 |
| Rohkeasti eteenpäin pysymällä paikallaan! |
Star Trek-sarjat saivat neljännen tulokkaansa, 173-osaisen ja seitsenkautisen Deep Space Ninen vuonna 1993. Alkuperäinen Kirkin ja kumppanien sarja tehtiin 1960-luvulla, 1970-luvulla sama porukka huiteli animaatiomuodossa ja 1980-luvulla mentiin Picardin ja kumppanien menestyksekkään Next Generationin tahdissa.
Sittemminhän Trekki jatkui vielä ysärin aikaan Voyagerilla, jossa naiskapteeni Janeway ja hänen miehistönsä menivät sinne, minne Trekissä ei ollut ennen menty ja 2000-luvun alussa prequel-sarja Enterprisella, jonka siivet taittuivat huonon menestyksen vuoksi ennen aikojaan. Enterprisenhän Nitraatti on jo aiemmin ehtinyt käsittelemäänkin. Kuten tuolloin, ei tälläkään kertaa ole luvassa blogeista lyhintä, päinvastoin. Pitkä sarja vaatii luonnollisesti pidemmän paneutumisen.
 |
| USS Defiant telakoitumassa DS9:ään. Defiant on asemalaisten päristelyalus kolmoskaudesta eteenpäin. |
Sitten takaisin Deep Space Ninen alkuun. 1990-luvulla päätettiin väkertää vähän synkempää ja staattisempaa Trekkiä kuin siihen astiset sarjat. DS9 sijoittuu Tähtiliiton takapajulaan, vuosikymmeniä raakojen Cardassialaisten miehittämänä olleen Bajorin läheiseen avaruuteen, tarkemmin entisten miehittäjien hylkäämälle avaruusasemalle, jonne Tähtiliitto tulee vähän YK-tyyliin pitämään järjestystä, kun Cardassit ovat Bajorista häippäisseet.
Vaksihommiin tulee ihan eri kierre, jahka Bajorin avaruuteen aukeaa yllättäen vakaa madonreikä toiselle puolelle galaksia ja madonreiässä itsessään asustelevat toisen jumalat ja toisen alienit alkavat aktivoitua. Luonnollisesti DS9-asemakin alkaa kiinnostaa matkaajia ihan eri tavalla kuin aiemmin.
 |
| Hahmoja sarjan alussa: O'Brien, Dax, Ben Sisko, Jake Sisko (edessä), Odo, Kira, Bashir, Quark |
Komentaja Benjamin Sisko (Avery Brooks)
Vaimonsa hiljattain menettänyt Sisko kasvattaa nuorta poikaansa Jakea yksin ja menee minne Tähtiliitto käskee. Nyt on vuorossa DS9, josta tulee perusnakkia mielenkiintoisempi palvelupaikka madonreiän ansiosta. Lisäkapulaa Siskon rattaisiin heittää Bajorilaisten muinainen ennustus,
joka kivenkovaan väittää että vastentahtoinen Sisko on heidän jumaliensa
lähettiläs. Sisko edustaa aseman ihmis-osastoa yhdessä poikansa kanssa.
Trekkisarjojen ja äkkiseltään mietittynä myös scifisarjojen ensimmäinen musta pääosanesittäjä Avery Brooks omaa todella erikoisen ja teatraalisen näyttelytyylin, joka vaatii totuttelua: outoja pitkiä pausseja ja ihme kiekaisuja puheessa, väärän aikaan tapahtuvaa hymyilyä, kovaäänistä ulosantia ja vaeltelevia käsiä. Siskon suhde Jaken kanssa etenee pitkään kuin alien joka ei ole ikinä tavannut ihmislasta, opettelisi tulemaan sellaisen kanssa toimeen.
Siskon puheenparsi tuppaa menemään jotensakin näin: "MINÄ. EN. TIEDÄ. MISTÄ. SINÄ. OIKENNYTPUHUT!!!". Tästä kaikesta huolimatta Siskosta ei voi olla pitämättä, koska hahmo on hyvä ja näyttelijä jotenkin symppis. Aikoinaan Kovaa Peliä Bostonissa ja Hawk -sarjoistakin kovana ja tyylikkäänä Hawkina tuttu Brooks lopetti näyttelemisen DS9:n päätyttyä ja keskittyi suureen rakkauteensa eli jazzmusisointiin. Jotain samaa tyylilajia oli hänen DS9-ajan näyttelemisessäänkin.
 |
| Hahmoja sarjan lopussa. Ylärivi: Quark, Worf, Bashir. Keskirivi: O'Brien, Odo, Jake. Alarivi: Kira, Sisko, Ezri Dax. |
Luutnantti Jadzia Dax (Terry Farrell) suosikkihahmo
Joviaali mutta elämänkokemusta rutkasti omaava tiedeupseeri Jadzia Dax on aseman kissamainen, kaikkiruokainen ja hirtehisen huumorintajuinen ilopilleri. Li Andersson oli eräässä kyselyssä ylivoimainen voittaja kun kysyttiin, kenen
poliitikon kanssa lähtisit mieluiten kaljalle. Jadzia on samassa mielessä aseman Li Andersson.
Jadzian Trill-rodun erikoisuus ovat symbiontit, matomaiset masuasukkioliot, jotka elävät paljon pidempään kuin yhden trillielämän. Symbiontit isäntineen ovat SETA:n märkä uni - vähän kuin kahta sukupuolta ja bi kaupan päälle! Vaikka Dax on nykyään kiinni naispuolisessa Jadziassa, tuntevat Benjamin ja Dax toisensa jo Daxin edellisestä 'elämästä', miespuolisen Curzon-symbiontin ajoilta.
Majuri Kira Nerys (Nana Visitor)
Bajorilainen huumorintajuton drama-queen ja välillä aika lapsellinen riivinrauta Nerys on
asemalla Bajorin ja Liiton yhdysupseeri. Syvästi uskonnollinen ja yhtä
syvästi äkkipikainen Nerys on viettänyt suurimman osan elämäänsä
terroristihommissa (Cardassien mielestä) tai siis vapaustaistelijana
(Bajorilaisten mielestä). Daxin vastakohta vähän kaikessa. Triviana mainittakoon, että yhdelläkään muulla hahmolla ei ollut yhtä montaa 'lookia' l. tyyliä sarjan aikana.
Nitraatti mainitsee myös erään suht vasta tietoon tulleen, Nana Visitorin itse kertoman karmean jutun: vuoden 1995 alkupuolella kesken kolmoskauden kuvausten (3x14 Heart of Stone), Nana Visitor kidnapattiin kahden henkilön toimesta aseella uhaten vuorokaudeksi ja raiskattiin useaan kertaan. Tekijöille rapsahti oikeutetut elinkautiset. Nitraatin täytyy vain ihmetellä Visitorin henkisiä voimavaroja, kun hän silti jaksoi painaa eteenpäin tv-sarjassa.
Onnellisempana DS9:n aikaisena Visitor-jutskana Nitraatti kertoo, että Visitor ja sarjan tohtori Bashiria näytellyt Alexander Siddig saivat lapsen ja menivät naimisiin sarjan tekemisen loppupuolen aikaan. Scifi-sarjan mahdollistamana Visitorin oikea raskaus kirjoitettiin transporter- l. teleportti-onnettomuuden Kiralle aiheuttamaksi pakkoraskaudeksi! Visitor ja Siddig erosivat pari vuotta sarjan loppumisen jälkeen.
 |
| Tuhmat pojat: Gul Dukat & Damar. (Marc Alaimo, Casey Biggs) |
Konstaapeli Odo (René Auberjonois, 1940-2019) suosikkihahmo
Aseman yrmyn semisadistinen poliisimestari,
työhönsä kätevän sopivasti muodonmuuttaja, joka ainakin sarjan alussa
on tiettävästi ainoa rotuaan.
Luutnantti Julian Bashir (Alexander Siddig)
Ärsyttävän pätevä nuori ja humaani ihmislääkäri Bashir pitää peleistä ja leikeistä, ehkä liiankin kanssa. Hyvää pataa O'Brienin kanssa. Alun perin Siddig käytti nimenään Siddig El Fadilia, mutta muutti sen parin kauden jälkeen Alexander Siddigiksi. Nana Visitorin ex-aviomies ja heidän lapsensa isä (kts. yllä).
Päällikkö Miles O'Brien (Colm Meaney)
Next Generationistakin tuttu reilu ja konstailematon ihmisinsinööri saa sarjan alussa asemakomennuksen. Mukana liikkuvat Keiko-vaimo ja nuori tytär, mutta Julian Bashir on O'Brienille myös kuin perheenjäsen.
Komentajakapteeni Worf (Michael Dorn)
Toinen tuttu Next Gen-kasvo, joka saa komennuksen asemalle neloskauden alussa. Klingonien Tähtiliittoversio, kunniallinen ja huumorintajuttuomaksi tituleerattu turvaosaston suorittaja, joka alta aikayksikön iskee silmänsä Jadziaan.
 |
| Kovat pojat: Martok & Gowron. (J.G. Hertzler, Robert O'Reilly) |
Luutnantti Ezri Dax (Nicole de Boer) suosikkihahmo
Seiskakaudeksi sarjaan kiitävä uusi söpö Trilli, joka ei ole ollenkaan valmis symbionttiaan varten ja saa sen hoteikseen ilman normaalia pitkää koulutusta, koska syyt. Hyvänä ideana Ezri on Jadzian täydellinen vastakohta eli pieni, hermostunut ja sekaisin. Ironisesti hän on tietysti myös aseman neuvonantaja / psykologi.
Jake Sisko (Cirroc Lofton)
Ben Siskon poika, joka ehtii sarjan aikana kasvamaan nuoreksi mieheksi. Kiinnostuu kirjoittamisesta ja reportterin hommista.
Quark (Armin Shireman) suosikkihahmo
Rahanahneen Ferengirodun pääedustaja asemalla. Pyörittää aseman suosituinta baaria, jossa kaikki käyvät. Sivubisneksinä hämärähommia, joiden kyttääminen on puolestaan Odon pääbisnes.
Hupaisana kautta älyttömänä triviana Nitraatin pitää mainita yksi salaliittoteoria: rahanahneet, ison karikatyyrimäisen kehon-osan (korvat tässä, nenä niillä toisilla) ja lähinnä juutalaisista koostuvan Ferengi-näyttelijäkatraan takia ferengejä pidettiin joissain piireissä juutalaiskarikatyyreinä.
Naamapalmunsa takaa voi naurusta hytkyvä Nitraatti kertoa, että rodun tarkoitus oli tekijöiden mielestä noiden huuruisten teorioiden sijaan aivan ilmiselvä: koska Tähtiliitto on niin paljon henkisesti edistyneempi ihmismuoto, jolle ahneus ei enää ole ominaista, ovat Ferengit me, maan ihmiset, juuri tällä hetkellä.
Sivuosien hahmoja
Gul Dukat (Marc Alaimo) suosikkihahmo
Sarjan hieno pahistyylin edustaja, ylpeä Gul Dukat on Cardassi joka oli Deep Space Ninen komentaja valloitusaikaan, ja joka miellään vieläkin kutsuu asemaa silloisella nimellään Terok Nor. Erikoisen kiinnostunut Majuri Kiran ärsyttämisestä - ei tietysti mikään vaikea tehtävä.
Nog (Aron Eisenberg, 1969-2019)
Quarkin nuori veljenpoika, jota ura Liitossa sen ensimmäisenä Ferenginä alkaa ennen pitkää kiinnostaa.
 |
| Winn siunaa sinut niin *maan perusteellisesti*, lapsoseni. (Louise Fletcher) |
Quarkin veli. Kauniisti sanottuna ei penaalin terävin kynä, mutta iso sydän, sekä insinööri- ja hilavitkutinhommissa etevä kuin mikä.
Elim Garak (Andrew J. Robinson) suosikkihahmo
Aseman ainoa Cardassi, ja saa osakseen aika viistoja katseita. Hyväluontoinen ja kepeä Garak väittää itsepintaisesti olevansa pelkkä räätäli, mutta taidot ja taipumukset viittaavat myös paljon synkempään taitosettiin...
Winn Adami (Louise Fletcher) suosikkihahmo
Sarjan mainio inhokki on bajorilainen Winn, joka ainakin esittää syvällisesti uskonnollista, mutta käyttää uskontoa lähinnä edistääkseen omia poliittisia etujaan. Käenpesän hoitaja Ratchedistä Oscarin aikoinaan napannut Fletcher on nappivalinta vähän samoilla taajuuksilla operoivaksi Winniksi.
Brunt / Weyoun (Jeffrey Combs)
Jeffrey Combs tekee tasaisesti läpi sarjan kahden eri rodun hahmoja: ferengien tilintarkastajien niljakasta herra Bruntia ja Dominion klooni-vortien samoin niljakasta ja neitimäistä herra Weyounia.
 |
| Dominion päädominatrix. (Salome Jens) |
Quarkin baarin työntekijä. Valot päällä eikä ketään kotona, mutta suuri sydän. Useammankin aseman miespuolisen ihastuksen kohde.
Kasidy Yates (Penny Johnson Jerald)
Vähän ennen sarjan puoliväliä kuviin ilmestyvä rahtialuskapteeni Yates on omapäinen immeinen ja Siskon morsmaikku.
Keiko O'Brien (Rosalind Chao)
O'Brienin botanistivaimo, joka tuppaa perheessä määräämään sen kaapin paikan.
Kenraali Martok (J.G. Hertzler) suosikkihahmo
Klingoni isolla K:lla: Martokin kuva olisi syytä olla rotunsa kohdalla sanakirjassa. Martok ilmestyy sarjaan suunnilleen Worfin aikoihin. Alussa häväisty vanha sotaraakki alkaa pikimmiten korjata kurssiaan.
 |
| Garak tarjoaa enemmän neuloja kuin lankoja. (Andrew Robinson) |
Liittokansleri Gowron (Robert O'Reilly)
Klingonien ärmy Next Generationistakin tuttu johtaja, joka alkaa olla rikkana Siskon ja Tähtiliiton rokassa joskus neloskaudesta eteenpäin.
Damar (Casey Biggs)
Alussa Gul Dukatin lähes sanaton yessir-kakkosmies-cardassi muuttuu paljon muuksikin sarjan edetessä, kun tekijät huomasivat että näyttelijä oli paljon alun perin pientä osaansa parempi.
Morn (Mark Allen Shepherd) suosikkihahmo
Quarkin baarin virallinen baarikärpänen, Lurian-rodun edustaja joka muiden hahmojen mielestä puhua puputtaa kuin papupata. Katsojat eivät puolestaan kuule Mornin puhuvan sarjan aikana tavuakaan.
Johtaja (Salome Jens)
Dominion johtajarodun pomotar, jolta ei suurta rakkautta rotunsa ulkopuolelle juuri liikene.
 |
| Ympäri mennään, loppuun tullaan. |
Alla Nitraatti käy viimeisen kuukauden puolentoista aikana - parin vuosikymmenen tauon jälkeen - uudelleenkatselemansa sarjan kaudet läpi yksitellen ja spoilerivapaasti. Jokaisen kauden yleiskuvauksen lisäksi luvassa on kauden parhaiden osien spoileriton esittely. Allaoleva lista ei mahdollista sarjan varsinaisen pääjuonen seuraamista, sitä varten löytyy lista esimerkiksi täältä.
Nitraatin mielestä sarjaan väkisellä sen noin puolivälistä eteenpäin väännetty yhä enemmän jatkuva juoni ei ole kovin mielenkiintoinen, eikä Nitraatti suosittele katsomaan sarjaa sen vuoksi. Vaikka sarjan juonikaaressa on paljon yleisesti kehuttuja pumpum-osia, eivät ne Nitraattia juurikaan vakuuta. Yleensäkin sarjan aikoinaan ylistetty näkemys sen loppupuolella kovasti framille nostamasta rankemmasta ja synkemmästä sotimisesta on näin post 9/11 -maailmassa vanhentunut aika huonosti.
 | |
| Ds
Ysin kauppakassit, eli Danube luokan runaboutit. Nämä sukkulan ja kunnon
avaruusaluksen epäpyhät äpärät saivat kelvata aseman ainoina
matopurkkimenopeleinä pari ekaa vuotta. Maapallon jokien mukaan nimettyjä aluksia
meni mäsäksi niin monta, että Maasta meinasivat loppua
joet kesken! |
Vaikka Nitraatti onkin vannoutunut trekkie, niin hänkin myöntää, että DS9:n kanssa samaan aikaan pyörinyt, Nitraatin lempparisarja kautta aikain, eli Babylon 5 - josta DS9 kauniisti sanottuna lainasi - teki tehosteetkin paremmin. B-5:ssä oli jo laivastotaisteluja, kun DS9:ssä kaksi muovin- ja styroksinpalasta vielä jahtasi toisiaan.
Syy B-5:n ylivoimaan tällä saralla olivat tietokoneet. B5 otti cgi:n eli tietokonetehosteet käyttöönsä tv-puolella paljon kilpailijoitaan aiemmin. Sinänsähän tehosteet eivät ole Nitraatille pääasia, muovi ja mielikuvitus riittävät jos muu on hyvää, mutta yleensä nuo DS9:n pumpum-osat olivat Nitraatista myös heikosti kirjoitettuja ja tunnetasollaan ohuita.
 |
| Aseman räpätäti Morn. (Mark Allen Shepherd) |
Deep Space Nine on myös eniten saippuasarja kaikista Trekeistä ja vaikka sarja sinänsä paranee edetessään, tämä saippuavaiva tahtoo ajan kuluessa vain paheta, lähes rampauttaviin mittoihin. Lisäksi ajoittain on selvästi nähtävissä se, että luovuus on ollut kortilla ja tekijöiden väsymys on käsinkosketeltavaa. Osaksi tuon ymmärtää: 26 osan takomisen per vuosi on täytynyt olla aika raskasta.
Kausilistauksessa on kauden numero ja suluissa montako osaa kauden kokonaismäärän osista Nitraatti pitää erikoisen hyvinä, eli monestako on kirjoittanut alle lyhyen arvostelun. Osalistauksessa on osan nimi, osan järjestysnumero (kausi x osan numero) ja osan käsikirjoittaja(t) ja mahdollinen erillinen osan tarinan laatija(t).
Sitten seuraa osan kuvaus ja arvostelu. Osaan liittyvä kuva on kyseisestä osasta ja sen kuvateksti on lainaus kyseisen osan dialogista, tosin ei todennäköisesti kuvan kohtauksesta. Osat arvostellaan esitysjärjestyksessään. Lopuksi Nitraatti valitsee kymmenen parasta osaa, muun statistiikan ohella.
Kausi 1 (3/19)
Ykköskausi on heikko. Melkein puolet osista ovat juoneltaan 'DS9 tapaa ärsyttäviä muukalaisia gamma-kvadrantista'. Pääjuoni etenee vain ekassa ja vikassa jaksossa.
Vortex (1x11, Sam Rolfe)
 |
| "Home? Where is it? Some day we'll know... cousin." |
Pikkurikollinen nimeltä Croden sanoo Odolle voivansa kertoa tälle lisää tämän omasta, kadonneesta rodustaan. Asiallinen Odo / changeling- l. muodonmuuttaja-osa. Ensimmäinen laatuaan ja hyvää sense of wonderia.
Vortex hyötyy myös hyvästä vierailevasta näyttelijästä (Cliff De Young) rikollisen roolissa. Sisältää pikkuisen harmaan sävyjäkin, piirre josta sittemmin tuli DS9:n tavaramerkki.
Dramatis Personae (1x17, Joe Menosky)
 |
| "Spare me from beings who think pain is pleasure." |
Odoa lukuunottamatta aseman päällystö alkaa potea piilevää paranoiaa ja vallanhimoa. Hauska osa, jossa kaikki saavat vetää näyttelyhatustaan jotain erilaista. Pienenä ongelmana ehkä se, että sen enempää katsojat kuin näyttelijätkään eivät vielä tunne hahmoja(an) tarpeeksi hyvin nauttiakseen tekemisestä täysillä.
Listan ensimmäinen, muttei viimeinen hyvä tai parempi bottle show, eli osa jossa on vain vähän näyttelijöitä vakkareiden lisäksi, ja joita varten ei ole rakennettu paljon lavasteita jne. Idea on säästää rahaa niitä kauden isompia osia varten. Monista näistä bottle show -osista, jotka luottavat etupäässä tekstiin ja näyttelijöihin spektaakkelin sijaan, on tullut Trek-sarjojen fanien lemppariosia.
Duet (1x18, Lisa Rich & Jeanne Carrigan Fauci (t.), Peter Allan Fields (kk.)
 |
| "What you call genocide, I call a day's work." |
Cardassialainen joka kärsii harvinaisesta sairaudesta jota on tavattu vain yhdellä Bajorilaisella keskitysleirillä vierailee DS9:llä. Kira on varma että kyseessä on sotarikollinen ja aikoo tämän myös todistaa.
Ykköskauden kakan seassa Duet loistaa kauden kevyesti kirkkaimpana ja yhtenä koko sarjan kirkkaimmista timanteista. Hyvin vahva Kira-osa, joka osoittaa minkä luokan diplomatia- ja uudelleenrakennustyö Tähtiliitolla on tässä galaksin kulmassa käsissään.
Tarjolla on myös kypsää syyllisyyden, rikoksen ja rangaistuksen käsittelyä, sekä kerrassaan erinomainen vieraileva näyttelijä Harris Yulin, joka saa hyvää taustatukea sarjan vakkarivierailija Marc Alaimolta (Gul Dukat). Erinomainen bottle show, myös.
Kausi 2 (4/26)
Kakkoskausi on vähän enemmän juonikaarta, kun listalla on Bajorien sisäistä valtakamppailua. Harmittavasti sarjan tästä aspektista ei koskaan saatu täysiä tehoja irti. Kun myös katsojaluvut kyykkäsivät aina noiden osien aikaan, alkoi tuo juonirihma sarjassa jäädä nopeasti enemmän taka-alalle.
Kausi on tasapaksu keskinkertaisuus, mikä on itse asiassa pahempaa kuin ykköskauden ykkösestä kymppiin -vuoristorata. Luvassa on myös huonoa osien järjestyssuunnitelua, kun esimerkiksi 3 kappaletta O'Brien-osia on peräkkäin. Jäyhää toistoa ja kivaa jos pitää O'Brienista, mutta tuskin kukaan ihan noin paljon. Myös 'autetaan ruttuisia kyläläisiä' -tarinoista saa viimeistään tällä kaudella jo lähes kohtalokkaan yliannostuksen.
Invasive Procedures (2x04, John Whelpley (t.), John Whelpley & Robert Hewitt Wolfe (kk.)
 |
| "...they reduced my entire life... to one word: "un-suitable"." |
Katkera Trilli joka raakattiin aikoinaan symbionttikisasta ottaa yhdessä morsmaikkunsa ja palkkasoturiensa kanssa Jadzian tähtäimiinsä, Dax mielessään. Hyvää Trilli- ja Symbionttikamaa, jota on avittamassa yksi sarjan parhaita vierailijoita, John Glover Verad-trillinä. Katsokaapa vaikkapa vain miehen habitusta ennen ja jälkeen sen - noh, invasive proceduren.
Mielenkiintoisena kautta harmillisena piirteenä Daxin isännistä tunnuttiin jostain höhlästä syystä myöhemmin aina unohdettavan mainita tämän episodin Verad. Vajaamiehisen näyttelijäkatraan ja peruslavasteiden käyttö tekee tästä osasta myös selvän bottle show:n. Kuten niistä monet, myös tämä on hyvälaatuinen.
Rules of Acquisition (2x07, Hilary Bader (t.), Ira Steven Behr (kk.)
 |
| "When it comes to business, my brother has the weak little lobes of a female." |
Pel-niminen naisferengi uhmaa rotunsa tapoja haluamalla tehdä työtä eli bisnestä - ja vieläpä vaatteet päällä! Hupaisa, uskaltaisiko Nitraatti sanoa jopa feministinen rymistely, josta nauttiminen edellyttää myös ferengeistä - noista World of Warcraftin hiisien esikuvista - pitämisestä. Bonuksena Brian 'klink-klink' -mies Thompson (Cobra) nolaa itseään punaisessa meikissä ja rengashaarniskassa.
Osan feminismiaspektia tosin haittaa se, että tässä pyydetään hekottelemaan takapuolen läpsyttelyllekin, aijjai... ajat ovat totisesti muuttuneet! Mukana on jopa hiukan juonikaartakin, kun tulevien kausien mörkö eli Dominio esitellään nimitasolla.
Necessary Evil (2x08, Peter Allan Fields)
 |
| "My own very adequate memory not being good enough for Starfleet, I am pleased to put my voice to this official record of this day. Everything's under control. End log." |
Uusvanha rikos saa Odon muistelemaan kinkkistä rikostapausta ajalta, jona Deep Space Nine tunnettin Terok Norina, koska Cardassia miehitti Bajoria. Vaikka osan juoni on b-luokan agentti- / Agatha Christie -osastoa, on kyseessä silti muikea Odo-osa.
Necessary Evil kertoo hänen konstaapeliuransa synnyn Gul Dukatin (aina mainio Marc Alaimo) käsissä ja esittelee elämää asemalla Cardassia-aikaan, proto-Kiran ja -Quarkin säestyksellä. Poikkeuksellisen hyvin ohjattukin (James L. Conway), muuten.
Blood Oath (2x19, Peter Allan Fields & Andrea Moore Alton (t.), Peter Allan Fields (kk.)
 |
| "Look upon your executioners, killer of children!" |
Jadzia Dax jauhaa kolmen vanhan muikean fanservice-klingonin kanssa pientä verivalan velvoittamaa tappokeikkaa. Mainio Dax- / Trill- / Symbiontti-osa, kivaa klingonfaneille ja tervetullutta vaihtelua kakkoskauden mieltäkalvavaan keskinkertaisuuteen. Jos osasta tulee mieleen Kurosawan Seitsemän Samuraita ja kuusnepan Laser Squad, niin pakkohan sen on tällä listalla olla.
Kausi 3 (4/26)
Edellisen kauden lopussa esiteltiin hyvin laimeat uudet Dominio-viholliset Gamma-kvadrantista, eli Jem'Hadarit ja Vortat. Odon poppoo Founderit on sentään mielenkiintoisempi uusi tuttavuus. epäonnistuneen vihollisrodun esittelyn mallia tarjosi muuten Star Trek: Voyager kohta perään, kun Kazonit osoittautui niin ruttuiseksi vastukseksi, että heistä hankkiuduttiin myöhemmin eroon vähin äänin.
Voyagerille operaatio oli helppo, heidän aluksensa kun pystyi ennen pitkää jättämään Kazon-alueet taakseen. Toisin oli DS9:n laita, joka kärsii heikoista pahiksistaan sarjan loppuun asti. Asema saa myös oman taistelualuksensa Defiantin, jolla päästään päristelemään vähän rapsakammin kuin entisillä aluksenkuvakkeilla eli runabouteilla.
Dominion kanssa viritellään kylmää sotaa, josta ei ihan heti tule sen kummempaa. Cardassien kanssa ohjelmassa on Bajor-liennytystä = aika borea. Vika kausi, jossa Bajorin sisäiset kahinat ovat enemmän esillä.
Ira Steven Behr tuli näillä paikkeilla toiseksi sarjapomoksi Michael Pillerin paikalle, kun Piller lähti luotsaamaan uutta Trek-sarjaa Voyageria. Luvassa on taas hiukan enemmän jatkumoa normitrekkisarjoihin verrattuna. Kiran hiustyyli tuo tällä kaudella mieleen Paavo Väyrysen.
The House of Quark (3x03, Tom Benko (t.), Ronald D. Moore (kk.)
 |
| "I am Quark, son of Keldar, and I have come to answer the challenge of D'Ghor, son of... whatever." |
Mary Kay Adams on erinomainen ja hauska Quarkin arkkityyppitason Klingon-morsmaikkuna Grilkana. Lisäbonuksena yllättävän asialliseksi muodostuvassa b-juonessa O'Brien yrittää viritellä uransa uhranneelle Keiko-vaimolleen parempaa elämää.
Visionary (3x17, Ethan H. Calk (t.), John Shirley (kk.)
 |
| "I hate temporal mechanics." |
Turruttavan treknobabble-määrän läpi siivilöityy asiallinen mysteeriscifijuoni, jossa O'Brien hyppii ajassa tulevaisuuteen ympäri yhä pahenevaa katastrofia kohtaavaa DS9:ää. Menossa mukana myös Nitraatin lemppari Trek-rotu, eli romulaanit. Muikea yllätys ja lopetus, jotka pohjustavat tulevien kausien tapahtumia, kääntävät osan vaa'an lopullisesti ja selvästi plussan puolelle.
Facets (3x25, René Echevarria)
 |
| "There's nothing quite like holding a child to your breast, nursing it. (pause) The entity which lent me this body wishes to speak!" "How much longer am I gonna have to do this?!" |
Jadzialla on joku trillien hölöpölö-seremonia, jossa hänen Dax-symbionttinsa entiset isännät siirtyvät telepaattisesti vähäksi aikaa hänen kaiffaraidensa ruumiisiin. Jokseenkin heikolta kuulostava juoni osoittautuu kuitenkin osana mukavaksi yllätykseksi, kun kaikki päähenkilöt (ja vähän ylikin) pääsevät irroittelemaan eri hahmoina.
Muikean vahva Daxin scifi- / fantsu -kikkareosa, tukevalla Odo-supportilla. Vähän kuin ykköskauden Dramatis Personae (kts. yllä), mutta ilmavampi - lukuunottamatta kylmäävää herra Siskoa! B-juonessa Nog-Ferengi väkertää Tähtilaivaston pääsykokeidensa kanssa, isä Romin hilluessa taustatukena.
The Adversary (3x26, Ira Steven Behr & Robert Hewitt Wolfe)
 |
| "He said..."You're too late. We are everywhere."" |
Defiant ja sarjan pumpum-osasto saavat vihdoinkin kunnollisen ja tunnelmallisen, älynystyröitäkin hyväilevän käsittelyn, kun alus uhkaa karata Siskon ja kumppaneiden käsistä ikävän wihulaisen kaappauksessa tässä kauden jouhevassa päätösosassa. Tuo tosin vähän liikaa mieleen Alienit ja The Thingit, mutta menkööt, näin piilevän paranoian nimissä.
Kausi 4 (3/25)
Sarjan kausien välien paras asia tapahtuu tässä, kun Siskon (nyt kapteeniksi korotettu) pliisu kuontalo on ajeltu pois ja wanha kunnon Kovaa Peliä Bostonissa Hawk-style palaa kunnolla kuviin! Parranhan mies jo saikin kolmoskauden loppupuolella. Tältähän Siskon olisi pitänyt näyttää jo alusta lähtien, mutta tekijöillä meni tuolloin sisu kaulaan.
Vakkariksi mukaan joukkoon liittyy myös STTNG-tuttu klingon Worf (Michael Dorn), jolle tosin pitää väkisellä vääntää asemalle jonkunnäköinen suojatyöpaikka. Klingonit ylipäätänsäkin liittyvät kuvioihin enemmän mukaan, kun Dominio alkaa hämmentää sotasoppaa. Klingonit tulivat ehkä mukaan katsojien kalastelusyistä, mutta ihan jees. Harmillisesti Bajorin oma sisäinen valtakamppailu alkaa kuitenkin samasta syystä jäädä taka-alalle.
Kiran hiukset eivät enää ole Paavo Väyrynen, vaan nyt on luvassa Ami Aspelund. Jem'Hadarit ovat yhtä tylsiä kuin ennenkin: mitä muuta voi odottaa, kun rotu on suunniteltu sellaisen näköiseksi, ettei rodun edustajia voi erottaa toisistaan juuri mitenkään. Tämä aivopierurotu alettiin pikku hiljaa siirtää sarjassa ihan viisaasti tapahtumien keskiöstä takavasemmalle, aluksiaan lukuunottamatta. DS9 alkaa myös välillä haiskahtaa vähän liikaa saippuasarjalle.
The Visitor (4x02, Michael Taylor)
 |
| "It begins many years ago. I was eighteen. And the worst thing that could happen to a young man happened to me. My father died." |
Kapteeni Sisko joutuu onnettomuuteen, jonka tuloksena hän näyttää menehtyvän. Seuraamme surevaa Jakea, jonka elämä kuihtuu isän heittämässä pitkässä varjossa, turhien toivonpilkahdusten saattelemana. Samaan aikaan Benjamin Siskon menetys muuttaa tulevaisuuden historiankulkua.
Hugo-ehdokas The Visitor on mainiota, syvältä kouraisevaa scifidraamaa. Cirroc Loftonin Jake - joka on ollut vähän ohut hahmo - saa kerrankin mehukasta tekemistä. Nuoren Jaken osuus olisi tässä saanut itse asiassa olla hieman pidempikin, vaikka Tony Todd hahmon vanhempana versiona hienosti vetääkin. Sarjan kirkkaasti parhaita osia.
Little Green Men (4x07, Toni Marberry & Jack Treviño (t.), Ira Steven Behr & Robert Hewitt Wolfe (kk.)
 |
| "They irradiated their own planet?!" |
Quark kuskaa veljensä kanssa uudella aluksellaan veljenpoikaansa maahan Tähtilaivaston akatemiaan, kun tapahtumaketju ja kasa treknobabblea viskaa koko porukan maan menneisyyteen, 1940-luvun yhdysvaltojen New Mexicon Roswelliin ja armeijan salaiseen tukikohtaan. Alien-ja salaliittoteoriat tuntevat arvannevatkin, mitä on luvassa - tosin Ferengit näkevät enemmän bisnesmahdollisuuksia kuin salaliittoja!
Ferengi-osat ovat yleensä joko kurjinta scheissea tai sarjan parhaimmistoa. Tämä jälkimmäistä. Sarjakuvamainen vierailevien hahmojen katras kelpaa mainiosti, kun mm. veteraani Charles Napier hyvittää karmean STOG-hippiosansa päinvastaisella ärmyllä kenraalilla. Hieno Ferengi-komediapala ja yksi sarjan hauskimpia osia.
The Sword of Kahless (4x08, Richard Danus (t.), Hans Beimler (kk.)
 |
| "Hard to pass up on a good quest!" |
Wanha legendaarinen klingonjäärä Kor (osassaan aina mainio John Colicos) saa vihiä klingonien suurimman pyhäinjäännöksen olinpaikasta ja värvää vanhan kaiffarinsa Daxin (Jadzia) ja uuden kaiffarinsa Worfin esineen etsintäretkelle.
Tällaista varten Worf kannatti sarjaan raahata, ei ahdistuneena Defiantin tai aseman komentokeskuksen kannelle kähisemään. Kiitettävä Dunkkis- / Traveller- / LOTR-fantsuscifimeininki. Osan tehoja heikentää jonkin verran sen flegmaattinen ohjauspuoli (LeVar Burton), kun toimintaan ja jännitykseen ei ole saatu kunnolla kierteitä.
KAUSI 5 (4/26)
Sarja jatkaa enemmän sotamoodissa. Sotahommissa on tässä sarjassa tosin vähän sellainen tuntu, että lottokoneesta vedetään kaksi rotupalloa ja ne ovat sitten sodassa vähän aikaa, ennen kuin arvotaan lisää. Kira näyttää nyt tummahiuksiselta Brian Setzeriltä. Toimintaakin tuntuu olevan entistä enemmän, mutta hyvää sellaista? No jaa... Tällä kaudella on luvassa myös melkoisia aivopieruja: saippuan määräkin alkaa olla hyvin lähellä sietämätöntä.
The Assignment (5x05, David R. Long & Robert Lederman (t.), David Weddle & Bradley Thompson (kk.)
 |
| "No Miles, you're not telling anyone. If you do, I'll stop her heart forever." |
O'Brienin botanistivaimo Keiko joutuu Bajorin reissullaan paikallisen eliömuodon, uuden metafyysisen sarjapahiksen Pah-wraithien (Pah-haamut?) riivaamaksi ja palatessaan asemalle alkaa kiristää Milesia tekemään salassa asemalla jotain ikävää, uhaten tämän kieltäytyessä vahingoittaa tämän vaimoa.
Muikean ilkeä bottle show-episodi Hitchcock-mausteilla, jossa Rosalind Chao pääsee Keikona kerrankin kunnolla irroittelemaan isommassa roolissa, samalla kun Colm Meaney komppaa taustalla Milesin perusahdistumisella ja Rom säätää mainiona uudessa hommassaan. Sisältää myös yhden DS9:n hätkähdyttävimpiä hetkiä. Kauden "O'Brienin tulee kärsiä!" -osa.
Trials and Tribble-ations (5x06, David Gerrold (The Trouble With
Tribbles), Ira Steven Behr, Hans Beimler & Robert Hewitt Wolfe (t.),
Ronald D. Moore & René Echevarria (kk.)
 |
| "Tell me, do they still sing songs of the Great Tribble Hunt?" |
Alkuperäinen Enterprisen miehistö joutuu kamppailemaan DS9:n porukan salaa avittamana aikamatkaavaa Klingon-agenttia vastaan - hellyttävistä hallitsemattomasti lisääntyvistä karvapallero-Tribbleistä puhumattakaan.
Rapsakoiden tehosteiden, uskollisen lavastuksen ja puvustuksen sekä
hienon ohjauksen (Jonathan West) ja erinomaisen leikkauksen avulla Sisko
kertaa Tähtilaivaston aika-avaruusagenteille, kuinka DS9:n miehistö
joutui keskelle 1960-luvun Trekin Tribble-osan tapahtumia.
Tribble-ations on sarjan hauskimpia vetoja. Trekin 30-juhlavuotis-osa on hyväntahtoisen nostalgisesti alkuperäiselle naljaileva, aikansa kalleimpia tunteja televisiota ja ansaittu Hugo-ehdokas, melkein voittajan (B5: Severed Dreams) tasoinen. DS9:n parhaimmistoa, ilman muuta.
Soldiers of the Empire (5x21, Ronald D. Moore)
 |
| "To hell with prudence! This isn't a Federation starship. This is a Klingon Bird of Prey." |
Tällä kakkakaudella hyvät hetket ovat vähissä. Yksi niistä on tässä, vähän Likaisen Tusinan ja Kapinan Laivalla mieleen tuovassa vedossa, kun Worf, Dax ja kenraali Martok (aina mainio J.G. Hertzler) lähtevät känittämään Klingonaluksella piggu tiedustelusotaretkelle, jolla arkojen veri punnitaan.
Muikea Klingon-osa, joka pumppaa rodun kulttuuriinkiin asiallisia lisiä vain vahvistaa näkemystä siitä, että DS9:n omat pahiskeksinnöt (köh jem'hadarit) olivat unohdettavia pzkoja. bonuksena myös hyvä Dax & Worf -osa. Kun muukin vieraileva näyttelykatras on juonessa innolla mukana, on kyseessä kauden parhaita osakkeita. Ainoa naamapalmun arvoinen asia on se, että loppumatsia alusten kesken ei näytetä, vaikka se olisi kerrankin ollut lähes ehdottomasti näytettävää pum-pum tavaraa!
Empok Nor (5x24, Bryan Fuller(t.), Hans Beimler(kk.)
 |
| "Secure is such a relative term, wouldn't you agree?" |
O'Brien johtaa Nogin, Garakin ja kourallisen mosuja hylätylle cardassialaiselle Deep Space Ninen (entiseltä nimeltään Terok Nor) sisarasemalle Empok Norille, josta olisi tarkoitus keikata vähän varaosia.
Kaikki ei mene ihan putkeen, kun joukkio onnistuu herättämään stasiksesta muutaman cardassialaisen supersoturin, eikä Garakikaan tunnu olevan ihan oma joviaali itsensä. Hyvää paranoiaa asiallisessa bottle show -osassa, joka saa ekstraa hyödyntäessään O'Brienin sotataustaa. Random-jannutkin saavat yllättävän paljon ruutuaikaa, vähän STTNG:n yhtä asiallisen Lower Decks -osan tyyliin.
KAUSI 6 (5/26)
Sodan lottokone jatkaa pyörimistään ja sarjan juonen suurista linjoista välittäminen on yhtä työn takana kuin aina. Saippuan määrä jatkaa kauden alun vääristä lupauksista huolimatta valitettavasti kasvamistaan. Jatkuvuus on epäilemättä Babylon 5:n innoittamana myös lisääntymässä DS9:kin, kun kutoskauden ekat kuusi osaa ovat yhtä tarinaa. Sarjan tekijät myönsivät itsekin, ettei DS9:iä ollut tarkoitettu tuollaiseen, ja toteutus onkin melko kiikkerää.
Tällä kaudella tuntuu olevan myös aivan yletön määrä hahmojen soolo-osia, joista melkein kaikki ovat heikkoja. Mainitaan myös yksi sarjan pahimpia aivopieruja, eli tässä vaiheessa menoon mukaan änkeytyvä holohahmo Vic Valentine, tuo vara-Sinatra ja boomerien märkä paskauni. Tästä kaikesta huolimatta tällä kaudella on myös tämän listan lukumääräisesti eniten hyviä osia. Go figure. Kiran hiustyyli on palannut ykköskauden new romantic -virtaviivaisuuteen, Conan O'Brien vivahteilla.
Favor the Bold (6x05, Hans Beimler & Ira Steven Behr)
 |
| "Gods don't make mistakes!" |
Lähinnä DS9:lle sijoittuva Maanalainen Armeija -tyylinen väkerrys aseman hallinnasta, sivujuonena Tähtiliitto kokoaa laivastoaan DS9:n hallintakamppailua varten. Tähän asti aika tylsän juonikokonaisuuden loppu on asiallisempaa kamaa. Muutama yllättävän hyvin kirjoitettu pätkäkin löytyy, kun Vortatkin saavat vähän lihaa luidensa ympärille ja palaset liikahtelevat loppurytinää varten kohdilleen.
Mainitaan myös että tämä ja seuraava osa tulivat nitraatille aikoinaan hyvin tutuiksi, kun Nelonen lopetti sarjan esittämisen suomessa neloskauden jälkeen ja loppusarjaa piti tuolloin ennen digiaikaa pitkään nauttia kalliiden import-myyntivideonauhojen avulla, eikä niitä raaskinut hommata muutamaa sarjan oletettua tärkeää huippukohtaa enempää.
Sacrifice of Angels (6x06, Ira Steven Behr & Hans Beimler)
 |
| "Time to start packing!" |
Sarjan kepoisasti isoin - ja komein - rytinäosa tähän mennessä, ja oikeastaan sen loppuun asti. Kyseessä on kamppailu DS9:n hallinnasta isossa laivastotaistelussa,
samalla kun silmukka aseman salaliittolaisten ympärillä kiristyy. Tarjolla on myös hyvää Gul Dukat -kamaa.
DS9 on tässä vaiheessaan viimeinkin ottanut Babylon-5 -lusikan kauniiseen käteensä ja vetää avaruustaistelunsa cgi:nä l. tietokonetehosteina, parin styroksinkappaleen sijaan. Jälki on komeaa, myönnetään. Ei silti; styroksikin riittää jos muu tekeminen on onnistuneella tasolla.
Karmeana kiviriippana tälle osakaksikolle tosin voi pitää sitä, että vaikka deus ex machinan (käytännössä) ystäville on tarjolla mannaa taivaalta, me muut voimme vain naureskella ontosti ja pyöritellä silmiämme epäuskoisina lopun tapahtumille. Plussan puolelle tässä osakaksikossa kuitenkin jäädään, hyvinkin tälle listalle pääsyn verran.
The Magnificent Ferengi (6x10, Hans Beimler & Ira Steven Behr)
 |
| "A child... a moron... a failure... and a psychopath. Quite a little team you've put together." |
Dominio kaappaa Quarkin ja Romin äidin. Nagus nakittaa Quarkin kokoamaan iskujoukon joka vapauttaisi äitylin, ja lupaa palkkioksi ison kasan latinumia. Kaikki selvää, paitsi että Quark päättää koota kommandojoukkonsa pelkistä ferengeistä! Mukaan kelpuutetaan niin vanhoja tuttuja kuin uusia psykopaattejakin.
Luvassa laimentamatonta Ferengi-hupia Seitsemän Samuraita / Likainen Tusina -pastissin muodossa tässä bottle show-osassa, jossa bonuksena tehdään toka vierailu Empok Norille, DS9:n hyljätylle sisarasemalle. Pistetään vielä Iggy Popp kaupan päälle!
Far Beyond the Stars (6x13, Marc Scott Zicree (t.), Ira Steven Behr & Hans Beimler (kk.)
 |
| "For all we know, at this very moment, somewhere far beyond all those distant stars, Benny Russell is dreaming of us." |
Sisko saa sairaskohtauksen ja uneksii 1950-luvun yhdysvalloista, jossa scifi-kirjailija Benny Russell saa idean kirjoittaa mustasta kapteenista ja hänen avaruusasemastaan. Maailma vain ei tunnu oikein valmiilta sitä vastaanottamaan.
Mainio, koskettavakin tarina, jossa sarjan vakkarit pääsevät esittämään hiukan omien hahmojensa heijastumia ilman meikkausta ja Avery Brooksin (joka osan myös ohjasi) nykivä ilmaisu kautta opittu mieltymys on kerrankin täysin paikallaan: Bennyn murtumiskohtaus on parasta jälkeä, mitä Brooks teki koko sarjan aikana.
Toki tässä ollaan aika lähellä pelkästään tribuuttia Star Trekiltä itselleen. Mutta fakta on, että Star Trek antoi tv-maailmalle sekä mustan scifi-päähenkilön (DS9) että naispuolisen scifi-päähenkilön (Voyager) aikana, jolloin molemmat olivat melkoisia harvinaisuuksia. Kuten jossain sanottiin, tämä osa näyttää miksi kyseessä on iso asia ja pitkän matkan tuotos, koska se ei enää nykyään tunnu niin isolle asialle. Osassa on myös vahva klassikon tuntu, vaikka metataso onkin melkoinen.
In the Pale Moonlight (6x19, Peter Allan Fields (t.), Michael Taylor (kk.)
 |
| "Because I can live with it... I can live with it..." |
Sisko päättääkin yrittää vetää Romulaanit mukaan konfliktiin vaikka väkisin, Garakin (Andrew Robinsonin tähtihetki!) taustatuella ja hinnalla millä hyvänsä - päätös jota hän tulee katumaan. Kun Sisko luopuu periaatteistaan hitaasti yksi kerrallaan saadakseen suunnitelmansa toimimaan, katsoja odottaa että Trekin simppelit moraalireleet naksahtavat päälle. On kylmäävää, kun niin ei tapahdu.
Nitraatti huomasi katsoessaan, että Siskon parrassa on jo hiukan harmaata. Tämän osan tapahtumien perusteella ei ihme. Tällaista harmaasävyistä (heh) osaa olisi ollut turha odottaa muissa Trek-sarjoissa. Onko se hyvä vai paha asia riippuu katsojasta. Ehkä kymmenen vuotta Game of Thronesin selkäänpuukotuksia on vienyt tästä sen ihan viiltävimmän terän, mutta oldskool-Trek mittarilla ollaan Red Wedding-tunnelmissa.
KAUSI 7 (4/25)
Mukaan viimeisen kauden alussa liittyy yksi söpö uusvanha vakkari, kun yksi parhaita entisiä näyttelijöitä (ja samalla hahmoja) sai tarpeekseen omasta alikäytöstään. Fantasia-aspektit nousevat tällä kaudella enemmän esille scifin rinnalle.
Luvassa on jumalallisia siittämisiä, baseball-osia, skaalojen laulu -osia, gangsteritarinoita, naamanvaihtoja jne jne... Huomaa, että ollaan vikalla kaudella, kun katsojaluvuilla ei enää ole niin väliä ja pöljimmätkin pahnanpohjaideat voi huoletta tuutata eetteriin.
Luvassa on myös jonkinlainen loppupeli, jossa kauden vikat yhdeksän osaa, noin kymmenen tuntia - The Final Chapter - muodostavat jatkuvajuonisen kokonaisuuden, joka on venytetty puolet liian pitkäksi kaiken maailman turhuuksilla: esim. Ezrin mieshuolet ja Ben Siskon Cosby-show, eikä juonikaan ole kovin kummoinen: esim. naurettavan perustelematon ja tyhjästä temmattu Breen-rodun ilmaantuminen loppukahinoihin.
Loppupelissä on joitain puoliksi onnistuneitakin juonirihmoja, kuten Damar tai Dukat-Winn-Pah-wraithit. Päällimmäinen tunne vikan kauden päättyessä on kuitenkin helpotus. Tuskin enää tulee katsottua kaikkia sarjan 173:a osaa uudestaan - sen verran heikkoja ja yhdentekeviä vetoja tuohon joukkoon mahtui. Kira näyttää nyt Sueden Brett Andersonilta.
Afterimage (7x03, René Echevarria)
 |
| "And as for Dax, that symbiont had eight amazing lives. So what if the ninth was a waste?" |
Edellisen kauden lopun ja tämän alun voi draamansa puolesta ohittaa olankohautuksella. Ainoa hyvä asia mikä niistä seurasi on tämä episodi heti niiden jälkeen, kun sarjan uusin (uusvanha?) vakkaritulokas, piristysruiske Ezri Dax saa heti oman hahmonrakennus-soolonsa.
Ezrin harjoittaman Garakin klaustrofobian horjuvan terapoinnin kautta peilataan herkullisesti myös muiden hahmojen suhtautumista ystävänsä menetykseen, samalla kun vedetään Ezrin hahmon omat suuntaviivat. Plussana herkullinen metataso, kun De Boer onnistuu heti saamaan ainakin Nitraatin sympatiat puolelleen circle the wagons-hengessä. Garakillekin luvassa hyvää.
It's only a paper moon (7x10, David Mack & John J. Ordover (t.), Ronald D. Moore (kk.)
 |
| "Compared to you, I'm hollow as a snare drum." |
Nog toipuu taisteluvammoistaan fyysisesti, mutta henkisellä puolella on vielä paljon töitä tehtävänä. Julian Bashirin 1960-luvun alun Las Vegas -holokansiohjelma tuntuu tarjoavan sille puolelle oivaa lääkitystä.
Osa asettaa yhden holo-ajan Trekkien parhaita
kysymyksiä: mitä tapahtuisi, jos joku menisi holokannelle, eikä enää haluaisi
sieltä pois? Entä uneksiiko holohahmo silloin, kun se on pois päältä? Hyvää scifikamaa, joka on osassa kääritty yllättävän koskettavaan ja realistiseen veteraanitrauma-pakettiin.
On varsin vahvaa ironiaa, että Nitraatin sarjan loppupuolen inhokkihahmo Vic Fontaine (James Darren) on Paper Moonin toinen päätähti. Vic melkein oikeuttaa olemassaolonsa pelkästään tällä yhdellä seiskakauden - ja sarjan - parhaista jaksoista. Nitraatti myöntää: Darren ja Fontaine ovat potensseihin edistyneenä Kalle Kotipsykiatrina tässä osassa erinomaisia.
Tarinan toinen päätähti on myös sarjan sivuhahmoja, eli Nog (Aron Eisenberg). Kyseessä on myös hänen paras ja koskettavin vetonsa sarjassa. Vaikka kaksikolla on myös marginaalinen Ezri-komppaus, on osa todellinen harvinaisuus Trek-sarjojen joukossa: sen molemmat pääosat ovat normaalisti sivuhahmoja, eikä siinä ole ollenkaan kakkosjuonta. Bottle show for the win, jälleen kerran.
The Emperor's New Cloak (7x12, Ira Steven Behr & Hans Beimler)
 |
| "I suppose a cargo bay is a cargo bay, no matter what universe you're in." |
Ferengien suurkeisari Zek haistaa Peilimaailman bisnesmahdollisuudet ja onnistuu siellä nopeasti tulemaan kidnapatuksi. Quark ja Rom lähtevät pelastusmatkalle vähän erilaisen Ezrin siivellä. Trek lyö näissä Peilimaailma-osissaan siis pulp-vaihteen
silmään, ja DS9:ssä hahmoilla voi olla vastassaan mitä tahansa natsi-Odosta ja
natsi-Garakista rikolliseen Siskoon, lepakko-Kiraan, psykopaatti-Worfiin jne.
Nitraatti ei tällä katselukerralla oikein lämmennyt DS9:n Peilimaailma-osille ennen tätä viimeistä. Yksi syy on varmasti ekan kauden hyvä, tälläkin listalla aikaisemmin mainittu Dramatis Personae -osa, joka toteutti periaatteessa saman, mutta vähemmän sarjakuvamaisesti ja halpahintaisesti.
Tämänkertaisessa Peilimaailmatarinassa on kuitenkin onneksi tavallista paljon enemmän (meta)komediaa, Ferengi-pääosat ja nahka-asussa kiemurteleva söpö kovanaama, ilmetty Pat Benatar -Ezri, joka hauskana yksityiskohtana on muuten yhtä lyhyt kuin ferengitkin. Sarjan vika Ferengi-osakin, periaatteessa. Jos nämä kiinnostavat, tämä on ilman muuta näkemisen arvoinen. Jos eivät, niin... ei.
Inter Arma Enim Silent Leges (7x16, Ronald D. Moore)
 |
| "Let's make a deal, Doctor: I'll spare you the 'ends justify the means'-speech and you spare me the 'we must do what's right'-speech." |
Julian Bashiriin otetaan yhteyttä ikävän vanhan tutun, Liiton tiedustelusiiven ääriryhmätyyppi Sloanin toimesta, kun lääketietellisessä konferenssissa sotaliittolaisten romulanien planeetalla olisi tarvetta tohtorin kyvyille pienessä vakoilutehtävässä.
Peleistä, leikeistä ja strategioista pitävä Bashir saa alojen oppitunnin, muttei sellaista minkä tilasi, sekä sivuaineena tutkinnon reaalipolitiikasta. Le Carrémaisen lakoninen vakoiluosa, muutama kelpo monologinpoikanen, romulaneja ja aina kelvot Bill Sadler & Adrienne Barbeau guest stareina. Kelpaa.
STATISTIIKKAA
Nitraatin kymmenen DS9-suosikkiosaa, nousevassa järjestyksessä:
10. In the Pale Moonlight (6x19)
09. Blood Oath (2x19)
08. Little Green Men (4x07)
07. The Magnificent Ferengi (6x10)
06. The House of Quark (3x03)
05. Duet (1x18)
04. Far Beyond the Stars (6x13)
03. It's Only a Paper Moon (7x10)
02. Trials and Tribble-ations (5x06)
01. The Visitor (4x02)
Top viiden välillä on Nitraatin mielestä hyvin vähän ilmaa. Niiden järjestys voisi olla osittain toinenkin, mutta mennään nyt tällä.
Hyvien osien osuus per kausi per kokonaisosamäärä:
K1 3/19(*) K2 4/26 K3 4/26 K4 3/25(*) K5 4/26 K6 5/26 K7 4/25(*)
Vähiten hyviä osia: Kausi 4 (3 osaa 25:stä)
Eniten hyviä osia: Kausi 6 (5 osaa 26:sta)
Yhteensä hyviä: 27 osaa 173:stä (15.6%)
(*) Sarjassa on laskutavan mukaan 173 tai 176 osaa: Kauden 1 avausosa Emissary, Kauden 4 avausosa The Way of the Warrior ja kauden 7 päätösosa What You Leave Behind esitettiin alunperin 'elokuvapituisina', mutta myöhemmissä esityksissä jokainen niistä pilkottiin kahdeksi erilliseksi osaksi. Nitraatti käyttää blogissaan 173 osan pituutta.
Oldskool Trek-sarjat paremmuusjärjestyksessä (nouseva):
06: Deep Space Nine 7/10
05: The Animated series 7/10
04. Voyager 7/10
03. The Next Generation 8/10
02. Enterprise 8/10
01. Star Trek 10/10
Ei mahda mitään, DS9 valahtaa Nitraatilla alimmas. Vaikka siinä on myös loistavia osia, jotka ovat Trek-sarjojen parhaiden joukossa, on heikkojen osien osuus kokonaismäärästä liian suuri.
Arvosana: 7/10
IMDB
Memory Alpha (mainio Trek-resurssi)
Traileri (fanmade)
Sarjan intro (kausien 4-7 versio)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti