 |
| Turpiin ja onnea. (Etsuko Shihomi) |
1970-luvun puolivälin paikkeilla Japanin TOEI-studioillakin havahduttiin Hong-Kongin ja Kiinan suunnalta supersuosituksi nousseeseen kung-fu -leffojen aaltoon. Studion oma supertähti ja vastine Bruce Leelle oli Sonny Chiba, jonka Street Fighter -leffasarja ja sitä seuranneet elokuvat tekivät miehestä varsin ikonisen hahmon tällä kamppailulajien, eli lyömis- ja potkimisviihteen saralla.
Sattuipa kuitenkin niin, että eräs nuori naisnäyttelijä nimeltään Etsuko Shihomi halusi kokeilla samaa. Sonny Chiba opetti hänet omassa kamppailulajien leffakoulussaan, ja pian neiti pääsi testaamaan osaamistaan ei niin mielikuvituksekkaasti nimetyssä Sister Street Fighter -leffassa ja sen jatko-osissa. Etsuko Shihomi on ilahduttavan ketterä ja pidettävä toimintatähti, jota katselee muutenkin varsin mielellään.
Sister Street Fighter -elokuvia tehtiin yhteensä kolme - tai neljä, riippuen siitä miten ne haluaa laskea. Tässä Nitraatti paaluttaa kaikki neljä.
 |
| Come at me, bros! (Etsuko Shihomi) |
#1: Sister Street Fighter / Onna Hissatsu Ken (1974)
#2: Sister Street Fighter: Hanging by a Thread / Onna Hissatsu Ken: Kiki Ippatsu (1974)
Ensimmäiset kaksi ovat sitä manna-osastoa. Kiihkeästi pumppaava zoomi, nopeat leikkaukset ja tyydyttävän kreisi hurmetaso ovat näiden pätkien peruskiviä. Nostalginen Commodore 64 -fiilis on myös hyvin vahva, kun Koryun vastustajat esitellään nimiltään ja aseiltaan paussikuvissa kuin jonkun kuusnepapelin välibossit!
Kummankin elokuvan juoni on aika samanlainen: välibossien läpi kohti loppubossia, pahiksilta on ehdottomasti kielletty hyökkääminen enemmän kuin yksi kerrallaan, ja ennemmin tai myöhemmin Kuryon avuksi hiihtää jostain takavasemmalta joku japanilainen Danny. Heistä puheen ollen, Chiba käy heittämässä sarjan ekassa pienen cameon.
 |
| Varsinkin parissa ekassa Koryun rapatessa myös ilahduttavasti roiskuu. (Etsuko Shihomi) |
Niin, hurme ja myös paljas pinta loistavat paikallaolollaan: päätä nurinpäin ja menoksi, tikkoja silmiin, suolia ulos, silmiä puhki ja mitä näitä nyt on! Tissejä vilahtelee aina tasaisin väliajoin, mutta ei tietenkään Koryun. Hän kun on jokaisessa sarjan elokuvassa siveyden sipuli. Musiikki on kiihkeää torvikitaradiskoiskelmää ja meno pysyy noin keskimäärin muutenkin aika ilahduttavan kineettisenä elokuvasarjan kolme ensimmäistä ohjanneen Yamaguchin käsissä.
Sarjan ensimmäisen osan mättämisen mahdollistava seitinohut juonikuvio on heroiinin salakuljettaminen peruukeissa(!), eikä toka jää totisesti siinäkään osastossa jälkeen. Sillä kertaa kun kuljetellaan timantteja prostituoitujen pakaroissa. Kyllä, luitte oikein: pakaroissa. Ja joku Koryulle tuttu tyyppikin elokuvien alussa aina häviää, jotta hänellä olisi joku syy lähteä mättämään.
 |
| Final boss tiem! (Etsuko Shihomi, Masashi Ishibashi) |
Koryun vastustajina kahdessa ekassa pätkässä on hykerryttävän sekalaista seurakuntaa. Mukana menossa on muun muassa tikkoja ja kilpeä käyttelevä lusmu, seitsemän thaimaalaista kickboxer-muijaa, kolme veljestä, länsimainen amatsoni, ninjoja, keihäsmiehiä ja miekkamiehiä.
Arvosana: 8/10 molemmille.
#3: Return of the Sister Street Fighter / Kaette Kita Onna Hissatsu Ken (1975)
Kolmannessa - ja samalla viimeisessä virallisessä - häviää puolestaan Koryun jonkun kaverin tuttu nainen, ja tätä hän lähtee etsimään tuon naisen napero mukanaan. Nyt luvassa on mm. happoa naamaan ja pyörätuolilla kurvailevan metallikätisen, kultaa salakuljettelevan tri outolempimäisen tikkamies-final bossin (huh!) järjestämät riemukkaat esikarsinnat.
 |
| Terävällä tikulla mahaan sitä, joka tuhmia aikoo! (Etsuko Shihomi, Tikunpidike) |
Siinä nähdään mm. metallipalleroja heilutteleva palleroukkeli, Afrikan mantereen keihäsmiehiä, epäilyttävä pimpdaddy varustettuna taipuisalla pimpcanellaan ja marjanpoimijamummon näköinen munkkioletettu.
Harmittavasti kolmannessa ei enää nähdä riemukkaita paussikuvia ja niihin kuuluvia viholliskuvauksia. Kun goreakaan ei ole enää aivan entiseen malliin, on elokuva automaattisesti (virallisen) sarjan heikoin. Kolmosen taistelut ovat liian lyhyitä ja leffa sisältää myös sarjan vaivaannuttavinta tavaraa, kun Kuryo yrittää bondata pienen Rika-natiaisen kanssa. Luulisi että tämän vuosituhannen Elektra olisi asiasta oppinut, mutta ei. Siinä muuten onkin Nitraatin mielestä yksi maailman huonoimpia sarjisleffoja.
Arvosana: 6/10
 |
| Kakkosen siistiä alkutekstikamaa. Muutenkin sarjan kuvallisesti huolitelluin tekele. (Etsuko Shihomi) |
#4: Sister Street Fighter: Fifth Level Fist / Onna Hissatsu Godan Ken (1976)
Elokuvasarja on virallisesti trilogia, joten sen neljäs on epävirallinen jatko-osa joka yrittää ratsastaa lähinnä trilogiasta kopsatulla nimellään - muuten sillä ei ole sarjan kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Eri ohjaaja Sihgehiro Ozawan nelosessa Etsuko Shihomi esittää jo ihan eri nimistä hahmoakin.
Kiku on karatehaukka joka vääntää kikytunteja pakkonaitettavana kauppiaan tyttärenä. Huumeita patsaissa salakuljettavien elokuva-alan konnien lisäksi neloseen on pultattu myös jenkkikonnia ja -rikollisia, joten nyt päästään huolella kuulemaan myös sitä wanhaa kunnon engrishiä.
 |
| Perusdanny ja Kuryo. Ei nelosesta, kuten eivät muutkaan kuvat. (Yasuaki Kurata, Etsuko Shihomi) |
Nelonen on valitettavasti hirveän tasapaksu toimintadraama, josta myös sarjakuvamaisuus loistaa ikävästi poissaolollaan. Jäljellä onkin vain puuduttavan ennalta-arvattava rikostarina, kasa kökköjä yökerhonumeroita ja yhtä kökköä draamaa sekä myötähäpeällisiä komediaelementtejä.
Toimintakohtauksiakin on sarjan vähiten, mikä on kyllä viimeinen naula arkkuun. Nitraatin lämmin suositus onkin nelosen skippaaminen.
Arvosana: 4/10
 |
| Sisko Katutappelija. (Etsuko Shihomi) |
Lopputiivistyksenä: kaksi ekaa ovat varsinainen ja suurin syy heilua Systeri Katutappelijan seurassa. Kolmonenkin vielä jotenkuten menettelee, mutta nelosesta on Nitraatin mielestä lähinnä verkonpainoksi. またね / Mata ne! / Nähdään!
Traileri 1 (Arrow Video)
Traileri 2 (Ekan leffan alkuperäinen)
IMDB #1
IMDB #2
IMDB #3
IMDB #4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti