Kaurismäki / Harlin: Pidä huivista kiinni, Ford Fairlane

Alussa oli Helsinki, Suomi ja Neuvostoliitto.

Nitraatti palailee tauolta. Kipinän antoi YLE:n hieno uutinen Kaurismäen tuotannon takaamisesta innokkaille katselijoille ad infinitum. Akihan on ollut meidän raukkojen rajojemme laadukkain ja vientikelpoisin art-house ohjaaja-käsikirjoittaja suunnilleen ensimmäisestä työstään lähtien.

Mutta omalla tavallaan jopa vientikelpoisempi ja saavutuksiltaan yhtä uniikki on myös Lauri Harjola, eli Renny Harlin. Armeijallista kovapalkkaisia Hollywood-ammattilaisia käskyttävä, kesän Hollywood blockbusteria ohjaava suomalainen on juttu jota ei Harlinia ennen eikä jälkeen ole yksikään toinen suomalaisohjaaja kyennyt toistamaan, eikä näillä näkymin ihan heti tule toistamaankaan.

Nitraatilla ei varsinaisesti ole näiden kahden välillä suosikkia, eikä heidän vertailunsa keskenään ole sinänsä kovin hedelmällistä. Numeroiden valossa voittajasta ei ole epäselvyyttä. Onneksi ne eivät kerro kaikkea. Nitraatin kunnioitus molempia herroja kohtaan on aika tasapuolista. Kumpikin on tehnyt ja tekee (tosin Kaurismäki on julistanut jättävänsä ohjaamisen) jotain, mihin toisesta ei olisi.

Nitraatti päättikin lyhyesti käydä läpi jokaisen pitkän elokuvan molemmilta samalla ne arvostellen. Arvostelut ovat aikajanalla ja jos ohjaajilla on sattunut pätkä / pätkiä samalle vuodelle, suomen ensi-ilta ratkaisee järjestyksen. Hauskana kuriositeettina mainittakoon että herroilla on paljon vuosia joina molemmat ovat tehneet leffan, joskus jopa kaksi. Mukana ei ole dokumentteja ja lyhytelokuvia, koska johonkin Nitraatinkin on pakko raja vetää.

Projektia varten piti (uudelleen)tarkastaa kymmenen tekelettä - 2 Kaurismäkeä ja 8 Harlinia - muut olivat jo hallussa. Lopussa myös top 5 -listat molempien herrojen osalta.

Aki Kaurismäki & Renny Harlin: Tuotanto ja Arvostelut 

 

Helsingin yössä murha mielessä. (Markku Toikka)

1. Rikos ja Rangaistus (1983, Kaurismäki)
Akilla ei päätä paleltanut kun valitsi ensi työkseen Dostojevski-filmatisoinnin. Sujuvasti heti Kaurismäkeläisyyteen lipsahtava teos. 8/10.

There are some who call us... Frank. (Kari Väänänen, Markku Toikka, Matti Pellonpää, Pantse Syrjä)

2. Calamari Union (1985, Kaurismäki)
Kaurismäen mustan komedian Frankien hurja pako kohti leveämpää elämää Eirassa kestää katselua ja sisältää jo kourallisia Kaurismäen klassikkolineja. 8/10.

Nikander ja yksi suomileffan unohtumattomimpia kuvia. (Matti Pellonpää)

3. Varjoja Paratiisissa (1986, Kaurismäki)
Roskakuskin ja kassaneidin romanssi on Kaurismäen ensimmäinen täysosuma ja samalla yksi hänen ja suomielokuvan parhaita teoksia, ikinä. 10/10

Helsinki on hetken yankee. David Coburn, Steve Durham, Mike (Chuckin poika) Norris.

4. Born American / Jäätävä Polte (1986, Harlin)
Vuosi jona Harlin astuu kuvaan. Suomessa pääasiassa ulkopoliittisista syistä (kyllä, 1980-luvun lopulle asti neuvostoliiton ikävässa valossa esittäneet elokuvat jäivät hyvin helposti suomessa esittämättä) ja osaksi väkivallan takia sensuurissa rämpinyt, nykyisen suomen supertuottaja Markus Selinin tuottama toimintaelokuva oli Nitraatin seitinohuissa muistoissa varsin ultrarupu, eikä muistikuva ollut väärä. Kylmä sota elää ja voi hyvin tässä pitkästyttävässä ja kökössä toiminta- / vankilapätkässä. Lähinnä muistettava olemalla ohjaajansa näyttötyö isommille apajille. Aikanaan muuten kallein suomileffa ikinä, vakka ei kyllä voi oikein sanoa että se raha kankaalla näkyisi. Elokuvan alkuperäinen nimi kuulostaa itse asiassa hiukan Harlinin sodanjulistukselle!  1/10. Traileri.

Lapsikuninkaan piirroshetki. (Pirkka-Pekka Petelius)

5. Hamlet Liikemaailmassa (1987, Kaurismäki) 
Kaurismäen päätä ei alussa palellut: Dostojevskin perään Shakespearea. Tyylikäs mv-komedia mukailee lähdettään viihdyttävästi, vaikka kokonaisuutena onkin ehkä hiukan köykäinen. 7/10

Happi vähissä. (Viggo Mortensen)

6. Prison (1987, Harlin)
Nitraatin aikoinaan leffateatterissa kyttäämä tekele. Rinta sisään ja vakava katse niin jollain ilveellä Nitraatti meni 16-vuotiaana (elokuva pyöri suomen teattereissa vasta keväällä 1989) 18-vuotiaasta. Vankilaan sijoittuva kummitustarina (hmm kuulostaa itse asiassa nyt aika freesille kombolle) ei ollut Nitraatin muistin mukaan kaksinen. MOT.

'Vankilat ja Harlin yhteen soppii, pannaanpa ne taas ohjauskoppiin' tuumasivat halpisgenretuottajat Charles Band ja Irwin Yablans kun Renny pääsi ohjaamaan ensimmäisen amerikkalaisen leffansa. Halpiskauhari on huimasti ohjaajan edellistä hallitumpi ja parempi tekele, mutta siihen ei suoraan sanoen kovin paljon tarvittu. Kässäri sakkaa pahiten, silti parhaita Renny-kauhareita. 4/10. Traileri.

Suuri pohjoinen. (Turo Pajala, rip)

7. Ariel (1988, Kaurismäki)
Napakka epookki pohjoisen miehen matkasta työn perässä petolliseen etelään on luultavasti Nitraatin suosikki koko Kaurismäen tuotannosta ja samalla erinomainen esimerkki Kaurismäen tyylistä noin yleisemminkin. 10/10. Traileri.

Torakkatalon uhri. Leffan kekseliäintä antia, mutta ei silti pelasta tekelettä olemasta huonoin Elm Street elokuva ikinä. (Brooke Theiss)

8. A Nightmare on Elm Street 4: The Dream Master / Painajainen Elm Streetillä 4 - Unien Valtias
Harlin jyysti tietään Hollywoodissa hyvin perinteistä reittiä nuorille ohjaajille eli kauhuelokuvissa. Suositellaan vain ihmisille joiden on pakko nähdä kaikki sarjan elokuvat. 1/10. Traileri.

First class.

9. Leningrad Cowboys Go America (1989, Kaurismäki)
Kaurismäen amerikanreissu, yksi niitä harvoja. Kuuluisien töyhtöhyyppien toilailut road-movie muodossa eivät ole oikein Nitraatin suosikkeja tai yleisiä uusintakatselun kohteita hahmojen jonkin perustavanlaisen epämiellyttävyyden takia. Noh, projektin uusintakatselu muistuttikin syyt: Pakolla hauskan yrittäminen on harvinainen synti Kaurismäelle. Maailmassa ilman The Blues Brothersia (1980) tämä voisi olla marginaalisesti parempi. Väkinäistä, kovin väkinäistä. 4/10.

Maestro ohjaamassa Peteliusta ja Kallialaa.

10. Likaiset Kädet (1989, Kaurismäki)
Kaurismäen kuriositeetti harvinaisen tuotteliaalta vuodelta. Sartren näytelmään perustuva tv-elokuva. Aika unohdettava, vain kompletisteille. Tuona vuonna määrä ei korvannut laatua. 5/10.

'Hankkiudu toukasta eroon'. Piirtääkö Vierikko suomileffan inhottavimman miehen? Ehkä. (Kati Outinen, Vesa Vierikko)

11. Tulitikkutehtaan Tyttö (1990, Kaurismäki)
Kaurismäen ehkä riisutuin tekele. Äärimmäisen vähäeleinen kostotarina jota Nitraatti voi suositella varauksettomasti vain Kaurismäen tyylistä pitäville, painottaen että heillekin tarjoilu on tällä kertaa äärimmäisen pelkistettyä. 9/10.

Mitä ihmettä, kaikuuko korviini Finlandia?! (Bruce Willis)

12. Die Hard 2 / Die Hard 2 - vain kuolleen ruumini yli (1990, Harlin)
Puhtaasti kaupallisessa mielessä Harlinin Hollywood-uran apeksi. Ison menestyselokuvan jatko-osan ohjaus on ihan mukiinmenevä ja erittäin sliipatun näköinen tekele. 7/10. Traileri.

'The working class has no fatherland'. Murha mielessä. (Margi Clarke, Jean-Pierre Léaud)

13. I Hired a Contract Killer (1990, Kaurismäki)
Kaurismäen tuotannossa suht harvinaista ulkomaankielistä (tällä kertaa englanti) tuotantoa edustava Killer on mukava film-noir pastissi jossa ammattilaisen itsensä murhaamaan palkkaava ex-valtion virkamies löytää rakkauden mahdollisimman huonolla hetkellä. Joe Strummer musisoi. 8/10.

Tuota vauhtia Nitraattikin pyrkisi vastakkaiseen ilmansuuntaan jos takana oleva talo olisi Ford Fairlane. (Andrew Dice Clay, Maddie Corman)

14. The Adventures of Ford Fairlane / Ford Fairlane - rokkidekkari (1990, Harlin)
Yksityisetsivän toilailuja Los Angelesin viihdepiireissä. Yksi maailman epämiellyttävimpiä keskushahmoja ja elokuvana kauhistuttavan epähauska jätös. Ainoa elokuvateatteriteini-Nitraattia elokuvassa ilahduttanut asia oli muistin mukaan Lauren Holly. Tämän uudelleenkatselu ei hirveästi kyllä innostanut, mutta kun Nitraatti oli luvannut, niin... How bad could it be?! Pretty bad, as it turned out.

Musiikkietsivän kököt toilailut ovat edelleen surkeaa katsottavaa. Jos jotain posia niin elokuva sisältää sentään pari hauskaa linea, eikä jää tuleen makaamaan, vaikka etenemissuunnalla ei tunnu olevan aina niin hirveästi väliä. Rahaa tässä turhuuden roviossa paloi epäilemättä rutkasti. Andrew Dice Clayn ulostama Ford Fairlane on yhtä karismaattinen ja viehättävä kuin känninen persu eduskunnan pikkujouluissa. 2/10. Traileri.

Maslow mietinnässä. (Matti Pellonpää, André Wilms, Kari Väänänen)

15. La Vie de Bohème / Boheemielämää (1992, Kaurismäki)
Kaurismäen ulkomaanmatkailu pysähtyi seuraavaksi ranskan kielelle. Murgerin romaaniin perustuvassa mustahkossa komediassa seurataan persaukisen taiteilijaporukan pyrkimyksiä parempaan elämään. Mieleen Nitraatilla on tangentilla jäänyt myös lehdistötilaisuudessa ranskalaisen toimittajan kysymys, että miten Pellonpää oppi ranskaa? Pellonpään hykerryttävä vastaus: nopeasti. 8/10.

Syltty osoittaa Villin Pohjolan Maggielle tyhjää tilaa joka edusti  Nitraatin Cliffhanger-muistoja. Kuvaa myös leffan juonta. (Janine Turner, Sylvester Stallone)

16. Cliffhanger / Cliffhanger - kuilun partaalla (1993, Harlin)
Useinkin Harlinin parhaaksi tuotokseksi kehuttu toimintatrilleri rahajahdista vuoristossa on Nitraatilla lähes täysin unohtunut, eikä ihme. Heti uusintakatselun jälkeenkään oli vaikea muistaa elokuvan semiyhdentekeviä juonikäänteitä. Ihmissuhteilu tönkköä, toiminta tiukempaa. Alkupuolen ilmakaappaus onkin ehdottomasti Harlinin parhaiden ja päräyttävimpien hetkien joukossa - itse asiassa Nitraatti sijoittaisi sen melko korkealle yleiselläkin Hollywood-mittapuulla. Kässäri melkoista puutaheinää, mutta ihan komean näköinen toimintajännäri. Italian Dolomiitit stunttasivat suurimman osan aikaa Kalliovuoria. 6/10. Traileri.

YYA 4 ever. (Matti Pellonpää, Kati Outinen, Kirsi Tykkyläinen, Mato Valtonen)

17. Pidä huivista kiinni, Tatjana (1994, Kaurismäki)
Suomi-lähinaapuri roadmovie / romanssi on ihan kiva, mutta ei Kaurismäen parhaita. 7/10.

Nitraatin aivokuorta sai porata ihan niin paljon kuin tahtoi, tätä ei muistin mukaan ollut tullut vielä nähtyä. Saisipa leffan muiston nyt porattua sieltä pois. (Matti Pellonpää)

18. Leningrad Cowboys Meet Moses (1994, Kaurismäki)
Oli jäänyt Nitraatilla muistin mukaan näkemättä, lähinnä koska hahmot. Olisipa ollut mahdollista jättää näkemättä, mutta ei koska projekti. Töyhtötukkien epähauska ja pitkästyttävä maailmankiertue. Kaurismäen heikoin tekele. Ainoa hyve on että pääsee näkemään maailman kolkkia Kaurismäkimäisinä. 2/10.

Mies kuvassa esittää Kurkunleikkaajien kassamenestystä. (Geena Davis)

19. Cutthroat Island / Kurkunleikkaajien saari (1995, Harlin)
Jos katsot vain yhden modernin merirosvoelokuvan, katso Sinbad: Legend of the Seven Seas. Jos katsot kaksi, katso myös Pirates of the Caribbean -sarjan ensimmäinen. Jos katsot kaikki, katso silloin myös tämä epäkoherentti tekele jossa karismaton Matthew Modine hortoilee piraattiaarteen perässä. Harlinin morsmaikku Geena Davis on pirtsakka, mutta käsikirjoitus tulisi vetää kölin ali. Frank Langella (yksi Harlinin ohjaajauran parhaita näyttelijöitä) pahistelee, vaikka ilman kunnon kässäriä sekin tussahtaa piippuun. Tuhottoman kallis elokuva oli hirmuinen floppi joka syöksi tuottajan konkurssiin, eikä Harlinin Hollywood-ura tästä oikein ikinä toipunut, vaikka leffat vielä paranivatkin 3/10. Traileri.

Back in black in blue and white. (Kari Väänänen, Kati Outinen)

20. Kauas Pilvet Karkaavat (1996, Kaurismäki)
Maailmankiertueelta kotikonnuilleen palannut Kaurismäki on varsin Paratiisimaisissa tunnelmissa, kun ysärilama ja työttömyyden haamu uhkaavat rakastavaisia. Kelpaa. 8/10.

Tunnetko olosi onnelliseksi? Kyllä, kyllä Nitraatti tuntee.

21. The Long Kiss Goodnight (1996, Harlin)
Nitraatista Harlinin paras. Vapautunutta menoa, Shane Blackin huba skripti, Jackson Jacksoneimmillaan, paljon näyttävää semiepäuskottavaa toimintaa ja 1 kpl kick-ass Geena Daviseja. Olutpurkki auki ja playta! 7/10. Traileri.

Suviyön painajaisia. (Sakari Kuosmanen)

22. Juha (1999, Kaurismäki)
Juhani Ahon kirja saa Kaurismäkimäisen silauksen. Puhetta on vielä normaalia Kaurismäkeäkin visummin kun tyylilajiksi on valittu mykkäelokuva. Kertaalleen katsottava kuriositeetti. 7/10.

Omnom! Hai testaa Nethack-tyyliin, että nousisiko ÄO vielä entisestään mutustamalla tiedemiestä? (Stellan Skarsgård)

23. Deep Blue Sea (1999, Harlin)
Aliens kohtaa tappajahain kohtaa Abyssin. Noh, sen verran karmean kuuloinen keitoksena että lopputulos on siihen nähden yllättäen jopa yhden katselukerran kestävä. Hoopoa kakkaa. 5/10. Traileri.

Kummallakin on ratti ollut käsissä paremmissakin elokuvissa. (Sylvester Stallone, Burt Reynolds)

24. Driven (2001, Harlin)
'Hei, katsotaanko kiva rallileffa' ei sanonut yksikään Nitraatti ikinä, vaikkakin Ron Howardin oiva 'Rush' (2013) oli poikkeus joka vahvistaa sääntelemystä. Tämäkin tekele oli nyt pakko tarkastaa kun tuli luvattua. Maine ei ollut kaksinen, jotkut sanoisivat jopa että paska. Raportti radan varrelta lenteleviä renkaita väistellen:

Huonoimpia Nitraatin ikinä näkemiä rallileffoja. Näyttelytyö kautta linjan surkeaa, käsis (Stallonen, muuten) kokoelma kliseitä, cgi-tehostetyö hyvin muovisen näköistä, musiikki karmeaa teknohumppaa / oksettavaa nu-metallia (jotenkin joukkoon eksynyttä Fatboy Slimiä ei lasketa). Leffa on teknisestikin aika roskaa; sitä inhottavaa 2000-luvun alun shakycam / miljoona leikkausta sekunnissa -osastoa. Kun lohdutukseksi mukana ei ole edes niitä kauhuleffojen luovia murhia, niin kyllä tässä on Harlinin Hollywood-uran heikoin filmi. 1/10. Traileri.

Rakkautta ja soppatykkejä. (Kati Outinen, Markku Peltola)

25. Mies Vailla Menneisyyttä (2002, Kaurismäki)
Muistinsa menettävän miehen edesottamuksista kertova romanttinen draamakomedia on ehkä täydellisin Kaurismäki. Yksi suomielokuvan parhaita käsikirjoituksia ikinä. Tämä tulisi jokaisen nähdä ihan yleissivistyksen takia, piti miehen tyylistä noin yleensä tai ei. Tietysti kun Kaurismäki sai tällaisen modernin taideteoksen itsestään ulos, loppu ei voi olla kuin alamakeä. Jotenkin kovin Kaurismäkimäistä sekin. 10/10. Traileri.

Nitraatti antaa Mindhuntersin castille luvan painaa liipaisinta jos vielä erehtyy tämän tekeleen ääreen.

26. Mindhunters (Harlin, 2004)
Agatha Christien 'Eikä kukaan pelastunut' -klasaria hieman mukaileva paska. Tuskaista oli katsella tämä loppuun asti ja ilman Harlinin nimeä olisi toisen suomalaisen (Nitraatti) sisu kyllä loppunut kesken. 1/10. Traileri.

Jjaa no ei ehkä varsinanen yllätys että Harlinin Manaajassa haulikko on isompi kuin risti. (James D'Arcy, Stellan Skarsgård)

27. Exorcist: The Beginning / Manaaja: Alku (2004, Harlin)
Mielenkiintoisen tuotantohistorian omaava Manaaja 4. Ensin leffan teki kunnioitettava Paul Schrader. Kun tuottajat näkivät lopputuloksen, sihisivät he vittua ja antoivat Schraderille potkut. Harlin palkattiin kuvaamaan sama elokuva eri (lue: kaupallisella) tavalla uudestaan. Noh, lopulta molemmat versiot julkaistiin ja tämä kaksikko on leffatietämyksen / -historian osalta sen takia äärimmäisen mielenkiintoinen parivaljakko. Joskaan kumpikaan tekeleistä ei elokuvana ole kovin kaksinen. Harlinin on tosin paljon huonompi ja pitkästyttävämpi, eikä kauhuleffana kovinkaan kauhea. 3/10. Traileri.

Niin kaurismäkimäistä, niin kaurismäkimäistä. (Janne Hyytiäinen)

28. Laitakaupungin Valot (2006, Kaurismäki)
Kaurismäen Helsinki-trilogian päätös. Yövartija rakastuu kohtalokkaasti tässä hyvän tuntuisessa film noir -pastississa. Tutut palikat kaurisfaneille, mutta kun toimii niin toimii. Nitraatin lemppari K uusimmasta päästä. 8/10. Traileri.

Teinikauhua & huonoa cgi:tä. (Sebastian Stan)

29. The Covenant / Covenant - vainotut ja vaaralliset (2006, Harlin)
Harlinia alettiin ohjata 2000-luvulla yhä vahvemmalla kädellä ulos Hollywoodista. Jonkinlaista paluuta amerikan kiertueen teinixkauhujuurilleen edustaa ohjaajalleen tämä tekele koulun tuhmista noitapojista. Kyllä tämän kerran katsoi. Just ja just. 5/10. Traileri.

'Do they speak cleaner where you are from!?'. (Samuel L. Jackson, Ed Harris)

30. Cleaner (2007, Harlin)
Piggu murhamysteeri murhapaikkoja siivoavasta taviksesta (Jackson) omaa ainekset parempaakin rikostarinaan jänskän alkutwistinsä ansiosta. Harlinkin pääsi vielä ohjaamaan huippunäyttelijää Ed Harrisin muodossa. Sääli että käsikirjoitus ja karmivan huono naispääosa upottavat tätä kohti unohdusta. Elokuvan suurin shokki on Sam Jacksonin onnistunut, vaatimaton lowkey roolityöskentely. Harvinaista herkkua ylinäyttelyn ruhtinaalta. 6/10. Traileri.

Jos elokuvan kansikuvassa on mies ja pyssy, se on tod näk paska. (John Cena)

31. 12 rounds (2009, Harlin)
Jonkinlainen poliisirikosjutska Nitraatti epäili tämänkin olevan. Cleanerin hengenheimolainen? No ei. Etsivä jahtaa vaimoaan sadistisen pahiksen järkkäämässä epäuskottavassa pelissä. Nykyleffojen helmasynnit eli epileptinen käsivarakameraheilutus, liian lähelle viety lähikuva ja pikaleikkaukset tekevät tästäkin tuskaisen ja sekavan katsottavan. Plus tuo kombo saa tuotannon näyttämään halvalta ja amatöörimäiseltä. Yhden ilmeen karismavapaa toimintasankari Cena ei vakuuta. GoT:in Littlefinger pahistelee. New Orleans tapahtumapaikkana tuo sentään mukaan jotain vähän erilaista. 3/10. Traileri.

Kohti valoa. (André Wilms, Kati Outinen)

32. Le Havre (2011, Kaurismäki)
Pakolaisia, romantiikka ja rock'n'rollia. Korkeat pisteet, mutta Nitraatti huomaa ettei ole tuntenut pienintäkään halua nähdä tätä uudestaan leffateatterin jälkeen, eikä voi sanoa tästä edes kovasti mitään muistavansa. Mielenkiintoista. Ei silti ihan vielä uudestaan. 8/10. Traileri.

Insert geneerinen photoshopattu sotadraamajuliste here.

33. 5 Days of War / Viiden päivän sota (2011, Harlin)
Venäjän ja Georgian sotaan sijoittuva tarina reportterista joka... zzzz.... sori, Nitraatti meinasi nukahtaa jo tuota kirjoittaessaan. Mutta raportti: Georgian valtion rahoittama propagandaelokuva kourallisesta ulkomaalaisia toimittajia kärvistelemässä Georgiassa viiden päivän sodan aikaan. Kunnon false advertisingina Heather Graham käy yhdessä kohtauksessa ja heikkokuntoisen näköinen Val Kilmer mumisemassa parissa muussa. Kököhköä sotadraamaa ja loputtomia epäselviä taistelukohtauksia. Mikko Nousiainen(!) pahistelee. Sentään muutama osuva huomio sotien uutisoinnista. 2/10. Traileri.

Päähenkilö katselee että näkyisikö horisontissa omaperäisyyttä? Ei. (Holly Goos)

34. The Dyatlov Pass Incident (Harlin, 2013)
Found footage on yleensä koodisana paskalle ohjaukselle jota varsinkin kokemattomat ohjaajat tuntuvat rakastavan. Ylläri että Harlin vanha konkari lähti tänne. Noh, ehkä halusi testata miten lähtee? Vastaus on että ei kovin kapoisasti. Jotain semihyviä hetkiä mutta ei ole kenellekään menetys jos ei juuri tätä halpiskauharia näe. 4/10. Traileri.

Yksi harvoja löytämiäni kuvia, missä pääosan esittäjällä ei ole yksi ja sama 'ööööööö!' -ilme. (Kellan Lutz (oik.) ja joku örkki (vas.))

35. The Legend of Hercules (2014, Harlin)
Onko tässä fantasialeffojen unohdettu jalokivi? Veikkasin ennen katselua että ei todellakaan, ja olin oikeassa. I hate when that happens. Kolmesatamaista ylikierroksilla käyvää fantsuväkerrystä, mutta anteeksiantamattoman tylsää sellaista. Harlinin 2000-luvun tuotannoissa on oikeastaan vain kaksi kategoriaa: sutta ja sekundaa. Tämä(kin) on ensimmäistä. Sisältää tosin 1-2 ok kohtausta kun Perkules heiluttaa kättä pidempää potenssiin Zeus. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin yrittää löytää tästä pätkästä se Harlinin perinteinen suomireferenssi (ei löytynyt, ellei Harlinin cameota lasketa). Tuomas Kantelisen musiikit, muuten. 2/10. Traileri.

Kiina on antautumisen merkki? (Johnny Knoxville, Jackie Chan)

36. Jue Di Tao Wang / Skiptrace (2016, Harlin)
Harlinin ensimmäinen ohjaustuotos uudessa kotimaassaan Kiinassa. Tätä odotti ihan aikuisten oikeasti jännityksellä - uusi maa, ehkä uusi nousu? No ei. 48 Tuntia goes kiinan maaseudun matkailumainos. Halvahkon näköinen toimintakomedia jossa parhaat päivänsä nähneet Jackie Chan ja Johnny Knoxville (hmm, oliko jälkimmäisellä niitä ensinkään) juoksentelevat kiinan ja venäjän väliä. Toiminta suht kämyistä, siinä mielessä sopii leffan 'komedian' kanssa yksiin. No okei, ainakin se maatuskakohtaus ja automyyjä olivat hauskoja. Knoxvillen karkailuyritykset alkavat maistua puulta pitkästi ennen leffan loppua. Heikot ja karismattomat pahikset (jos Siperian Terminaattoria ei lasketa) antavat leffalle viimeisen niskalaukauksen huonohkojen leffojen kuoppaan. 4/10. Traileri.

Ojasta noustaan. (Sherwan Haji)

37. Toivon Tuolla Puolen (2017, Kaurismäki)
Jos tämä jää Kaurismäen viimeiseksi, niin pystypäin voi areenalta poistua. Pakolaisvirtaa humoristisesti ja kaurismäkimäisellä sympatialla käsittelevä tekele on Nitraatista vuoden elokuvia. 8/10. Traileri.


TOP-LISTAT

TOP 5 Kaurismäki:

1. Ariel (1988)
2. Varjoja Paratiisissa (1986)
3. Mies Vailla Menneisyyttä (2002)
4. Tulitikkutehtaan Tyttö (1990)
5. Laitakaupungin Valot (2006)

TOP 5 Harlin:

1. The Long Kiss Goodnight (1996)
2. Die Hard 2 (1990)
3. Cliffhanger (1993)
4. Cleaner (2007)
5. Deep Blue Sea (1999)


LOPPUSANAT

Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että jos en olisi päättänyt katsoa kaikkia Harlineja ja Kaurismäkiä oli mikä oli, niin lähes kaikille 2000-luvun Harlineille ja Kaurismäen Leningrad Cowboys -leffoille olisi kyllä stop-nappia tarjottu parin ekan minuutin jälkeen. Silti, tulipahan katsottua. Tämän projektin päätteeksi lupaan vielä että heti kun jompi kumpi tekee lisää elokuvia, niin ne katsotaan ja lisätään tänne, heti kun mahdollista. Käsi sydämellä. Onwards!

To be continued above, I hope... :)

(päivitetty 24.12.2017: lisätty 10 elokuvan arvostelut, top-listat, loppusanat)