 |
| Hero and the terror. |
Val Kilmer ei ole Nitraatin suosikkinäyttelijöitä. Aina vähän liian lipevän oloinen Kilmer on kuitenkin ollut mukana useammassakin ihan katsottavassa leffassa. Viimeisen vuosikymmenen Kilmer on esiintynyt lähinnä lööpeissä sairauksiensa vuoksi.
Sen verran vääristynyttä viihdelehtien uutisointi on Kilmerin viime vuosista ollutkin, että Nitraatin odotus Val-dokumenttia kohtaan oli lähinnä friikkishow, mutta luvassa onkin varsin syväluotaava kamaa, joka ottaa kädestä ja vie masennuksen alueille asti.
Kilmerin lyhyt oppimäärä: hänen (elo)kuvataiteellisesti lahjakas veljensä kuoli
nuorena, Kilmer kävi kovatasoista New Yorkin Juilliardin
näyttelijäkoulua, josta hänet bongattiin hupaisaan Top Secret-komediaan
(Nitraatista edelleen miehen paras raina), siitä Top Guniin ja loppu on
historiaa joka sisältää mm. Willow-fantasialeffan, josta mies bongasi
itselleen vaimon ja lastensa äidin eli Joanne Whalleyn.
 |
| It came from the desert. (Val Kilmer) |
Ysärillä seurasivat Oliver Stonen The Doors, jonka pääosa Jim Morrisonina lienee jonkinlainen Kilmerin uran
kohokohta, napakka uuswestern Thunderheart, yhden elokuvan verran
Batmania, rapsakka Tombstone-länkkäri, sekä sivuosa Michael Mannin hienossa Heatissä.
Sitä seurasi mukiinmenevä historiallinen
seikkailukauhari The Ghost and the Darkness ja vuosituhannen vaihteen
mukiinmenevä scifikauhari Red Planet. Nolkytluvulla ja siitä eteenpäin kortit näyttivät vaikean miehen maineen saaneelle Kilmerille lähinnä indieleffoja (Mametin jämäkkä Spartan on katsastamisen arvoinen) ja
alamäkeä.
Kilmer hankki videokameran varhain ja kuvasi elämäänsä paljon. Siitä on kiittäminen Val-dokumentin isoa määrää Kilmerin kotivideo-otoksia, joissa vilahtelevat niin perheenjäsenet kuin vaikkapa kasarin alun Kevin Bacon ja Sean Penn. Mielenkiintoisinta matskua on katastrofaalisen Moreau-elokuvan sisältä päin luhistuvien kuvausten aikana Kilmerin taltioima matsku. Tuosta junaonnettomuuden elokuvaversiosta on tehty myös ihka oma dokumenttinsa.
 |
| Oppi-isä helvetistä. (Marlon Brando) |
Sinänsä oli jotensakin sopivaa, että Kilmer ja näyttelijälegenda Marlon Brando tekivät työtä
yhdessä tuossa ysärin puolivälin tuhoontuomitussa Dr. Moreau -filmatisoinnissa. Myös Brandoa
syytettiin siitä, että tämä ei panostanut näyttelijänuraansa aivan niin
paljon kuin rahkeet olisivat antaneet periksi. Tuolloin jo nollat taulussa viipottanut Brando tuntuikin heittävän vetelyyden viestikapulan
suunnilleen noihin aikoihin Kilmerille.
Kilmerin vanhojen otosten lisäksi seurataan tämän dokkaria varten itse kuvaamaa nykyelämääkin. Kilmerille puhuminen on vielä hyvin vaivalloista kurkkusyöpäoperaatioiden vuoksi, joten hänen äänenään toimiikin usein tämän oma poika Jack Kilmer. Dokumentissa Val Kilmer katsoo elämäänsä raadollisen rehellisesti suoraan silmiin.
 |
| Teki kipeää ja haittaa. |
Dokkarin mieleenjäävintä ja suoraan sanottuna masentavinta osastoa ovat, kun tämä raihnainen eilispäivän Doc Holliday yrittää päästä läpi nykypäivän Tombstone-fanitaapamisen, jonka aikana hän pohtii varsin viisaasti näyttelijän kaipuuta olla pidetty ja se, kun tämä eilispäivän Batman oksentaa muoviroskikseen fanien nimikirjoitustapaamisessa.
Eniten häntä tuntuu noissakin tilanteissa kuitenkin harmittavan mahdollinen fanien pettäminen. Tämäkin sitä todistaa: Kilmer vaikuttaa dokumentin perusteella ihan mukavalle tyypille.
Tällaisten dokumenttien tapana on tarjota jonkinlaista loppunostatusta,
mutta tällä kertaa siitäkin on luvassa lähinnä negatiivia. 2010-luvun
alkupuolella Kilmer möi omistamansa kauniin ja ison maa-alueen New
Mexicosta, osaksi velkojensa ja osaksi viimeisimmän (viimeisen?) ideansa
rahoittamisen vuoksi.
 |
| Nitraatin lempparikilmerit kronologisesti: Top Secret (1984), Thunderheart (1992), The Ghost and the Darkness (1996), Spartan (2004) |
Hän työsti omien sanojensa mukaan loistavaa käsikirjoitusta ja / tai yhden miehen näytelmää amerikkalaisen kirjailijasuuruuden Mark Twainin teksteihin perustuen. Nitraatti ei ainakaan ollut näkemästään vaikuttunut: oltiin kaukana hyvätasoisesta, päinvastoin kuin Kilmer itse asian näki.
Kuin viimeisenä uran tuhlauksena kaunis hehtaarien pala New Mexicon jokivartta, jonka Kilmer suunnitteli joskus olevan taiteilijoiden retretti ja hänen perintönsä, on vaihtunut yhdentekevään turhamaiseen ja latteuksia vilisevään projektiin - joka tietysti vielä luhistuu sekin, kun Kilmer sairastuu syöpään.
 |
| Auto focus. |
Kilmerin Juilliard-aikojen huvittava itsetietoinen Hamlet ja hänen viimeisensä, turhamainen Twain ovat myös jonkinlainen osoitus siitä, että Kilmerin uralla näyttelijänä on kehitystä ollut vaikeaa nähdä. Nitraatti ei usko, että dokumentin tekijöillä ja Kilmerillä oli tarkoitus näyttää ihan tätä, mutta jos se vaakkuu kuin ankka jne.
Miinuspuolinaan Val on hetkittäin ehkä hiukan liian korkealentoisuutta
yrittävä ja pieni tiivistyskin olisi dokkarille tehnyt terää. Toisaalta
se on noissakin puolissaan varsin kohteensa oloinen. Olisi väärin vähentää pojoja tuon takia liikaa näin (vahingossakin) rehelliseltä elämäkertadokkarilta. Vahva suositus faneille, vielä vahvempi kaikille muille.
