 |
| Takana loistava menneisyys. |
In a world in which Germany won World War II and has occupied the United Kingdom, Peter Ingram is a writer on a popular soap opera called "An Englishman's Castle" that is set in London during the Blitz. Ingram lives a quiet, boring life, deliberately oblivious to the subtle rule of the local Nazis. His eyes are opened when the woman he is involved with reveals that she is both a Jew and a member of the Underground. Will Peter help overthrow his country's oppressors? (IMDB)
Peter Ingram on toisen maailmansodan veteraani ja menestynyt tv-käsikirjoittaja. Hänen suurin hittinsä on BBC:llä (vaikka kanavaa ei tietystikään nimetä) pyörivä "An Englishman's Castle", jonka nimen sanaleikki viittaa sanontaan an Englishman's castle is his home, vapaasti käännettynä kotini on linnani.
Peter Ingramin asuttama moderni 1970-luvun lopun Lontoo ja Englanti on kuitenkin erilainen. Siellä saksalaiset toteuttivat operaatio Merileijonansa, eli tekivät 1940-luvun alussa maihinnousun englantiin ja valtasivat maan, vaikka joukko vastarintaliikkeen miehiä (Peter Ingram mukaan lukien) potkikin jonkin aikaa vastaan maan metsiköistä käsin. Natsi-Saksa voitti toisen maailmansodan, ja Peter Ingramin tv-sarja näyttelee sen kaukaisissa jälkimainingeissa omaa tärkeää osaansa mielipidevaikuttamisessa.
 |
| Koira ja piiska. (Kenneth More, Anthony Bate) |
Ingramin luotsaama saippuasarja sijoittuu keskelle toista maailmansotaa, jossa leppoisa perhe yrittää jatkaa elämäänsä. Heidän mottonaan voisi olla vaikkapa 'otetaan ihan rauhallisesti'. Tämä nostalgian ja passiivisuuden sanoma ja sen pureminen sarjaa seuraavaan brittiyleisöön on tietysti mannaa maan nykyisten valloittajien mielille: ulkoiset alistamisen tunnusmerkit kuten hakaristit ja sotilasasut kun ovat katukuvasta jo ajat sitten hävinneet.
Englannissa on tosin joukko ihmisiä jotka yrittävät potkia tätä turtumusta vastaan. Vastarintaliike on pieni, pippurinen ja lähes toivoa vailla, kun Gestapo runttaa pienetkin liekit rajuin ottein. Ingram sotkeutuu tahtomattaankin vastarintaliikkeen toimintaan, kun hänen omista pojistaan toinen on palavasilmäinen vastarintaliikkeen sympatiseeraaja, toinen lipevä valtaapitävien mielistelijä, esimies vaikuttaa natsien sätkynukelle ja Ingramin elämään ilmestyy vielä triplavaaraksi rakastajatar, joka on lisäksi juutalainen - ja vastarintaliikkeen agentti.
Castle on onnistunut osa scifin alakategoriaa eli vaihtoehtohistoriaa. Tyyli on scifikirjallisuudessa (esim. tv-elokuvaksikin kääntynyt mainio Robert Harrisin Fatherland) paljon käytetympää kamaa kuin tämän liikkuvan kuvan puolella. Nitraatti näki suht vasta vain pari kuukautta BBC:n Castlen jälkeen julkaistusta Len Deightonin SS-Lontoo (SS-GB) kirjasta pari vuotta sitten tehdyn minisarjan. Sen parasta antia tosin olivat erinomaisen onnistuneet alkutekstit ja se sijoittui paljon lähemmäs sota-aikaa.
 |
| Konjakkia ja sympatiaa. (Isla Blair, Kenneth More) |
Castlen näkeminen ja sen jälkeinen tiedonhankinta nostivat Nitraatin tietoisuuteen pari muutakin 1970-luvun britti-tv:n dystopiaa, jotka pitänee saada silmämunien läpi lipumaan: The Guardians (LWT 1971) 1980-luvun britanniasta jota fasistit hallitsevat ja 1990 (BBC 1977), jossa Isoveli valvoo 1990-luvun Britanniaa.
Uudemmista Man in the High Castleakin pitänee jossain välissä kokeilla, mutta kun Philip K. Dickin 240-sivuinen kirja on venytetty 40-tuntiseksi sarjaksi, tulee Nitraatille heti epäilys että tässä on tarjolla juuri sitä Nitraatin nykysarjoissa kritisoimaa (kts. alla). Philip Rothin kirjaan perustuva Plot Against America voi myös olla tarkastamisen arvoinen - itse kirja tosin jäi Nitraatilta kesken.
Vaan, takaisin Castleen. Toteutus on tietysti taattua menneiden aikojen studionmakuista brittilää, mutta kuten tavallista, näyttelytyö ja hyvä käsikirjoitus enemmän kuin korvaavat muut puutteet. Paul Ciappessonin konstailematon ohjaustyö toimiikin itse asiassa oivana realismiankkurina: kun Castle ei ulkoisesti eroa muista 70-luvun brittisarjoista, on sen maailma insta-uskottava. Philip Mackien teksti on oivaltava, annostellen sopivasti voitettujen häpeää ja hiipivää paranoiaa. Kumpikin miehistä pitää huolta siitä että tapahtumat etenevät, ja kolmetuntinen kesto on tarinalle tarpeeksi.
 |
| Castlen koruton ja toimiva intro. |
Kestoista Nitraatille tulikin mieleen, että nykyajan suurin harmi ja vitsaus tv-puolella on venytys. Vaikka tarinan voisi kertoa parin osan minisarjana, melkein aina osia on lähemmäs kymmenen, tai - mikä vielä pahempaa - kymmeniä. Englishman's Castlesta voisi ottaa mallia, mutta raha puhuu ja maksulliset tilauspalvelut tarvitsevat litisevää sarjasellua täyttämään tyhjyyttään kumisevia holvejaan.
Vaan, takaisin Castleen. Näyttelytyö tyydyttää. Vanha konkari Kenneth More tekee hienon lannistuneen Peter Ingramin. Hänen vastapoolinaan, ohjelmapäällikkö Harmerina tekee yhtä vivahteikkaasti Anthony Bate. Isla Blair on uskottava Jill, Ingramin elämää mullistavana vastarintaliikenaisena. Sivuosista löytyy pitkän linjan luottonäyttelijöita mm. Kathleen Byronin ja Nigel Haversin muodoissa.
Ennen kaikkea sarjalla oli Nitraatista hyvin mielenkiintoista sanottavaa nostalgiakaipuun mahdollisesta valtavan passivoivasta vaikutuksesta. Mitä tulisi esimerkiksi ajatella suomalaisten lähes pakonomaisesta tarpeesta palata elokuvissaan aina ja ikuisesti siihen viime vuosisadan puolikkaaseen vuosikymmeneen, jolloin maa oikeastaan vain hävisi kaksi sotaa Neuvostoliitolle?
Arvosana: 8/10
IMDB
(ei traileria)
