Systemsprenger / System Crasher (Saksa 2019, Nora Fingscheidt)

Ydinsotaa apatiaa vastaan. (Helena Zengel)

On her wild quest for love, 9-year-old Benni's untamed energy drives everyone around her to despair. (IMDB)

Bernadette 'Benni' Klaaß (Helena Zengel) on yhdeksänvuotias tyttö, jolla on suuria ongelmia pärjätä elämässään. Hän on sairaalloisen voimakastahtoinen, hyper-energinen ja kärsii pahoista lapsuusajan traumoista, joiden seurauksena Benni sekoaa täysin jostain niin viattoman tuntuisesta kuin kasvojensa koskettamisesta.

Ongelmia on myös häntä auttamaan pyrkivillä ihmisillä. Bennin äiti Bianca (Lisa Hagmeister) kyllä yrittää, mutta ei millään pysty pärjäämään eläimellisen ja räjähtelevän lapsensa kanssa.

Kokopäiväkapinallinen.

Benni onkin näennäisen loputtomassa kierteessä, jossa hän ei pärjää yhdessäkään sijoituskodissa, eikä häntä voida vielä siirtää alhaisen ikänsä takia teini-ikäisille tarkoitettujen palvelujen piiriinkään, vaikka ne hänelle jo paremmin sopisivatkin. Benni on siis elokuvan tittelin systeeminmurtaja, tai väliinputoaja.

Tässä myllyssä häntä pyrkii auttamaan koko joukko aikuisia ihmisiä, joista kaksi nostetaan enemmän esiin. He ovat ilmeisesti loputtomalla kärsivällisyydellä varustettu nuorisotyöntekijä rouva Bafané (Gabriela Maria Schmeide), joka yrittää auttaa Bennia löytämään loppuelämän kotinsa ja Michael 'Micha' Heller (Albrecht Schuch), itsekin kovan menneisyyden omaava nuoriso-ohjaaja, joka on erikoistunut ongelmaisten teinien auttamiseen ja vastuuseen opettamiseen.

Kun rakkaus ei riitä. (Lisa Hagmeister, Helena Zengel)

Nora Fingscheidt on ohjannut ja käsikirjoittanut aiheesta rajun ja raikkaan elokuvan. System Crasherista puuttuu kiitettävästi lavastuksen maku ja käsivarakameran käyttö vie meidät osaltaan varsin auttavasti sisään Bennin vuoristoratamaailmaan.

Vaikka aikuiset vetävätkin hyvin - erityisesti Bianca-äidin ja rouva Bafanén romahdukset jäivät Nitraatin mieleen, ja mainitaan vaikka tässä myös Axel Wernerin hupaisa pieni veto maatilan isäntä Bockelmannina - on System Crasher ennen kaikkea pääosan esittäjänsä, eli nuoren Helena Zengelin elokuva.

Kun apu ei riitä. (Gabriela Maria Schmeide, Helena Zengel)

Zengel - käytännössä roolihahmonsa ikäinen näyttelijänalku - on pääroolissa kuin luonnonvoima ja kerta kaikkiaan ilmiömäinen. Nitraatilla ei ole mitään ongelmaa nostaa Zengelin Benniä siihen kouralliseen lasten ja varhaisteinien tekemiä rooleja, jotka ovat Nitraattia eniten päräyttäneet.

Katsoessa voi todellakin uskoa näkemänsä, vaikka Bennin käyttytyminen tuntuukin aina välillä pakenevan katsojan ymmärrystä. Niin, se ymmärrys. System Crasher on myös mainio esimerkki elokuvan empatiavoimasta, josta mm. kriitikko Roger Ebert aikoinaan kirjoitti.

Benni & räjähtävä raivokohtaus #3242343092384.

Ei Nitraatilla ole Bennin kanssa toivottavasti kovin paljon yhteistä, mutta kyllä tätä elokuvaa katsoessa pystyy kuitenkin jotensakin ymmärtämään tyttöä, tämän motiiveja, sekä hänen hapuilevia yrityksiään saada elämäänsä jotain rakasta, pysyvää ja luotettavaa.

Katsoessa System Crasheria Nitraatille muuten tuli huvittavana sivujuonteena mieleen myös kaikki ne tunteidensa sokaisemien vanhempien vakioheitot ongelmalapsistaan, kuten "kyllä sitä pitää luonnetta olla, että pärjää tässä maailmassa", "se on vaan vähän vilkas", tai "ai, sä et sitten varmaan vaan pidä lapsista". Tästä eteenpäin mieleen saattaa noita kuullessa hiipiä myös joitain valikoituja Bennimäisiä kuvia...

Luonto & hetkellinen, häviävä mielenrauha.

Pientä natinaa Nitraatilta irtoaa System Crasherin tarpeettomasti pitkitetystä multilopusta. Osa tuosta tarpeettomuuden tunnusta tosin juontunee siitä, että Nitraatti toivoi pätkää katsoessa Bennille onnellista loppua, mutta mitä pidemmälle edetään, sitä mahdottomammaksi se tuntuu käyvän.

System Crasher onkin siitä harvinainen elokuva, että se on hyvä, mutta tietyn vaiheen jälkeen sen alkaa toivoa loppuvan mahdollisimman nopeasti. Tosin yleensä tuollaisen toiveen syy elokuvaa katsoessa johtuu jostain ihan muusta!

Arvosana: 8/10

IMDB
Traileri

PS: Ne muut Nitraattia eniten päräyttäneet lasten roolityöt. Tekojärjestyksessään, ylävasemmalta oikealle lukien:

Tatum O'Neal (Addie Loggins, Paper Moon, 1973), Anna Paquin (Flora McGrath, The Piano, 1993), Hailee Steinfeld (Mattie Ross, True Grit, 2010) ja Quvenzhané Wallis (Hushpuppy, Beasts of the Southern Wild, 2012). Jos jokin näistä on näkemättä, niin katsokaa ihmeessä.

PPS: Anna Paquinin Oscar-kiitospuheen alku on muuten yksi ilahduttavimpia asioita, minkä ihminen voi nähdä!