 |
| Nuo mainiot miehet lentävissä vispilöissään. |
A biplane pilot who had missed flying in WWI takes up barnstorming and later a movie career in his quest for the glory he had missed, eventually getting a chance to prove himself in a film... (IMDB)
Waldo Pepper on entinen Suuren Sodan pilotti, nykyinen 1920-luvun lopun Amerikan takapajuloita kiertävä yleisön temppulennättäjä, jonka haaveet ovat aina vähän saavutettavuutta kauempana. Aina hurjemmat temput, uuden koneen kehittely kaveri-insinöörin kanssa, suurennellut sotajutut ja Hollywoodin kutsu ovat Pepperin vauhdikasta arkipäivää.
Samaan aikaan lentoala alkaa järjestäytyä ja kaupallistua, eikä siellä katsota kovin hyvällä sitä vaaraa ja rämäpäisyyttä, jota Pepper ja hänen kaltaisensa edustavat - ihmisille kun tulisi markkinoida lentämistä ennen kaikkea turvallisena matkustustapana.
Nitraatin vuosi käynnistyy lentäen. Waldo Pepper on varsin ilakkaa seikkaluleffaa draamamausteilla ja hurjilla stunteilla, joita nykyisinä cgi-aikoina oikeat ihmiset vähemmän suorittavat. Onpa itsekin lentäjän paperit omannut ohjaaja George Roy Hill houkutellut näyttelijänsäkin ilmoihin. Selvästi nimittäin ollaan useammassakin lähikuvassa prutkuttelemassa maan ja taivaan välillä kaksitasoissa, oltiin tähtiä tai ei! Mutta tietysti stunt-miehet ja heidän tempauksensa ovat sitten asia erikseen...
 |
| Mary Bethin ja Waldon hauska leffahetki. Termi soveltuu itse Waldo Pepper -leffaankin. (Susan Sarandon, Robert Redford) |
Näyttelijät ovat kautta linjan ilahduttavia. Robert Redford poikamaisen innostuneena sankarina on täysi nappivalinta. Redford on ehkä vähän aliarvostettu - monen komean tähden osa. Hän on kuitenkin aina ollut monipuolinen ja taitava näyttelijä joka pystyy tekemään genreä kuin genreä. Ja kyllä; pirun komea. Kauneudellaan häntä tasapainottaa hehkeä nuori Susan Sarandon, jonka Hollywood-haaveinen surinasussu Mary Beth on yhdessä mielitiettynsä (ja Waldon kilpakumppanin), ruotsalaisen Bo Svenssonin hauskasti vetämän Axel Olssonin kanssa mainio pari.
 |
| Olsson & Pepper: taistelupari. (Bo Svensson, Robert Redford) |
Keskuskolmikon lisäksi muissa rooleissa nähdään mm. Margot Kidder Waldon naisystävänä Maudena, Edward Herrmann tämän veljenä ja Pepperin insinöörikaverina Ezra Stilesina ja Geoffrey (Julietten isä!) Lewis ikävänä valtion lentoturvallisuusmiehenä Newtina. Mainitaan tietysti vielä Bo Brundinin karheasti tulkkaama ja myöhäisessä vaiheessa esiteltävä, mutta jo paljon ennen sitä hengessä mukana oleva saksalainen lentäjä-ässä Ernst Kessler.
 |
| "Siis haluat minun tekevän mitä, George!?" (George Roy Hill, Robert Redford) |
Waldo Pepper oli ohjaaja George Roy Hillin ja Robert Redfordin kolmesta yhteistyöstä viimeinen ja selvästi kaupallisen ja kriittisen menestyksensä kannalta heikoin - ja taatusti nykyään myös unohdetuin. Harmillista, sillä kyseessä on hyvä elokuva. Nitraatin mielestä Pepper ehkä häviää rahtusen Butch Cassidylle ja Sundance Kidille, mutta pieksee Nitraatista vähän vetelän Puhalluksen mennen tullen. Noiden kahden muun Hill / Redford -leffan tavoin Paul Newmanille oli pedattu rooli myös Pepperiin (Bo Svenssonin rooli), mutta hän jätti Waldon syystä tai toisesta väliin.
Kässäripuolella ei tarvitse myöskään kantaa huolta. Vasta edesmennyt Hollywoodin jättiläinen, myös Butch Cassidyn nerokkaasti kässäröinyt William Goldman (1931-2018) pistää pöydän taas kerran koreaksi, kun Pepperin komedialliset ja dramaattiset osiot ovat yhtä herkullisia. Aikalaiskriittiikki muuten iski hampaansa juurikin tuohon tekstirunkoon, jonka slapstick-komedian ja vakavan draaman yhteen naittamista karsastettiin.
 |
| Iik! Positiivisena puolena ollaankin jo niin korkealla, että korkean paikan kammokin häviää! |
Höpsis sanoo nyky-Nitraatti; Pepper oli tuossa vain aikaansa edellä. William Goldmanista vielä sen verran että jos Nitraatti joskus nimeäisi kymmenen parasta amerikkalaista elokuvakäsikirjoitusta, Goldmanilla olisi niistä ainakin kolmasosa ja taatusti enemmän kuin kenelläkään muulla.
Pepper rasahti Nitraatin silmämunille juuri oikealla hetkellä. Nitraatista alkoi taas kerran - kymmenen kesken jätetyn turhakkeen ja parin tusinan tasapaksun leffan jälkeen - tuntua, että kaikki wanhat hywät on jo nähty, eikä näkemättömien joukossa niitä enää kerta kaikkiaan ole. Pepper to the Rescue!
Joskus hyväkin on ihan tarpeeksi klassikon arvonimeen, MOT Waldo Pepper. Ja klassikkohan on vain termi elokuvalle, josta ajatus, ettei sitä enää ikinä näkisi, aiheuttaa suurta mielipahaa.
Arvosana: 8/10
IMDB
Traileri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti