 |
| Aalloissa siis? |
Cat is a solitary animal, but as its home is devastated by a great flood, he finds refuge on a boat populated by various species, and will have to team up with them despite their differences. (IMDB)
Pienen kisuliinin elämä mullistuu täydellisesti, kun jostain selittämättömästä syystä ensin ovat hävinnet ihmiset eli myös henkilökunta ja sitten planeettaa alkaa vallata huimaa vauhtia etenevä vedenpaisumus.
Muihin olioihin hyvin epäluuloisesti suhtautuva, vilkkaan mielikuvituksen ja sisäisen elämän omaava suippokorva joutuu valitsemaan piintyneiden tapojensa ja eloonjäännin väliltä, kun pelastukseksi vesimassoja vastaan osoittautuu pieni vene, johon kertyy ajan kanssa useita muitakin vesipakolaisia.
 |
| Päätöksiä, päätöksiä. |
Flow on jännittävä - sanotaan suoraan että ajoittain hyvinkin ahdistava - mutta myös erittäin lämmin metafyysinen matka perheen ja yhteishengen teemojen laineilla - itse asiassa yksi parhaista asiaa käsitelleistä taideteoksista koskaan. Flow on myös tämän vuosikymmenen paras ja visuaalisesti kaunein elokuva.
Se on kuin Nitraatin rakastama Gravity (2013), mutta maanpinnalla ja pelkillä eläimillä animaatiomuodossa kerrottuna. Sen pääasiallinen tapahtumapaikka tuo myös mieleen Ang Leen sinänsä ansiokkaan Piin Elämän (2012), mutta ilman sen elokuvan vaivaannuttavaa uskonnollisuutta.
 |
| Apuuv-va! |
Hakematta Nitraatin mieleen tuli myös Hithcockin Pelastusvene (1944) mutta (lähes) ilman sen piilevää paranoiaa ja sen tapahtumapiiriä laajentaen. Fantasian ja eläinten yhdistelmä tuo puolestaan mieleen Miyazakin mestariteoksen Prinsessa Mononoke (1997) ja tavaton lämpö taas muistuttaa yhdestä Nitraatin kaikkien aikojen eläinanimaatiosuosikeista, eli NIMH - rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa (1982).
Flow ei myöskään turhaan selittele elokuvassa tapahtuvaa luonnonkatastrofia. Jotain selittämätöntä tapahtuu - Nooan tarina niiden eläinten näkökulmasta jotka eivät mahtuneet mukaan? Jonkin taivaallisen kappaleen kulku läheltä planeettaa ja painovoiman järkkyminen? Ihmisrodun - joka on muuten hävinnyt kuvioista täysin, rakennuksiaan lukuunottamatta - ympäristöstään välinpitämättömyyden fantastinen loppunäytös? Tämä jätetään viisaasti katsojan mietittäväksi.
 |
| Misu ja fisu. |
Flow:n päähahmot ovat eläimellisempiä kuin Disneyllä tai Pixarilla, eikä niillä ole käytössään ihmisten ääniä. Koko elokuvassa ei ole sanakaan ihmispuhe-dialogia, eivätkä sen hahmot sitä mihinkään tarvitsekaan. Olennainen ja ylikin varmasti välittyy, kuten jokainen lemmikin lähipiiriläinen tietää. Rohkeaa ja toimivaa - tosin Nitraatti ei ole vielä tosielämässä tavannut laivaa kipparoivaa kurkea!
Tarinan päähahmo on selvästi ollut jonkun kissanpalvojan rakastettu kisuliini hänen mieleenjäävästä kodistaan päätellen - sitä kun koristavat lukuisat puusta veistetyt kissapatsaat, mukaan lukien yksi jättimäinenkin versio. Siksi misulle on varmaan lähteminenkin niin vaikeaa. Mustan kissan henkilökuntaan lukeutuvalle Nitraatille elokuva oli tästä syystä ehkäpä vielä ekstratunteellinen!
 |
| Ryhmä hau, ja miu ja oink oink ja tsiki tsik! |
Pääosan musta kissa on aivan ihana ja uskottavan oloinen karvapallero, mutta myös sen matkaseura on muistettavaa. Mielenkiintoisesti ja selvästi tarkoituksenmukaisen epäloogisesti ympäri maapalloa koottu eläimistö koostuu muuten muun muassa lojaalista labradorinnoutajasta, hiukan hitaanlaisesta mutta hyväsydämisesta kabybarasta eli vesisiasta, tavaraa ahnehtivasta äkkinäisestä lemurista, sekä korskeasta ja etäisestä mutta omalla tavallaan empaattisesta kurjesta, joka seilaa kirjaimellisestikin oman kurssinsa mukaan. Veneen peesissä näillä on muun muassa jättimäinen ja arvoituksellinen protovalas.
Elokuvan animaatiojälki on ziljoonabudjettisiin amerikkalaisiin verrattuna jollain tavalla viimeistelemättömän oloista, mutta sekään ei varsinaisesti pidä paikkaansa - Flown karumpi ja tyylitelty matalamman teknologian animaatio vain kerrassaan sopii juuri tällaisena täydellisesti sillä kerrottuun tarinaan.
 |
| Taivas varjele, mitä sieltä tulee?! |
Tyyli tuo hiukan mieleen 90-luvun ja 2000-luvun alun tietsikkapelien renderöidyt graffat. Otetaan tämä nykyisten teknisesti upeiden mutta sydämettömien rahantekokone-animaatioiden sijasta. Flow:ta avittaa myös sen tavattoman tunteisiin menevä musiikki, joka on Rihards Zalupen ja ohjaaja Zilbalodiksen käsialaa. Vaikuttavasta tarinasta vastaavat kautta linjan onnistunut ohjaaja Zilbalodis ja Matiss Kaza. Kesto on myös viehättävästi alle puolitoista tuntia.
Viime vuosikymmenen vika täysien pisteiden leffa oli etelä-korealainen Parasite (2019) ja tämän - jo hälyttävästi - lähes puoleen ehtineen vuosikymmenen ensimmäinen on jenkkianimaatioihin nähden vaatimattoman budjetin latvialainen Flow, jonka Nitraatti toivoo voittavan kaikki mahdolliset alan palkinnot. Hollywood, olisiko aika taas pistää työhaalarit päälle ja edes
viddu yrittää?
 |
| Taivas maan päällä. |
Mutta ei päätetä negaan, varsinkaan Flow'n kanssa. Kuten leffoista parhaiden ja klassikoiden kohdalla, enää on vaikea kuvitella leffamaailmaa joka ei
tuntuisi tyhjemmältä paikalta jos tämä teos siitä poistettaisiin. Aikansa se
otti, mutta vihdoin: Nitraatin katekismuksen mukaan tämän vuosikymmenen ensimmäinen täysien pisteiden
elokuva on - täysin ansaitusti - tässä.
Arvosana: 10/10
IMDB
Traileri
