Shoah (FRA / UK 1985, Claude Lanzmann)

Meditations on the Abyss.

Claude Lanzmann's epic documentary recounts the story of the Holocaust through interviews with witnesses - perpetrators as well as survivors. (IMDB)

Claude Lanzmannin jättidokumentti ottaa nimensä hepreankielisestä sanasta, joka tarkoittaa kaaosta tai tuhoa; siis holokaustia. Lanzmann työsti dokumenttiaan vuoden 1973 lopusta kevääseen 1985, lähes 11 ja puoli vuotta. Ensimmäiset kuusi vuotta tehtiin haastatteluja 14 eri maassa. Kuvamateriaalia kertyi valtavasti. Sen jälkeinen leikkaamisvaihe kesti viisi vuotta.

Shoah on erilainen holokaustidokumentti. Siinä ei kuulla taustamusiikkia eikä siinä käytetä arkistokuvaa. Shoah koostuu pelkistä haastatteluista. Kameran edessä on holokaustista pelastuneita, sivustakatsoneita ja murhaajia. Shoahin kesto on yhdeksän tuntia.

Chelmnon keskitysleiri, joukkohauta.

Vaikka kyseessä ei olekaan kronologisesti etenevä historiallinen dokumentti, saa katsoja silti kuvan tapahtumien etenemisestä. Natsithan eivät keksineet juutalaisvihaa, vaan kaivoivat esiin muun muassa Martti Lutherin kirjoituksia ja pyyhkivät pölyjä vanhoista laeista. Natsien 'suurin' idea ja anti vihalle oli tietysti endlösung, lopullinen ratkaisu.

Holokaustia käsitellään mosaiikkimaisesti: uhrit, tuhoajien kone- ja ihmisosaset, vastarinnan vaikeus, sanan saaminen ulkomaailmaan, Varsovan ghetto. Usein kasvokuvista leikataan ulkoilmaan, hitaisiin kamera-ajoihin holokaustin tapahtumapaikoille nykyajassa. Samalla haastateltava jatkaa kertomustaan. Vaikutelma on katsojan omille mietteille tilaa tarjoava, siirtävä, mietiskelyyn kutsuva.

Haastattelujen yleinen asetelma (v-o): tulkki, haastateltava, Claude Lanzmann.

Claude Lanzmannin (1925-2018) haastattelutaktiikka on hieno. Tämä iso lempeän oloinen jätti ei yleensä esitä suuria kysymyksiä, vaan pieniä. Millaiset sakset sinulla oli käsissäsi kun leikkasit keskitysleirivankien hiuksia? Millainen ilma sinä päivänä oli? Millä kaivoitte maata? Nämä yksityiskohdat ankkuroivat tapahtumat katsojan mieleen. Pieni kasvaa isoksi.

Lanzmannin lempeä ulkokuori on myös tarpeellista petosta. Hän saa jotkut - mahdollisesti vihamieliset - haastateltavat kavereikseen aloittamalla näennäisen asiaankuulumattomilla kysymyksillä. Niiden aikana varomaton haastateltava alkaa jo tietämättään paljastaa todellista karvaansa, ennen kuin holokaustia on edes mainittu.

Auschwitzin kaasukammioiden junalaiturin kyltymätön, ahmiva suu.

 
Ystävällismielisiä haastateltavia hän ohjaa tarvittaessa lempeästi mutta varsin päättäväisesti jatkamaan. Joskus kuvaukset on tehty kohteelta salaa: näin toimitaan melkein kaikkien natsien osalta. Holokaustin avittajat jäävät mieleen. Rautatien johtaja, joka ei muka tiennyt mitä hänen raiteitaan pitkin kulkee, vaikka alhaisimmilla veturimiehilläkin tuo tieto oli jo hallussa...

...Katkerat ja kateellisuuden parkitsemat maalaiset, jotka vauvasta vaariin virnuilivat ratojen varsilla, tehden kurkunleikkauseleitä ohikulkevien tavaravaunujen juutalaisille, samalla kun ottivat heidän omaisuuttaan ja asuntojaan itselleen. Näiden ihmisten väitteet, että eleet olivat muka ystävällismielisiä varoituksia juutalaisille heidän kohtalostaan ovat typerryttävän epäuskottavia.

"- So you want to die. But that's senseless. Your death won't give us back our lives. That's no way. You must get out of here alive, you must bear witness to our suffering and to the injustice done to us." Filip Müller, henkiinjäänyt.

Ja henkiinjääneiden uhrien kertomukset. Maahan haudattujen lankkuihmisten esiinkaivuu. Ihmisvuoren vyöry kaasukammioiden ovien auetessa: kun valot 'suihkuista' sammuivat ja tappava kaasu kohosi, kiipesivät vahvimmat (miehet) tässä lopullisessa kaaoksessa ylöspäin pitkin heikompien (lasten, naisten) kehoja. Alimmat ja pienimmät ruumiit olivat murskana, lattia täynnä eritteitä...

Eloonjääneiden kertojien rauhallisuus, usein jopa jonkinlainen lempeys yllättää alussa, mutta muuttuu koko ajan ymmärrettävämmäksi. Nämä ovat kurkistuksia ja muistoja maailmasta, jossa järki lakkaa toimimasta.

Treblinkan keskitysleiri, muistomerkki. Louhoskivet symboloivat hautakiviä.

Shoah on yksi suuria dokumentteja. Kertomus siitä, miten mahdottomasta tuli mahdollista. Vaikka se on yhdeksän tuntia sanoja, tekee sen loputtua mieli vain hiljentyä, pohtia matkaa, historian elävää kosketusta, todistamista. Ja miettiä taas niitä pienimpiä, turruttavimpia faktoja. Kuten vaikka sitä, että uhrikuljetukset keskitysleireille olivat maksullisia.

Mutta alle neljävuotiaat matkustivat ilmaiseksi.

Arvosana: 10/10

IMDB
Traileri

PS: Nitraatin aikaisemmat pistot aiheeseen: pseudodokumentti Tahdon Riemuvoitto sekä totuuspohjaiset fiktiot Son of Saul, Tule ja Katso, Ida.