'Breaker' Morant / Kunnian Kentät (AUS 1980, Bruce Beresford)

Murha, murhempi, oikeusmurha.

Three Australian lieutenants are court martialed for executing prisoners as a way of deflecting attention from war crimes committed by their superior officers. (IMDB)

Harry Morant: It's a new kind of war, George. It's a new war for a new century. I suppose this is the first time the enemy hasn't been in uniform. They're farmers. They're people from small towns. And they shoot at us from houses and from paddocks. Some of them are women, some of them are children... and some of them are missionaries, George.

Buurisotien ehtoopuolella kolme kansainyhteisön kommandoa - tuolloin muuten buureilta vastanyysitty uuden uutukainen termi - kyseisen sodan luonteeseen sopivaa sissisodankäyntiä varten luoduista Bushveltin Karabinieereista asetetaan näytösluonteisesti tuomiolle sotarikoksista.

Harry Harbord Morant. (Edward Woodward)

Tässä 1900-luvun ensimmäisen likaisen sodan oikeudenkäynnissä kiistanalaisia ovat kirjoittamattomat säännöt, joiden noudattamisesta sotilaita nyt pyritään rankaisemaan. Kyseessä on monimutkainen, poliittinen Etelä-Afrikan resursseihin käsiksi pääsemistä tavoittelevan siirtomaapelin kulminaatio, jolla britit pyrkivät ironisesti osoittamaan puolueettomuuttaan buureille, jotta pääsisivät näiden - ja varsinkin näiden luonnorikkauksien - kanssa parempiin väleihin.

Myös vasta kansainyhteisöön liittyneellä Australian hallituksellakin on kova hinku osoittaa alamaisuuttaan briteille. Tämän kaiken keskellä ei kolmen miehen kohtalo paljoa paina. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että keho syyttää nyrkkiään aikomustensa toteuttamisesta. Tapahtumien yhtenä lopputulemana Australian asevoimat hoiti syytettyjen sotilaidensa oikeudenkäynnit tuosta hetkestä eteenpäin omissa sotaoikeuksissaan.

Etelä-Afrikan aakeilla laakeilla.

'Breaker' Morant toki tiivistää ja yksinkertaistaa oikeudenkäyntiä, jossa syytettyjä oli enemmänkin. Kun tuloksena on tiiviimpi elokuva, ei asiasta ole Nitraatin mielestä syytä nostaa suurempaa porua. Kyseessä on myös elokuva, jota katsoessa mieleen voi hyvinkin hiipiä toisesta mahdottomasta sotilastehtävästä johtuvasta oikeudenkäynnistä kertova Kubrick-klassikko Kunnian Polut, tosin Breaker miellyttää Nitraattia kyllä Polkuja enemmän olemalla vähemmän hysteerinen. Breakerissa Australia stunttaa Etelä-Afrikkaa.

Näyttelijät ovat oivallisia. Vanhat sotaratsut Edward Woodward yhdessä lempparirooleistaan Harry 'Breaker' Morantina ja Bryan Brown luutnantti Peter Handcockina luovat nuorelle Lewis Fitz-Geraldille (luutnantti George Witton) hyvän tilan nostaa tasoaan. Myös tiedustelu-upseeri Tayloria (joka oli tosielämässä varsin paljon elokuvaminäänsä epäpuhtaampi pulmunen) esittävä John Waters  ja syyttäjää majuri Boltonia esittävä Rod Mullinar vetävät hyvin.

Kantikset. (Jack Thompson, Edward Woodward, Bryan Brown, Lewis Fitz-Gerald)

Nitraatin mielestä parhaasta roolisuorituksesta tässä hyvässä joukossa vastaa kuitenkin Jack Thompson syytettyjen puolustusasianajajana majuri J.F. Thomasina. Oddsit ovat todellakin Thomasia vastaan, kun puolustukselle myötämieliset todistajat on siirretty puolustuksen ulottumattomiin, aikaa puolustuksen laadintaan annetaan naurettavan vähän, Thomas ei ole ikinä toiminut rikosoikeudenkäynnissä ja kaikki tuntuvat haluavan että kolmikko tuomitaan mahdollisimman vähin äänin. Thompson vetää tehtäviensä tasalle ennen pitkää nousevana puolustusasianajaja Thomasina sinänsä kaavamaisen roolinsa upeasti.

Myöhemmin mm. erinomaisen historiallisen intiaani- / lähetyssaarnaajaelokuvan Black Roben ja yleisösuosikki Driving Miss Daisyn ohjannut Bruce Beresford näyttää malliesimerkin siitä, miten näytelmä ohjataan elokuvaksi. Kenneth G. Rossin kirjoittama näytelmä aukaistaan pelkästä oikeudenkäyntimiljööstä hyvin toteutetuilla takaumilla ja pienellä taistelukohtauksella, kun buurit tuovat sotaa lähemmäksi lakimiehiäkin. Jonathan Hardy, David Stevens ja ohjaaja Beresford ovat vastuussa elokuvan käsikirjoituksesta.

Sotaratsut. (Edward Woodward, Bryan Brown)

Tositapahtumiin perustuva Breaker Morant tervehtii meitä australialaisen elokuvan kulta-ajalta, eli 1970- ja 80 luvuilta, jolloin tuolta mantereelta tuli roppakaupalla niin korkeatasoista art-house kamaa, kuin muistettavia scifi- ja kauhueksploitaatioleffojakin. Vaikka Nitraatti katsoo tasaisesti myös sotaleffoja, on Buurisotien aika elokuvamuodossa harvinaisempaa herkkua ja sodan luonne harmaine alueineen varsin selvästi hyvinkin nykyaikainen.

Nitraatin näkemättömien elokuvien lista uudelleenkatselumausteilla on viime aikoina lähentynyt nopsaan loppuaan, joten turha valkkaaminen leffojen aikajanalta seuraavaa katselua varten on jo jätetty pois. Mukaanlaskematta uutuuksien tarkastelua, blogissa tullaan lähitulevaisuudessa etenemään puhtaasti vanhemmasta päästä kohti nykyaikaa. Kasarikorkki aukesikin varsin miellyttävästi tällaisella puhdasverisellä aussiklasarilla.

Harry Morant: I'm a pagan.
Peter Handcock: What's a pagan?
Harry Morant: Well... it's somebody who doesn't believe there's a divine being dispensing justice to mankind.
Peter Handcock: I'm a pagan, too.

Arvosana: 9/10

IMDB
Traileri