 2022 maailma on ilmeisesti tekovuotensa 1973 jälkeen vaivihkaa hajonnut seuraavan puoli vuosisataa. Futurismista ei ole juurikaan tietoa, vaan aika näyttää melkein pysähtyneen, jopa menneen takaperin.

Käytävänturvajoukot. (Charlton Heston, Pat Houtchens)

Tuon konkreettista esittämistä auttoi se, että Soylent kuvattiin MGM-studioiden pitkään käytössä olleella backlotilla, ulkoilmassa sijaitsevalla lavastekeskittymällä, joka tuhottiin kun Soylentin oli saatu purkkiin. 

Fleischer otti kuviin myös lavasteiden rakenteita itse lavasteiden lisäksi ja tämä lisäsi osaltaan kuvissa näkyvää ränsistyneisyyden tuntua. Edward C. Carfagnon, George W. Davisin ja Robert R. Bentonin lavastustyöskentely avitti myös asiaa. Chevron-yhtiön öljynjalostamo kaliforniassa sai kunnian esittää Soylent-tehdasta.

Myös ihmisten valtava määrä tässä tulevaisuuden maailmassa tulee selväksi: asunnot ja väestösuojat ovat käytäviään myöten täynnä asukkaita, virkamiehen asunto on pienen pieni rämä koppero ja rikkaallaakin neliöt ovat vain about 1970-luvun keskiluokkaa käsiin hajoavassa luksuspilvenpiirtäjässä.

Tulevaisuuden sote-ratkaisuja. (Forrest Wood, Faith Quabius, Edward G. Robinson)

Noissa viimeiseksi mainituissa asunnoissa voi lisävarusteluna vuokraan kuulua maksullinen nainen, jotka tunnetaan Huonekaluina, ja voipa asunnoista myös löytyä vaikkapa uutuuttaan uhkuva Computer Space -videopeli vuodelta 1971! Kukaan arvonsa tunteva rikas ei myöskään elä ilman palkattua henkivartijaa. 

Ruoka on hirvittävän hintaista, kansanruoka soylentia (soy=soija, lent=linssi) lukuunottamatta. Poliiseja avittaa protogooglena legioona Kirjoiksi kutsuttuja ihmisiä, joiden tehtävä on etsiä ja koostaa tietoja. Itse poliisi on hiuksenhienosti korruptoituneen varaslauman yläpuolella. Poliisi ja sossukin näyttävät yhdistyneen - loogista! Lopullisesti kurjaan elämäänsä kyllästyneille on tarjolla valtion ylläpitämiä elämänpäättämiskeskuksia.

Nitraatin ja paremman puoliskon katseluprojekti on parin viikon ajan 1970-luvun scifielokuvat. Innoituksena sarjalle toimikin itse asiassa juuri Soylent Green. "Jumala on yksityiskohdissa" totesi aikoinaan arkkitehti Ludwig Mies van der Rohe. Se sopii Nitraatista tämänkertaiseen elokuvaankin.

Arvosana: 8/10

IMDB
Traileri

(*) Mielenkiintoisena piirteenä nykyajan ilmastonmuutoskeskusteluissa ei ylikansoitusta tupata näkemään ongelmana, kun se näissä iäkkäämmissä dystopioissa on monesti kaiken pahan alku ja juuri. Eikö asioista enää uskalleta puhua niiden oikeilla nimillä?