 |
| Halki synkän veen... |
Juuri kun Nitraatti luuli, että olisi taas verrattain turvallista sukeltaa hieman syvemmälle etelä-korealaisen elokuvan arvaamattomiin vesiin, lipuu hänen verkkokalvoilleen... tämä.
Kim Ki-dukin Seom eli Saari kertoo mykän vihan ja itseinhon käyttövoimalla puksuttavasta Hee-Jinistä. Nuori mykkä Hee-Jin asustelee äkkiseltään idylliseltä vaikuttavan järvenrannan rantahökkelissä, josta käsin hän vuokraa järvellä kelluvia kalastusmajoja, kuskaa mieleltään usein alhaisia vuokralaisia niille ja takaisin, sekä myy näille kaikkea syöteistä sekä kahvista huoriin ja omaan tuheroonsa asti.
 |
| ...vene hiljalleen... (Yu-seok Kim) |
Yhdelle lautoista asettuu vaimonsa ja poliisikollegansa mustasukkaisuuspäissään murhannut, karkumatkalla oleva itsemurhakandidaatti Hyun-Shik. Jotain hengenheimolaisuutta tähän toiseen ihmisen raatoon tunteva Hee-Jin ryhtyy Hyun-Shikin kanssa omintakeisiin riiausrituaaleihin.
Elokuvan kuluessa myös akut kokevat painavaa käyttöä, ulostusluukuista on moneksi, ongenkoukut osoittautuvat kerrassaan irvokkaan mieltäalentaviksi esineiksi ja sushi saa ihan uuden merkityksen.
Vakkarilukijoille ei tulle yllätyksenä, että Nitraatista Etelä-Korea on ollut yksi tämän vuosituhannen mielenkiintoisimpia leffakolkkia. Noiden länkkäreistä poikkeavien ja usein sadomasokismia tunteiden vapauttajana viljelevien leffateosten joukossa Saari on (no daa!) kuin kotonaan.
 |
| ...lipuu saareen syrjäiseen... |
Kim Ki-duk sekä ohjasi että käsikirjoitti Saaren. Ohjauspuoli on erinomaista. Elokuvalle ei tunnu tulevan missään vaiheessa kiirus vaikka kesto on vain ekonomiset 90 minuuttia, kuvaaja Seo-shik Hwangin otokset ovat usein kauniita ja elokuvan tapahtumapaikka kerrassaan originaali.
Käsikirjoitus on myös aika helmi, jossa dialogia on varsin säästeliäästi. Juonikuvio tuo hiukan mieleen noir-klassikkoja kuten Postimies Soittaa Aina Kahdesti, Hitchcockit ja vaikkapa Ranskalaisen Luutnantin Naisenkin, kaikki tietysti SM-myllyn läpi jauhettuna. Ei suomenmestaruus, vaan sadomasokismi.
 |
| ...halki synkän veen...(Jung Suh) |
Jung Suh on erinomainen pääosan Hee-Jininä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Kim Ki-duk ei ole antanut hänelle turhia apuja: Hee-Jinillä ei ole ainoatakaan vuorosanaa, eikä elokuvassa myöskään kuulla tätä kiertävänä huijauksena mitään xiittiä pään sisäistä monologia kertojaäänenä.
Jung Suhilla on käytössä kuitenkin sellainen ilmeiden ja eleiden harkittu paletti, että sanat olisivat turhia. Loistosuoritus, joka vetää vertoja Nitraatin yhtä lailla ihailemalle So-ri Moonin päkistykselle upeassa Oasiksessa (2002).
Yu-seok Kimin rooli kärsivänä pollariukkelina vedetään myös rautaisesti, mutta elokuva on ensisijaisesti naispääosansa varassa. Jae-Hyun Cho nörttikalastajana, Kim Yeo-Jin pissisprostituoituna ja Song Seung-heon tämän ilkeänä parittajana ovat selvimmin erottuvat sivuosahahmot.
 |
| ...lipuu hiljalleen... (Yu-seok Kim, Jung Suh) |
Ikävänä asiana muuten mainittakoon, että ohjaaja Kim Ki-dukin ohjailut on nyttemmin ohjattu. Mies menehtyi ikävän ajankohtaiseen koronavirukseen joulukuussa 2020. Rip hra Kim, 1960-2020.
Lopuksi pari varoituksen sanaa: Saari joutui länsimaissa vaikeuksiin sisältämästään oikean väkivallan kohdistumisesta eläimiin. Koiraa piestään, lintu hukutetaan, kalaa silvotaan ja pistetään takaisin uimaan - siis muutenkin oksettava catch and release potenssissa.
EK-leffaleiritysten karaisema Nitraatti tyytyi huokaisemaan syvään ja ajattelemaan, että onneksi koiraa ei sentään tapettu ja syöty kameran edessä...
Arvosana: 9/10
IMDB
Traileri #1
Traileri #2
kuvatekstit: Jenni Vartiainen - Seili, san. Mariska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti