The Gauntlet / Luotikuja (USA 1977, Clint Eastwood)

Leffajulisteen level: coolass. Sopivuus: 100%. Ehtaa Frank Frazettaa, muuten!

A hard but mediocre cop is assigned to escort a prostitute into custody from Las Vegas to Phoenix, so that she can testify in a mob trial. But a lot of people are literally betting that they won't make it into town alive. (IMDB)

Clint Eastwood esittää Luotikujassa nuhjuista, viinaanmenevää ja vähän hoopoa phoenixläistä etsivä Ben Shockleyta. Ruttuisuudestaan huolimatta Shockleylla on kuitenkin maine, että hommat tulevat aina hoidettua. Yllätyksekseen hän saa tehtävän noutaa todistajan - huoran nimeltä Augustina ('Gus') Malley - Las Vegasista oikeudenkäyntiä varten takaisin Phoenixiin.

Vegasissa pienen säädön seurauksena sekä rosvot että pollarit päätyvät jahtaamaan Beniä ja Gusia. Kun kuljetusautot alkavat räjähdellä ilmaan, talot sortua luotisateissa ja vedonlyöntitoimistot tarjota kertoimia molempien kuolemalle, ei susiparilla ole helppoa matkaa edessään. Pakoa metsästäjiltä tehdäänkin kaikilla mahdollisilla avuilla, harrikoista panssaroituihin busseihin! Jos Nitraatti vielä kertoo, että vastahakoinen pariskunta ei aluksi pidä toisistaan, niin ainakin sen osalta varmaan arvaattekin loput.

Mad Ben. (Clint Eastwood, Sondra Locke)

Eastwoodin vuoden 1977 ohjaus Luotikuja on toimintaelokuvan, jahtielokuvan ja tie-elokuvan yhdistelmä, jossa matkataan Nevadan ja Arizonan autiomaiden, parkkipaikkojen ja takapajuloiden kautta Phoenixin autioon mutta todella ruudinsavuisaan keskustaan. Ruudista puheen ollen; sitä palaa Luotikujassa niin tajuttomasti, että Commando tai Rambokin saa alemmuuskompleksin.

Selvästi kieli poskessa työstetty Luotikuja on Clint sarjakuvamaisimpana superihmisenään ikinä. Luotikujan liioitellut, paikoin täysin absurdit toimintakohtaukset alleviivaavat hupaisasti Clintin siihen astisten roolihahmojen ilmeistä kuolemattomuutta. Luotikuja tuokin hiukan mieleen kymmenen vuotta myöhemmin alkaneen Lethal Weapon -elokuvasarjan, eli poliisileffan jossa on hyvä meininki, mutta jota ei kyllä ota hetkeäkään tosissaan.

Ei, ei *se* Gauntlet!

Erinomaisella pulp-tyylisellä alkuperäisellä - ja ihan yhtä hienolla suomenkielisellä - nimellä paiskattu Luotikuja on Eastwoodin puhtainta pure fun -osastoa. Ronskia ja rivoa r-rated huumoria hersyvä kässäri (Michael Butler, Dennis Shryack) on hyvä tausta Clintin osaaville toimintaohjaajan käsille. Tuloksena on aika tyylipuhdasta miesten "zap! pow! tissit!" -kioskikirjallisuutta elokuvamuodossa - toki Clintin sensibiliteettien läpi suodatettuna.

Hiljattain edesmennyt Sondra Locke (1944-2018) on valloittavimmillaan nokkelana ja sisukkaana Gusina. Luotikuja on Locken paras leffa Clintin kanssa, ja hänen parhaita roolitöitään. Locke oli oikeassa elämässäkin tuolloin Clintin morsmaikku, joten parin kemian tunnelmat välittyvät kankaalta ihan aitoina. Luotikuja oli Clintin ja Sondran kuudesta yhteisestä elokuvasta toinen.

...ja me tehtiin elokuvaa. Sondra & Clint kohtausta miettimässä.

Nitraatin suosikkikriitikko Roger Ebert muuten huomioi oivaltavasti jo Luotikujan ensi-illan aikaan, että Clintin itse ohjaamissa elokuvissa naiset eivät ole pelkkää tahdotonta silmänruokaa, vaan ihan omatoimisia ja -ajatuksisia ihmisiä. Tuo trendihän Clintillä on jatkunut näihin päiviin asti. Eastwoodin oman hyvän itsetunnon merkki, arvelee Nitraatti. Tämän tyylisissä elokuvissahan kun on tosi yleistä, että naisille on tarjolla pelkästään se kiitoksesta huokailevan, pelastettavan koristeen rooli.

Clint vetää Luotikujassa (niin mukava aina kirjoittaa tuo leffan nimi!) clintin, eli sen oman yleisen ikiluotettavan tyylinsä mukaisesti. Clinthän on kuin Fazerin sininen, Fiskarsin sakset tai (lisää tähän lempijuomasi nimi) - tuttua, turvallista, luotettavaa ja hyvää. On siis varmaan kaikille selvää, millainen projektio Itäpuulta on tällä(kin) kertaa pääroolissa luvassa, joten ei siitä sen enempää.

There will be guns n' roses. Ja luoteja. Niin. Paljon. Luoteja.

Eastwoodin roolihahmo Luotikujassa on myös Likaisen Harryn vastakohta. Suurin osa väkivallasta kohdistuu nyt Clintin hahmoon, ei toisinpäin. Lähes kaiken muun kärsiessä hirmuisesta lyijymyrkytyksestä, ei Ben Shockley itse esimerkiksi koko elokuvan aikana tapa ketään(!), ja ampuukin vain kaksi laukausta - nekin elottomiin objekteihin.

Jos katsoja kaipaa iltansa ratoksi syvällistä ja monimerkityksellistä elokuvakokemusta, kannattaa valita katsottavakseen jotain aivan muuta kuin Luotikuja. Luotikujan ainoa agenda on helvetin hauska rymistely, ja oikeassa mielentilassa nautittuna sillä pärjää ihan yhtä pitkälle kuin panssaroidulla joukkoliikennevälineellä Phoenixin kaduilla.

Pienet hykertelyt Nitraatti sai myös elokuvan lopputekstien vastuuvapautuslausekkeesta: "Lainkäyttötoimenpiteet joita tässä elokuvassa esitellään, eivät välttämättä vastaa nimettyjen lainvalvontaviranomaisten käytäntöjä".

No todellakin toivottavaa!

Arvosana: 8/10

IMDB
Traileri