 |
| Okei, varmaan maailman eka BC-arvostelu joka ei käytä sitä legendaarista upeaa leffajulkkaa entrynä. |
Hey, hey, hey, hey! Kovasti löi tyhjää kun Nitraatti yritti miettiä tämän illan minileffafestaria. Mutta Nitraatin kotibaarin hurja menetys syöksi ajatukset synkkyyteen, vaikka viimeiset tunnit siellä vietimmekin mukavassa tiiviissä seurassa. Muutenkin Nitraatin pitäisi ryhtyä jo työhön ja tsekata tuo parisataa kertynyttä Areenatuntia, saman verran YouTuben videolinkkejä ja sitten ehkä ~parisataa ennen näkemätöntä pätkää vuosilta 1918-????. Mutta suihkussa hyvä ahaa-elämys yllätti. Kun N sai sen lisäksi kuuman kahvin ja kylmän vodkan hyppysiinsä, niin idea oli valmis: pari leffaa ihmisistä suljetussa tilassa.
 |
| Te olette ollet tuhmia. (v-o: Paul Gleason, Molly Ringwald, Emilio Estevez, Judd Nelson, Anthony Michael Hall, Ally Sheedy) |
Breakfast Clubilla ilta käyntiin, eiks jeh? Näpäkkä pätkä kourallisesta high schoolilaisia viettämässä jälki-istuntopäivää. Rip ohjaaja / käsikirjoittaja John Hughes joka teki useita aikaansa kuvaavia, ja varsinkin Breakfast Clubin kohdalla myös ajattomia pätkiä. Keskellä hurjaa Hollywoodkasaria tunnin neljäkymmenen minuutin R-rated (pelkästään tekstin takia) pätkä kourallisesta nuoria puhumassa älykkäästi itsestään ja toisistaan, wtf? Hughes halusi myös kertoa että hello, luokkia on tässä uudessakin englannissa, ainakin näiden nuorten kokemusten perusteella. Upeasti hän myös keskittää meidät heihin, tiputtamalla lähes aina monologien aikana taustan nolliin. Me näemme heidät selvästi, emme muuta. Siis he merkitsevät, ei muu.
 | ||||||||||||||||||
| Hälp! Tuo ukko aikoo kohta kehua meidät klassikoksi! |
Eniveis, tämän(kin) pätkän arvon näkee parhaiten jälkikäteen. Vieläkin varsin freesi ja originelli tekele jota tiputin jossain välissä korkeimmista numeroista, koska asioita ja varsinkin se Ally Sheedyn loppumakeover[*]. Sitten taas vähän nostelin, koska hey hey hey hey! Ei sillä että kaikilla nautittavimmilla leffoilla pitäisi olla täydet pisteet, kun ei se mene ihan niin. Virheetkin on ihquja (ja kympeissäkin on niitä). Jos unohtaa musiikit, tämä on vähän kuin jotain 60-luvun ranskalaista new wavea[**]: nuoret rähinöi vs. auktoriteetit, paitsi että toisin kuin niissä ranskiksissa, he ovat myös ymmärrettäviä ja / tai sympaattisia[***] (tosi iso ero, I guarantee you).
 | |
| Boo! Hiss! (Paul Gleason) |
Näyttelijät ovat kaikki onnistuneita arkkityyppejä. Muistakaa myös, että sitä kurjaa ja inhaa jälki-istunto valvojaa (erinomaisesti) esittänyt Paul Gleason (rip) oli about 45 esittäessään roolin. Ja miten vanha sinä olitkaan itse nyt? Nitraatti on tätä kirjoittaessaan lähes saman. Makes you think.
 |
| 'When you grow up, your heart dies.' |
[*] Olen lähes varma ettei enää ikinä täysiä, koska se makeover. Argh!!! Miten voi olla niin tyylitajuton hetki muuten niin mainiossa!?!? ARGH!
[**] Ohjaaja Sydney Pollack (rip) sanoi ranskalaisesta new wavesta aikoinaan parhaiten: 'he palvoivat meidän roskaleffojamme ja tekivät niiden innoittamina elokuvia'.
[***] Okei, ei ehkä maalata Francois Truffautia samalla nihilistipensselillä. Hän kantoikin ranskalaisen elokuvan selässään seuraavaan - parempaan - vaiheeseensa. Ja okei; Jean Seberg kauppaamassa Herald Tribunea on maailman elokuvahistorian maagisimpia hetkiä, I'll give you that.
Arvosana: 9/10
IMDB
Traileri
SE biisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti